Esteettömyysblogi

Sata vuotta urheilua ja ei urheilua

Urheilu-Suomi alkoi jo viime vuonna – on jääkiekkoa, on maastohiihtoa, on curlingia, on vaikka mitä. Tärkein urheilumuoto on itsenäinen Suomi joka on 100-vuotias, ja sitä merkkipäivää vietetään jossain muodossa tänäkin päivänä. Mitä se sitten merkitsee meille? Se merkitsee että herrat puhuvat paskaa radiossa ja televisiossa ja kehuvat kuinka hyvä Suomi on, vaikka ei se aina pidä paikkaansa. Mutta puhukoon vaan kun on aihetta. Ei se vaikuta kuitenkaan vammaisiin yhtään mitään. Eläkkeet laskevat ja opintotuet ja muut tuetkin ovat laskemassa ja me köyhät, opiskelijat ja vammaiset kärsimme ja kiroamme kuin juutalaiset (juutalaisten kiroamista on vaan vaikea kuulla kun ei sitä kuule koskaan). Miksi noin yleisesti ottaen kaikkea vähennetään? Syy on aina sama: ei ole rahaa, ei ole rahaa, ei ole rahaa, ja sitä on toisteltu jo vissiin sata vuotta, vaikka tiedetään että rahaa on. Rikkaita urheilijoitakin on aika paljon, esimerkiksi Ahosen Janne ja autourheilijat, jääkiekkoilijat, Emmehän me sille mitään voi, sen kun paasavat. Me täällä mahat kipeänä syömme mitä vaan meidän rahoilla saa.

Olen nyt puoli vuotta sairastellut persettäni. Tuo haava ei parane millään ilveellä eikä ilvekselläkään. Lääkäriinkin täytyisi mennä mutta kun sinne ei näytä pääsevän.

Voikaa kaikki hyvin ja paksusti! Mutta ei kuitenkaan liian paksusti.