Esteettömyysblogi
Hyvää Uutta Vuotta!! Happy New Year!!
1 kommentti
Terve lukijat, ja oikein pirun lumista Uutta Vuotta kaikille.
Kun se mokoma vuosi vaihtuu pian, ja me kaikki piru vieköön vanhenemme. Kyllä se siitä, otetaan pienet, ja maistellaan vaikka limunaadia ja mansikkakakkua.
Saannikasta, mitä nyt kukin saa, Uutta Vuotta Nissen Blogi!!
Vittumainen tilanne…
Kommentit pois päältä artikkelissa Vittumainen tilanne…
Terve vaan hyvät lukijat, onko kinkut tullu jo syötyä ja ähky päällä?
Entä onko sähköt säilyneet tapanin päivän jälkeen? Siitä minun pitääkin puhua vähä pitempään. Rupesin miettimään, kun meillä on kaikki sähköistettyä, kuinka käy jos talosta menee sähköt pois. Otampa esimerkin itsestäni. Koko talossa on tämä sama tilanne.
Kuvitelkaa että sähköt katkeavat esimerkiksi illalla. Kaikki apuvälineet ovat sähköllä toimivia ja jopa ovi joka on kaukosäätimellä aukeava tarvitsee sähköä. Istu siinä sitten keskellä lattiaa pimeässä. Kuten eräs avustaja nauroi. Onneksi tätä tilannetta ei vielä ole. En tiedä, onko täällä sitten joku varayhteys, joka kytkeytyy automaattisesti päälle. On myös muistettava että myös hissit ovat käyttökelvottomia. Joku vielä joutuu jäämään hissiin. Siinähän se on jo katastrofi valmiina. Kun vielä sisäpuhelimetkin toimivat sähköllä.
Miten luulette selviytyvänne tälläisessä sotkussa. Toivonkin ettei tämä koskaan tule meille. Enkä edes muille. On ikävä syödä sulanutta jäätelöä, juoda kylmää irish coffeeta ja katsella kun vettä tippuu jääkaapista. Tämä jatkuu useita tunteja. Kyllä siinä hermot palaa. Ainakin emännällä. Itestäni en niin tiedä. Lähinnä sen irish coffeen takia tai jonkun muun juoman.
Kaikesta huolimatta toivotan kaikille sähköisille tai sähköttömille lukijoille parempaa Uutta Vuotta kuin tämä!
Ahneella on jouluna -piiip- loppu
Kommentit pois päältä artikkelissa Ahneella on jouluna -piiip- loppu
Terve vaan kaikki ja hyvää joulunaikaa! Huomenna on muuten talvipäivän seisaus, en tiedä mikä seisoo ja kellä, mutta sanovat että valon määrä alkaa kuulemma lisääntymään. Saas nähdä.
Mennään asiaan välillä. Ne jotka ovat lukeneen aikaisemman kirjoituksen huomaavat, että tämä on kokonaan toisenlainen. Tätä kyllä saa kokeilla kotona ja varsinkin vieraissa. No joo, olin tässä muutama vuosi sitten joulun vietossa Invalidiliiton Lahden Kuntoutuskeskuksessa ja siellä on tunnetusti hyvä joulu, puhumattakaan jouluruuista ja -juomista.
Kuinkas ollakaan, minulle sattui sellainen kiusanhenkinen avustaja, nimeltään Tiia (jos hän lukee tämän niin tunnistaa kyllä itsensä!). No, menimme sitten syömään ja hän alkoi latelemaan lautaselle ruokaa ohjeideni mukaan ja vähän ohikin. Siihen aikaan vielä oli niin sanottu seisova pöytä, onhan se toki vieläkin mutta hieman toisessa muodossa. Sivumennen sanoen, onko kukaan kuullut istuvasta pöydästä? Joka tapauksessa, ruokaa oli viimein lautasella niin paljon kun sille sopi ja vielä kukkurallinen päälle. Ja minä poika ahneuksissani vedin naamani täyteen. Uskokaa tai älkää, niin olipahan kamala olo koko alkuillan. Kuten siihen aikaan oli tapana, talo tarjosi illalla juomaa kuten viskiä, konjakkia ja likööriä yms. sekä myös kahvia. Tuntien oloni, tämä samainen avustaja tuli kysymään, että ”ottaisitko paukun? ” Ette arvaa, kuinka hyvää se oli, sillä viski alkoi sulattamaan melko nopeasti painetta mahassa.
Tämä siis myös neuvoksi muille, muun muassa tälle vieressä istuvalle avustajalle. Olen kuullut pikkulintujen visertävän, että hänelle viime vuonna kävi suunnilleen samalla tavalla. Jouluruuat maistuivat vähän liian hyvin, eikä loppuillan olotila ollut kovin kevyt.
Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että ahneella on semmoinen loppu. Ja sen, että yleensä sopiva alkoholijuoma helpottaa oloa, mutta sitäkään ei pidä kovin ahneesti alkaa nauttia.
Nyt luultavasti vaikenen joulun ajaksi ja toivotan kaikille hyvää joulua ja uuden vuoden odotusta!
Muistoja Lahden joulunvietosta. Muistakaa syödä hillitysti!
Yksinäisen joulu ja ehdotus sen piristämiseksi
2 kommenttia
Heippa ja sateista sekä tuulista joulun odotusta!
En tiedä kuinka lähtisin purkamaan tätä juttua, koska tämä koskee myös minua ja monia muitakin yksineläjiä. Sellaisia ovat aika usein laitoksissa ja muista asumisyksiköissä olevat ihmiset, kuten myös vanhukset, vammaiset ja muuten vaan eristäytyneet.
On selvää, että ne joilla on vielä perhettä ja sukulaisia, viettävät joulua ja muita pyhiä heidän keskuudessaan, mutta ne ihmiset joilla ei ole läheistä suhdetta sukulaisiin tai sukulaiset ovat kaukana, heillä ei ole muuta kuin ikkuna, mistä katsoa näkyykö minihameisia tai muita tonttuja. Ja onko niillä punainen nenä vaiko ei… heh heh! Itselläni ainakin tuppaa olemaan punainen nenä..
No jokatapauksessa olisi mahdottoman mukavaa jos sieltä niin sanottujen normaalien ihmisten keskuudesta joku sattuisi tulemaan käymään ilman mitään sanomaa, kun nämä avustajan perhanat ovat kaikki lomilla. Ja tässäkin missä asun on puolitettu henkilökunta joulun ajaksi. On kyllä totuuden nimissä sanottava, että moni asukas täältä lähtee kotiin jne. joulupyhiksi, että ei työntekijöitä aivan niin paljon tarvitsekaan kuin normaalina arkipäivänä. Siinä on vain se, että nämäkään avustajat eivät kerkiä juttelemaan, vaan tekevät vain sen mitä pyytää ja lähtevät heti jatkamaan eteenpäin. Ymmärrän tämän hyvin, mutta esimerkiksi nuoret jotka eivät kuitenkaan millään viitsisi olla kotona, voisivat lähteä vaikka käymään jonkun yksinäisen luona.
Monikaan ei tiedä, että esimerkiksi palvelutaloihin voi tulla kyläilemaan kunhan ei vie mitään mennessään.
En nyt enempää tässä horise, vaan toivotan kaikille hyvää joulunodotusta, mutta en kuitenkaan vieläkään vaikene ennen joulua. Ja vielä kerran kaikkien puolesta, teretulemast joulunaikaan kylään tai moikkaamaan!
Kaupat ja joulumieli
Kommentit pois päältä artikkelissa Kaupat ja joulumieli
Terve vaan ja lumista joulun odotusta!
Kun katsoo ikkunasta, niin näkee pelkkää valkoista. Eikä näy vielä ketään punanenäisiä ja horjuvia tonttuja. Siitä tulikin mieleeni, että kun menee tuonne kauppaan, niin sieltä niitä tonttuja sitten löytyykin ja joutuu liian usein melkein ylikävellyksi. Vaikka kuinka karjuu, että p–ele! Niinpä antaisinkin näille hiljaa tallusteleville mummoille ja juoruileville rouville ja myöskin herroille – ettei totuus unohtuisi – sellaisen neuvon, että miettisivät jo kotona mitä ostavat ja tekisivät ostoksensa, tietenkin hieman hintoja katsoen, mutta kuitenkin siten ettei tulisi pitkiä jonoja kauppojen kassoille ja myyntikojuille. Tämä helpottaisi meidän kaikkien kulkemista ja asiointia, ja toisi mukavan joulumielen.
Ei nimittäin ole mukavaa tökkiä toisia jaloille peläten saavansa sen jälkeen turpiin hermostuineilta ja pinna kireenä olevilta kanssaihmisiltä. Siinä ei enää auta edes Joulumaatkaan Katri Helenan laulamana, joka usein kuuluu myymälöissä. Ja mitä siihen tulee, niin musiikki saattaa hermostuttaa myös, varsinkin kun se on aivan täysillä, niin ettei kuule edes omaa ääntään saati sitten toisen.
Olen monesti ihmetellyt, että mistä johtuu moinen kummallinen ostoshysteria? Onko se siitä, että kun naapurilla on 40-tuumainen televisio, niin itselle täytyy hankkia 42-tuumainen ja HD-digiboxi päälle, että naapuri on taas kateellinen ja ostaa itselleen 45-tuuman television tai sitten uuden auton.
Eipä tässä tällä kertaa sitten muuta. En kuitenkaan vielä ole hiljaa ennen joulua, odotellaanhan ensin sitä joulurauhan julistusta. Mukavia ostoskeikkoja kaikille! Älkää törmäilkö liikenteessä, nimittäin siellä on varmasti liukasta. Minäkin yritän olla törmäilemättä, vaikka olenkin varsinainen törmäilijä. Heh heh he!
Näiden kuvat silmissä mukavaa joulunalusaikaa toivottaa Nisse!
Vähän linnan juhlista
2 kommenttia
Heippa kaikki itsenäiset ja itsepäiset lukijani!
Sitä oltiin taas linnassa, nimittäin presidentin linnassa – ei siellä Kakolassa, eikä Konnunsuolla. No joo. Kun katselin tyhjien päiden kolinaa siellä linnassa ja siellä sattui olemaan jopa muutama pyörätuolilainenkin, niin tuli mieleeni, että olisipas se kiva käydä tuollakin, mutta kun se Tarja ei koskaan kutsu. Eikä sen puoleen, ei varmaan muutkaan. Siihen vaaditaan jo muutakin kuin blogin kirjoittaminen esteettömyydestä.
Olihan siellä sentään vammaisneuvoston sihteeri Sari Loijas, joka sekin on jonkinlainen saavutus esteettömydelle. Sarilla ei ollut kyllä koiraa mukana, vaan jonkinmoinen ukonköriläs. Se koira olisi kyllä ollut parempi, kun on tottunut liikkumaan tungoksessa. Ja kun katselin sitä tv-lähetystä niin huomasin, että Sari itse ohjasi ukkoa vaikka ei näe paljoa ollenkaan. Ja voi voi niitä kadettiparkoja, kun ne joutuivat seisomaan jäykkänä ja minua alkoi naurattamaan kun oikein nätti tyttö meni kadettien ohi, tuli mieleen että jäykistyiköhän joku muukin?
Meille tavallisille kansalaisille ei ollut muuta mahdollisuutta kuin katsella juhlia ja herkkupöytiä telkkarista. Onneksi ei ollut maku-tv, se vielä olisi puuttunut, että olisi tullut maut suuhun. Monella kyllä varmaan tulikin joku maku, varsinkin niillä joilla ei ole mitään suuhunpantavaa. Eiköhän näitäkin juhlia voisi pitää vaikka kerran viidessä vuodessa? Ja antaa ne ylijäävät rahat sosiaalityöhön. Vai mitä?
Esteettömyysblogi 