Esteettömyysblogi
Ajatuksia pikkujouluista ja vähän isommastakin meiningistä.
Kommentit pois päältä artikkelissa Ajatuksia pikkujouluista ja vähän isommastakin meiningistä.
Kävin tässä nuoremman ja pienemmän sihteerikköni kanssa joulushoppailemassa. Katselin sitä vilinää, mitä kaupoissa oli. Mieleeni tuli, että yhden ukkelin syntymäpäivän johdosta on valtavat juhlat. Ensinnäkin on jumalattomat määrät syömistä, vaikka tarinan mukaan ukko eli melko köyhänä. Ja kaappeihin piilotetaan mitä ihmeellisimpiä paketteja ja lapset ja lapsenmieliset sitten etsivät niitä. On hajusteita, on kodintekniikkaa, joka tietysti tulee aikaisemmin esiin, mitä erilaisimpia lahjakortteja, totesinkin sihteerikölle, että ennen joulua kaupat ovat auki ja me asiakkaat olemme kiinni kaupoissa ja erilaisissa pikkujouluissa ja myöhemmin uudenvuoden vietoissa.
No uuden vuoden jälkeen tilanne on aivan päin vastainen, vaikka ei nykyään aina. Että kaupat ovat kiinni ja me olemme auki. Mistähän tämmöinen johtuu? Joulu on kaupallistunut. Pitää olla paremmat jouluvalot ja paketit kun naapurilla, ja unohdetaan ajatus paketin takana, keskittyen vain pakewtin rahalliseen arvoon. Ei osata arvostaa pientä, mutta ajatuksen täyteistä lahjaa vaan hamutaan isointa ja kalleinta. Lapset opetetaan pikkuhiljaa samaan ajatusmaailmaan. Noh, mutta tänään ja huomenna alkaa pikkujoulu kausi, ravintolat varmasti ovat täynnä. Tämä on oikein ravintolatyön kulta aikaa ja kaikenmoisia pukkeja liikkuu, kadulla en tiedä mihin suuntaan he kulkevat välillä. Eikä taida tietää itsekkään, kun ei pääse kun seinään mikä on muutaman metrin päässä.
Viettäkää nyt kumminkin kunnollinen pikkujoulu kausi. Eikä tonttuilua ole kielletty. Kunhan ei aamun tultua löydy naapurin naisen vierestä, vaikka sekin tänä aikana on mahdollista. Varsinkin yhtiöiden pikkujouluissa, olen kuullut.
Hyvvee viikonloppua ja toivottavasti kenenkään kummatkaan päät ole kipeitä.
Kuten huomaatte, pääsinhän minäkin tonttuilemaan.
Mietiskelyä, kuinka saada pyörätuoli liikkeelle….
Kommentit pois päältä artikkelissa Mietiskelyä, kuinka saada pyörätuoli liikkeelle….
Päevaa tai oikein hyvvee päevee kansalaiset tai lyhennettynä kansan naiset, heh.
Olen tässä miettinyt viikonloppuna esimerkiksi, kun tuota sähkäriä ei saa millään korjaukseen ja tämä entinenkään ei meinaa toimia millään. Sen lisäksi kylkikin on haavoilla ja televisio ei kunnolla toimi yms, piru vieköön. Toisilla on sitä parempaa tuuria, allekirjoittaneella ei ole ollut kun uutuuria.
Istun varmaan ensiviikollakin yksin pulloni kanssa ja ihmettelen tätä maailman menoa, sitä on monenlaista. Eu:n, Japanin ja Amerikkalaisten johtajat kiskovat shampanjaa kokouksissaan ja kehuvat toisiaan, vaikka ei olisi niin syytäkään. Samoin tekee Niinistö, mokoma on siellä mukana samoin kun hyvä ystäväni ulkoministeri. Tulee vaan mieleen koska hän muistaa ihania nuoruus aikoja kun kiskoimme punkkua ja koskenkorvaa ja paransimme maailmaa kokonaan toisenlaiseksi kun se nyt on.
Ihmettelen vieläkin koska saan pyörätuolini kuntoon, kun kaupungit (Joensuu ja Lahti) tappelevat sen korjauksesta, eihän sen pitäisi olla niin vaikea asia. Tuntuupa vain olevan näin loppu vuodesta, näin ainakin kaupungit väittävät, kun sinne soittaa ja kysyy mikä on tilanne. Ei suinkaan ole yksin tässä jamassa, vaan meillä monella on vikaa pyörätuoleissamme. Tulisivat itse kokeilemaan, kelattavaa tuolia loskassa tai niin kuin olen kirjoittanut mm. mutakylvyssä, niin kuin itse olen ollut, lukekaa blogia niin sieltä tarinan löydätte. Onhan joissain kaupungeissa, kaupungin järjestämiä tilaisuuksia, missä saa kokeilla mutta eipä kuulemma ole ollut paljon osan ottajia, kaupungin johdon taholta. Siinähän menee kiiltonahka kengät ja housunpuntit pilalle. En viitsi enempää marinoida, vaan odotan että jompi kumpi kaupunki alkaisi tekemään jotain ja PIAN!
Hyvää viikon alkua ja tulevaa pikkujoulua ja ensimmäistä adventtia!
Ja tältä katukuva näytti muutama viikko sitten….
Tältä näytti tänä iltana Joensuun hautausmaalla
Kommentit pois päältä artikkelissa
Näkyy se olevan totta, että joulu on tulossa, vaikka se ei vielä varsinaisesti näy. Ihmiset kulkevat kuin hullut kaduilla ja kaupoissa, kassit ja paketit kourissa ja välillä kuuluu per.. alkavia sanoja, niin kuin allekirjoittaneellakin! Ja kun vielä on tuo saamarin loskainen ja liukas sääkin. Tonttuilusta puheen ollen, niitäkin on näköjään jo liikenteessä. Saivat kuvan muutamasta sellaisesta!
Täytyy sanoa, että ovat kyllä kovin tutun näköisiä 😉 Toinen tontuista on ilmeisesti tämä sihteerikkö ja toinen on totuudenmukaisesti minä, itse päätonttu.
En vain pääse itsekseni liikenteeseen,sillä tuolini on ollut kohta puoli vuotta rikki. Kysynkin, että onko tämä asiani niin mahdoton järjestää , että siihen täytyy olla kolminkertaiset hakemukset ja kuuten kappaleena. Ensinnäkin kaupungille, Kelalle ja sairaanhoitopiirille täytyy rustata omat ilmoitukset! Sitten he keskustelevat keskenään ja lähettävät lisää papereita luettavaksi sekä täytettäväksi, niin minulle kuin Kelallekin. Eikö ole hullua?? Ei ainakaan joulumaista..enemmänkin veemäistä! Siellä ne suurimmat tontut taitavatkin olla…!!! Tiedoksi vain pukille 😀 hähähäää.
Hyvvee viikonloppua kaikille ja eläkee ihmisiksi näin pikkujoulujen aikaan!
Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Kommentit pois päältä artikkelissa Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Oli pilkkopimeä ja myrskyinen ilta, kun lähdimme seikkailulle, josta kehkeytyikin aikamoinen ,mutaseikkailu.
Suuntasimme käsikäyttöisen mutaläjän päähautausmaalle, ilman valoja, kun meillä ei ollut niitä. Huomioikaa, että pyörän koko on aikasta kapea ja etupyörät ovat minikokoa.
Pääsimme päähautausmaan kohdalle ja siinä ei vielä ongelmia ollutkaan. Ongelmat alkoivat siitä,kun avasimme hautausmaan portit. Ensimmäinen ongelma oli suuri vesilammikko, joka oli suuri kuin järvi. Ihmeteltiin siinä miten tuosta voi päästä yli, varsinkin kun takanakin oli vain pelkkää mutaa. Siitä tuli kyllä mieleen mutakakku, negatiivisessa mielessä. No me hullut suomalaiset lähdimme vain menemään siitä yli. Ensin käännyimme vasemmalle vaikka oikea reitti olisi vienyt oikealle ja onnistuimme kuluttamaan etsimisessä tunnin. Kiersimme meilkein jo muhamettilaistenkin hautojen lähellä. Melki koko hautausmaa koluttiin. vasta mudasta poistuessamme huomasimme oikean muistomerkin.
kaiken kukkuraksi vettä tuli kun esterin siitä niin, kai tiedätte mistä aukosta. Tähän väliin voisinkin kommentoida hautausmaata, olen nähnyt parempiakin vaikka en olekaan kuollut, niin on tullut monissa vierailtua. Siellä oli ainakin yksi suuri vika. Siellä voisi olla esimerkiksi arkipäivisin parempi valaistus, jotta näkisi kulkea ja etsiä mummujen ja vaarien nimiä ja siitä sitten johdatella suurinpiirtein oikeaan paikkaan. Melkein törmäsimme oikeaan paikkaan eli muualle haudattujen muistomerkille, kun pyöräni jäi kiinni siihen mutavelliin joka oli jalkojemme alla kuin puuroa. Emme kuitenkaan alkaneet syömään vaikka nälkäkin alkoi jo olla. Laitoimme kynttilät ja luultavasti ne siellä vieläkin palaa, se olisi nimittäin kohtalon ivaa,jos ne olisi sammuneet nyt jo. Niin märkä en ole ollut vuosikymmeniin, kun vihdoin pääsimme talolle. Sihteerikkökin notkui vettä ja hankasi päästäni jotain epämääräistä mutaa. Joka ei tietääkseni ainakaan sitä itseään ollut, en minä niin täynnä sitä ole. Sihteerikkökin istui ja nauroi ainakin viisi minuuttia koko episodille ja nauraa nytkin. No eipä tällä kertaa nyt muuta. Menkää itsekkin muistamaan vainajia, mutta varautukaa säähän!
Päähautausmaalle pääsee kuivemminkin ja helpommin, kun laitetaan seurakunnan traktorit töihin. Kiittäen pyörätuolivammainen.
Tags: Esteettömyys, Joensuu, my life, our life, terveisiä seurakunnalle
Ei kaksi ilman kolmatta!
Kommentit pois päältä artikkelissa Ei kaksi ilman kolmatta!
Terve vaan kundit ja pimut, niin nuoret ja vanhatkin!
Kuten huomaatte olen ollut taas vähän aikaa hiljaa. Tämähän meni siihen, että olen edelleen vähän kipeänlainen, vaikka päästäni olenkin aina ollut kipeä. ja sihteerikkökin taitaa välillä olla. (sihteeri; en nyt niinkään sanoisi :D) heh.
Kiersin koko Tikkamäen ja Siilaisen ja kyllähän sitä taas riittikin. Tosin palvelu oli hyvää, verrattuna erääseen toiseen paikkaan. Aluesairaalan lääkäri oli vain vähän turhan hiljainen, en oikein saanut asioista selvää joten oli mentävä apteekkiin lukemaan lääkärin ”käsikirjaa”. Sieltähän se löydettiin heti. Apteekissa oli hyvin koulutettu tulkki, joka selvensin lääkärin reseptit meille.Yleensä ottaen molemmissa paikoissa oli hyvä palvelu, erityisesti vammaisille puhuttiin suoraan nenälle mutta ei kuitenkaan loukattu nenää. Muutenkin Joensuussa on havaittavissa hyvää palvelua ja vaikka nuota autoilijoita aina haukutaan, on meissä muissakin yhtä paljon vikaa. Eipä siinä sitten kummempaa tällä kertaa. Ei sitä tiedä mistä seuraavan kerran löydän itseni.
Mutta Hyvää viikonloppua!
Esteettömyysblogi 