Esteettömyysblogi
Curlingia ja mainostauluja
Kommentit pois päältä artikkelissa Curlingia ja mainostauluja
No päevee!
Tänään täytyisi puhua muustakin kuin paskasta, vaikka sitähän minä kuitenkin aina puhun. Eilempä olikin sellainen seurustelupäivä, peräti naisten kanssa! Nimittäin talollamme kävi lähihoitajaoppilaita pitämässä vuorottaista hemmottelua. No enhän minä niistä käsihoidoista mitään välitä, pikemminkin jonkun muun, mutta sitä kun ei kukaan hoitanut. Jokainen arvatkoon mikä on kyseessä.
Lisäksi esittelimme erilaisia pelejä niihin kuuluvia apuvälineitä. Itselläni oli curling, joka on minusta hyvin mielenkiintoinen laji. Siinähän on tarkkuudella ja kiven nopeudella suuri merkitys. No, Invalidiliittohan on kehittänyt meille vammaisille ihan oman sovelluslajin vamman mukaan. Se on myös paraolympilaislaji, kuten normaali curlingkin ja siinä käytetään samoja sääntöjä. Joten siinä ei paljon eroa ole.
Sitten oli kaikki muut lajit, joita on suunnaton määrä, enkä rupea niitä luettelemaan. Siitä tulisi vielä pidempi romaani kuin edellisestä. Puhallustikka on tärkein ja petankia vastaava boccia, jotka ovat yleisimpiä. Näitä esitteli muut kaverit.
Älkää ihmetelkö jos näette lehtipaitaisen äijän ajelemassa kadulla ehkä ensi kesänä. Muuten ajelisin paidan kanssa jo nyt, mutta kun on niin helvetin kylmä ja paita sattuu olemaan t-mallia. En ole noussut roskakasasta, jos näette minut se päällä. Mikä sekin on mahdollista kyllä, varsinkin minulle. Heh heh!
Lisäksi kävimme kaupassa ja kuinka ollakaan, satuimme kävelykadulle. Siellähän ne varttoivat minun rakkaat viholliseni. Nimittäin mainostaulut, melkeimpä koko kadun leveydeltä. Eikö nyt hemmetti vieköön pyöriä ja mainostauluja saada sen verran kuriin, että voisi reilummin kulkea!? Kuva puhukoon puolestaan.
Eläkee ihmisiksi tässä alkuviikolla.
Kommentit pois päältä artikkelissa
No Päevee!
Olen nyt sellaisella tuulella että en viitsi soittaa suutani. Joten annan kuvien puhua ja tekstit ovat puuta heinää.
Tämän portin kautta nuoret liikkuvat kammariin ”läksyjä” tekemään
Tämän kujan takana oleva rakennus on entinen tyttökoulu, joissa varmaan pojat usein vierailivat ja nykyään se on taidemuseo
En tiedä kuka tässä asuu mutta on viehättävä talo, oletan että joku johtaja
Tässä vähän väri eroja, pääsimme vihdoin sihteerini kanssa yhteisymmärrykseen että nyt on syksy
Tässä kuva puhukoon puolestaan ja haravamiehet ovat innoissaan, varsinkin miehet
Taustalla näkyykin Joensuun urheilukeskus, jonka joku on piilottanut korven keskelle
Tässä ystävyydenpuisto, tai ainakin näin oletan
Ensi kerralla soitan suutani enemmän, jos aiheita löytyy. Vaikka kyllä nytkin aihetta olisi, mutta jostain kumman syystä en viitsi alkaa miettimään.
Kun rokki loppuu, niin Parafestin odotus alkaa
Kommentit pois päältä artikkelissa Kun rokki loppuu, niin Parafestin odotus alkaa
Hyvvee päevee vaan koko rokkikansa ja muut järkevämmät ihmiset!
Ei ne tapahtumat tähän lopu, vaan tasan kuukauden päästä on Joensuussa ihan Joensuun ikiomat festarit, elikkä Parafest 2013, jonka Joensuu on ominut, luojan kiitos, itselleen ihan jatkuvasti. Vammaisten omia festareita kun ei ole samalla lailla joka puolella maata säännöllisesti.
Parafest on monelle, kuten myös minulle, tärkeä tapahtuma sillä sinne voi, jos haluaa, kaikki vammaisryhmät mennä, esittää taitojaan ja tietojaan. Ja voidaan puhua vähän paskookin, kuten tämän ohessa olevan ohjelman raumalaisetkin toivottavasti tekevät. Tässä on vaan se paha puoli, että jos he puhuvat rauman murretta, niin siitä on hyvin vaikea saada mitään selkoa – ainakaan savolaisten. Nimimerkillä Kokemusta omaava.
http://www.joensuunparafest.org/ohjelma.php
Muita kiinnostavia juttuja on taidenäyttelyt ja valokuvat, pelkään vain että Ahjo tulee olemaan liian pieni moisiin näyttelyihin. Että jompaa kumpaa on muutettava, eli Ahjoa suurennettava tai näyttelyitä karsittava. Yksi idea olisi hankkia Karjalan Prikaatilta kunnon teltta, siihen saisi tanssilavan samaan, ettei sade sataisi festivaaliyleisön niskaan – kuten viime vuonna satoi. Ettei kärryt olisi ihan kurassa ja teatterin piha möyritty pilalle. Se tulisi vähän kalliiksi kaikesta huolimatta. Ellei taideyhdistys talkoilla korjaisi pihaa.
——
Hello you rockfestival visitors and other wiser fellows!
Summer festivals don’t end after this weekend, no. After one month there will be Joensuus own Parafest in town. This invalides own festival gathers all of us in the same place to show our skils and knowledge. Above there’s the schedule and this year we have also foreign visitors, like the ”kupletti”-singers from Rauma. Hahaa! But there’s plenty of space for other foreigners to come and perform here in Joensuu. Welcome you all!
Below some pictures from last years show.
——
Muutamia kuvia tähän loppuun viime vuodelta. Ja teretulemast yhtä runsaslukuisina kuin Ilosaarirockiin! Se olisi kaupungille mannaa.
Tässä on vähän isomman kaliiberin nappeja. En kyllä tiedä mitä niillä tekee, kunhan ovat siinä.
Tässä on meidän oman talon näyttely ja tarina. Jokaisen osallistujan käteen laitettiin hansikas, sitten laitettiin päälle kipsiä, annettiin vähän kuivua, otettiin käsi pois ja kuivatettiin työt loppuun. Tietääkseni yhtään kipsikättä ei ole hajonnut, oikeista käsistä en tiedä vaikka olisikin hajonnut, heh heh!
Tässä minun ja Karin yhteistyössä tekemä nyrkki.
Käsien tarina. Jos haluatte, niin klikkaamalla kuvaa sen saa suuremmaksi ja tekstin pystyy lukemaan. Alkuperäinen teksti on kovin pieni, vaikka kädet ovatkin isoja.
Opiskelua ja Joulun viettoa Invaliidiliiton Lahden kuntoutuskeskuksessa. Ruokaa riiiiiittti vähä liiiikaaakin.
Kommentit pois päältä artikkelissa Opiskelua ja Joulun viettoa Invaliidiliiton Lahden kuntoutuskeskuksessa. Ruokaa riiiiiittti vähä liiiikaaakin.
Terve vaan hyvät lukijani!
Teitä on pian 26 000 kappaletta. Eli pienen lehden kokoinen määrä. Olemme jo lähellä valtalehtiä, kuten karjalainen. Emme kuitenkaan vielä. Meidän pitäisi päästä 50 000 ennen kuin olisimme siellä. Lähettäkääpä minulle aiheita. Niin kyllä minä niihin jollain tavalla vastaan joskus. Kuten tiedätte, olen aika suuri suinen, ainakin olevinaan.
Mutta itse asiaan. Kuten varmaan olette huomanneet, minua ei ole tuolla kadulla näkynyt bongaamassa aiheita ja pimuja, joista varmaan aiheita saisikin. Olen nimittäin ollut Lahdessa Joululomalla ja muutenkin opiskelemassa, niin sanotusti ihmissuhteita. En tiiä olenko oppinut mitään, kun pää on niin saamarin kova. Olin siellä joulun ajan. Ja siitä tulee nyt lyhyt kertomus ja kuva kollaasi, joka herättää ehkä yhden kuvan kohdalla hämmästystä. En sano minkä, vaan saatte itse päättää.
Lähemme 17.12 Kimmon mersulla kohti Lahtea. Se saamarin Joensuun ja Varkauden välinen tie oli niin ikävystyttävä, että meikäläinen veti hirsiä, aina Mikkeliin asti. Mutta siinä biologinen kello herätti, kun piti käydä pankkiautomaatilla. Kai tiedätte miksi, kun olette itsekin matkustanut. Vastaan otto Lahdessa oli kuin kuninkaalla. Syy ei ole nimessäni, joka on Kustaan poika suoraan käännettynä. Vaan siinä, että tunnen koko henkilökunta poppoon. Heti alkuun menin syömään. Kun Kimmo ei syö ajossa ollenkaan. En tiedä miksi.
Sitten alkoi opiskelu, joka kesti jouluaattoon asti. Ensimmäinen päivä oli suoraan sanottuna aika tylsä. Sillä porukka ei uskaltautunut avautua. Seuraavana päivänä ne olivatkin jo oikein mukavia. Porukka uskaltautui tällöin jo puhumaan omista ja vähä ehkä toistenkin asioista. En ole varma. Sitten olikin jouluaatto ja menin ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen saunaan. Ja ai ai, että se tuntui mukavalle. Siinähän ei tietenkään ollut yksin saunassa. Vaan kuten arvaatte kylvettäjät olivat melko hyvän näköisiä. Vaikkakin moitin heitä, että heillä oli liikaa päällä. Sen teen muuten joka kerta.
Jouluaattona oli Lahden kuoro esitys josta myös kuva löytyy. Muitakin kuvia löytyy, myös pukin. Ei minun, en ole itse pukki, vaikka olenkin pukki. Joulupäivänä oli hiljaista, suorastaan tylsää. Enkä saanut niistäkään tapahtumista kuvia, mitä oli. Mutta tapanin tanssit, joista kuvia on paljon, olivat kaiken huippu. Mainittakoon, että alkoholia sai myös jouluaattona ja tapanin tansseissa. Joten juhla oli sen mukainen. Tässä nyt tulee niitä kuvia. Lopetan tähän ennen uutta vuotta, ellen keksi mitään keljuilua valtiolle, kunnille tai muille tavallisille yhteisöille.
Näiden kuvien myötä toivotan kaikille riemuista uutta vuotta ja älkääkö ottaako liikaa, nimittäin sitä jano juomaa! Minäkin koitan pitää sen hallinnassa mutta epäilen kuinka siinä käy.
Kuka se kissan hännän nostaa, jollei kissa itse? sanoi Nisse ja joku muu
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuka se kissan hännän nostaa, jollei kissa itse? sanoi Nisse ja joku muu
Viileämpää syyspäivää hyvät lukijat. Nyt kerron hieman lisää itsestäni, vaikka olemmekin jokseenkin tuttuja. Ette varmaan tiedä mikä ukko minä oikein olen joka täällä soittaa suutansa.
Sen varmaan tiedätte jo, että olen cp-vammainen ja vaikka soitan suutani, niin olen huonosti puhuva. Että täytyy kuunnella hyvin tarkkaan. Että elkee hättäilkö kun puhun teille tuolla kadulla. Muuten käy niinkuin sille entiselle miehelle, jolle tulee kusipäisiä kakaroita – mitä te ette suinkaan ole. Vaan se olen minä.
Olette varmaan huomanneet, että olen ollut varsin monessa mukana ja muun muassa politiikassa (puoluetta en kerro näin kunnallisvaalien aikana, koska siitä minulle ei ole mitään hyötyä sillä en ole itse ehdokkaana (vaikka haluaisinkin)), olin kotipaikkakunnallani kymmenisen vuotta mukana nuorisolautakunnassa. Kiusasin siellä muun muassa nuorisosihteeriä kavereiden kanssa nuorison hyväksi, eli puoluekavereiden ja muista puolueista olevien kavereiden kanssa. No, se siitä. Lisäksi olen asunut Kuusankoskella -85 lähtien ja palasin -91 Lahden kautta takaisin Orimattilaan, josta muutin äidin ja isän kuoleman jälkeen tänne Joensuuhun 2001. Täällä yritän nyt vaikuttaa noihin esteettömyysasioihin, esimerkiksi tämän blogin kautta.
Sitä ennen minulla oli harrastuksena urheilun ja kirjojen lisäksi taiteen tekeminen. Lahdessa kävin aina maalausta yrittämässä ja tulihan niistä jonkinlaisia töherryksiä eri tekniikoilla tehtynä – ainakin yrityksiä. Siis olen sellainen jokapaikan höhlä ollut ja höhlä olen vähän muutenkin, heh heh heh!
Näistä kuvista olisi tarkoitus laittaa johonkin paikkaan näyttely. Sikäli nämä kuvat ovat erikoisia, että ne ovat tehty jalalla. Kun tulin tänne Joensuuhun en ole tehnyt oikeastaan yhtään työtä kun täällä ei kertakaikkiaan ole tilaa täällä talossa. Valitettavasti. Se koskee muitakin asukkaita. Ajatuksena olisi, että saisin nämä kehystettyä, mutta kun tuo ainainen rahapula estää moisen ajatuksen. Siksi ajattelin kainosti pyytää jotain sponsoroimaan. Jos joku tietäisi paikan, jossa jossa näyttely voisi olla, ja joka voisi teettää teoksiin kehystyksen. Teokset kaipaisivat kehyksen ryhdiksi ja suojaksi. Jos kiinnostusta on, niin voi lähettää sähköpostia.
Esteettömyysblogi 