-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Tälle jutulle saa vapaasti nauraa (jos ei halua saada turpaansa).
Olen taas vankina. Tällä kertaa en kuitenkaan vessanpöntöllä tai hississä, saati oikeassa putkassa. Ainoastaan omassa tuolissani.
Nimittäin kaunis, tuliterä, puolivuotias, kirottu tuolini on vaihteeksi telakalla. Tällä kertaa se rupesi matelemaan. Tuoli liikkui noin kolmannesnopeudella normaalista, eli koneesta olivat hävinneet tehot. Tunne on sama kuin ajaisi autolla kolmea kymppiä satasen alueella. Tai toisaalta pyöräilijät vilistäisivät auton ohi normaalissa liikenteessä.
Pistää ihmettelemään, miten valmistajat nykyään tekevät nämä tuolit, kun ne ovat aina rikki. Kuinka tällaisia kehtaa edes myydä ihmisille? Syitä lienee ainakin kaksi, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Ensinnäkin valmistajia on vain puoli kourallista, eli voidaan melkein puhua monopolista. Toiseksi kuntien on pakko ostaa näitä vehkeitä, mikä takaa kysynnän. Meininki on siis suunnilleen sama, jolla markkinoita pyöritettiin Neuvostoliitossa.
Täällä talolla nämä hajoamiset tapahtuvat juuri silloin, kun talonmies on poissa. Olemmekin ehdottaneet Matille lomakieltoa, jotta tuolit ja muut paikat pysyisivät paremmin kunnossa, eikä hänen pitäisi tehdä niin kovasti töitä. Eihän siihen olla suostuttu.
Eipä tällä kertaa kummempia. Mutta jos satut olemaan insinööri hyvän bisnesidean tarpeessa, suosittelen kestäviän pyörätuolien valmistamista. Vammaiset ja kuntatalous kiittävät.
Ps: Kirjoitus on tällä kertaa jälkijättöinen, sain tuolini korjattua heti tämän kirjoituksen jälkeen, mutta asiahan ei siitä muutu miksikään. Tulen taas pian blogiini, ehkä jo huomenna. Eis itten taas muuta ällä kertaa. Heippa, ja älkää kastuko!
Olen nuorekas kuusikymppinen vaikeavammainen ukonköriläs. Hurjastelen sähköpyörätuolilla ja tarvitsen puhevammani takia tulkkausapua kaupungilla liikuttaessa. Etsin toista avustajaa tulevaksi talveksi ja mahdollisesti pidemmäksikin aikaa.
Tarvitsen avustajaa arkisissa hommissa kuten kaupassa, kirjastossa ja ruokailuissa. Harrastuksiani ovat mm. urheilun seuraaminen, elokuvat, musiikki ja kirjoittaminen (mm. tämä blogini). Hoidolliset toimenpiteet eivät kuulu avustajalle.
Toivon avustajani olevan huumorintajuinen ja positiivinen. Myös kirjoitustaito ja atk-osaaminen ovat eduksi. Työaika on noin 25 tuntia kuukaudessa kahtena päivänä viikossa – palkkaa maksetaan kymmenen ja puoli euroa tunnilta.
Lähetäthän hakemuksesi sähköpostilla osoitteeseen nisse47@gmail.com.
Terve taas arvoisat ja vähemmän arvoisat lukijani! Olen melko suuri kasettien käyttäjä (vhs-dvd). Ensinnäkin vhs:sien suhteen minua on alkanut ärsyttää mm. se että niintä on kirjastossa aivan liian vähän, se on kyllä ymmärrettävää koska dvd levyt ovat valloittaneet markkinat. Mutta olisi kiva että edes kerran saisi käsiinsä sellaisen vhs:n joka olisi kelattu alkuun jo valmiiksi, ja joka ei olisi liian löysä, vaikka onkin yhteisö tavaraa. Näiden kasettien suhteen on olennaista se että kun ne liikaa löystyy niin ne alkavat hyppiä kuvaruudussa, kai ymmärrätte mitä ajan takaa.. Kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi = )
Myös dvd:t ovat kirjastossa aivan liian vähissä. Silloin kun tulin Joensuuhun, ihmettelin ja ihmettelen vieläkin, kirjastojen vhs:sien ja dvd:eitten vähyyttä. Kodinpaikka kuntani kirjaston hoitaja on varsinainen Filmi hullu, joten olin jo melkein katsonut kaikki Filmit mitä täällä oli tarjolla. Itse asiaan, älkää hyvät ihmiset jättäkö levyjä pöydälle paljaana, ilman koteloita, juuri eilen huomasin minkalaisen katastroovin sellainen on saanut aikaan. Levy kyllä pyöri mutta siitä ei saanut mitään tolkkua. Olisi hyvä jos kirjastontäti katsoisi välillä, missä kunnossa erilaiset Filmit ovat, ja tekisivät minkä voisivat. Tämähän on aivan selvä ajankulun este.
Onko kirjaston talous niin kuralla, kuten kaupunginkin talous, ettei saa hankituksi uusia Filmejä? Se olisi meille kaikille iloksi! Ja yksi homma olisi se että kirjasto auto kävisi eri paikoissa vaihtamassa Filmejä keskenään, jolloin vaihtuvuus tulisi helpommaksi. Ja kun pääsin alkuun, niin sanompahan vielä sen että, muutaisivat pikkuisen sitä varasporttia, että pyörätuolilla ja muilla kulkuvälineillä vaikeastikkin liikkuvat pääsisivät itse katsomaan, mitä siellä on. Tämä on kaikille meille suuri este! Musiikki kirjasto on kyllä AIVAN loistava, joten suuri kiitos siitä!!
Lopetampahan tämän jaarittelun tällä kertaa tähän, ja toivotan hyvää viikonloppua ja nautinnollisia elokuva ja musiikki hetkiä!
Hei rakkaat lukijat! Vieläköhän kestätte minua ja höpötyksiäni? 🙂 Kirjoitin eilen marisijoista, mutta nytpä tuli tarve itsekin (vähän) marista.
Aloitetaanpas tarina palvelutalojen alkuajoista… Olipa kerran lääkäreitä, jotka toimivat palvelutaloissa lääkäreinä oman virkansa ohella. Kunnat maksoivat siitä pienen korvauksen. Palveluihin kuuluivat muun muassa Kelalle tehtävien kuntoutussuunnitelmien teko aika ajoin ja lausuntojen antaminen Kelalle.
Tämä systeemi toimi kaikin puolin moitteettomasti. Ei kuulunut yhtään marinaa, paitsi tietysti, kun Kelalta tuli kielteinen päätös. Siihen aikaan ei Kelalta paljon tullutkaan kielteisiä päätöksiä. Nyt niitä satelee pilvin pimein. Jopa jumpparit ja lääkärit ovat ihmeissään, saati sitten me tavalliset pulliaiset.
Sitten eräänä päivänä tuli iso ja paha mörkö kuvioihin: Validia-palvelut! Alkoi vähetä henkilökuntaa, ilmeisesti tuottavuussyistä. Tuottavuuden kasvuhan saneerauksissa on tavoitteena. No, mennäänpä itse asiaan, joka on minullekin henkilökohtaisesti tärkeä ja monelle muulle Kelan asiakkaalle.
On nimittäin niin, että vähintään joka kolmas vuosi pitää tehdä kuntoutussuunnitelma, johon tulee lääkärin, jumpparin ja vaikka kenen lausunnot. Itselläni tilanne on sikäli hankala, että täytettyäni 65 vuotta, loppuu esimerkiksi ainoa 2-3 viikon pituinen laitoskuntoutusjakso. Ei siinä mitään, mutta kun ikää on jo kolme vuotta vaille sitä hetkeä, kun tulen tämän pykälän kohdalle. Tämän jälkeen joudunkin itse (tai kotipaikkakuntani) maksamaan laitoskuntoutuksesta 200-300 € per päivä.
Olen jo pitkän aikaa ihmetellyt, mistä löytäisin sen lääkärin, joka tekisi kanssani kuntoutussuunnitelman ensin vuodeksi, sitten kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Talossahammehan oli vielä syksyllä lääkäri ja hyvä olikin. Mutta kun tuli tämä Validia-systeemi, niin hän irtisanoutui ja homma jatkui ulkopuolisilla lääkäreillä.
Lääkärissä täytyy aina käydä terveyskeskuksessa. Tähän kaikilla ei ole mahdollisuutta, koska meitä on monelta eri paikkakunnalta, emmekä tiedä, kuka maksaa ja kuinka. Eikä kuntommekaan ole samanlaisia. Tämä on sikäli hankalaa, sillä tämä kuntoutussuunnitelma pitäisi olla jo marraskuun lopussa Kelalla. Ja se sitten tekisi päätökset. Mistä ne sitten tietävätkään, voitte vaan arvata.
Sen pituinen se. Toistaiseksi…
Heippa taas viluiset Joensuulaiset ja muutkin lukijani!
30 vuoden ajan on Invaliidiliito järjestänyt asuinpalveluja vammaisille- ja vaikeasti vammaisille henkilöille. Nyt se on vaihtanut nimekseen Validia palvelut, siinä ei kuitenkaan ole mitään uutta, vaan kaikki toimii niinkuin ennenkin. Se on kuitenkin uutta, että talon avustajilla on entistäkin kiireempi aikataulu. Mistä tämä johtuu?
Useammista tapauksista talojen asukkaat ovat menneet huono kuntoisemmiksi ja avustajat huonojen työ asentojen vuoksi, varsinkin vanhemmat. (Ei millään pahalla). On kasvanut uusi sukupolvi joka ei ole vielä oppinut että maailma muuttuu ja marisevat aina kaikesta, eivät ehkä kuitenkaan itse ole aktiivisia muuttumaan.
Kaikki on mennyt tähän mennessä huonompaan suuntaan koska työväkeä ei ole tarpeeksi, tämä on siis esteetön este. Ja pyytäisin että Validia palvelujen johto ja Invaliidiliitto toimisivat asioiden korjaamiseksi. Esimerkiksi lähihoitajia on lähtenyt pilvin pimein ulkomaille mm. Norjaan ja Sveitsiin, koska siellä on parempi palkka ja työolosuhteet. Koettakaa kestää marisijoita, koska emme kuitenkaan voi tehdä asialle mitään heti. Olosuhteet ovat kuitenkin suht hyvät odotusajoista ja muista sellaisesta huolimatta.
Katsokaapa vaikka Eurooppaa, siellä on asiat vielä huonommin. Ruotsi, Suomi, Norja ja Tanska ovat etunenässä näissä asioissa.
Ottakaa selvää näiden maiden sosiaalieduista, ja verratkaa vaikka Amerikkalaiseen sosiaaliturvaan, joka on vakuutus pohjalla.
Ja hei hei ensikertaan = )
Päivää taas rakkaat lukijani ja hyvää viikonlopun alkua, kellä alkaa ja kellä ei..
Usein on puhuttu liikkeiden asiakaspalvelusta, ja olenhan itsekkin siitä kirjoittanut niistä huonoista puolista. Voisimme katsoa asian myös toiselta puolelta,etenkin liikkeiden kanta-asiakkaista, palvelu on parempaa..Mutta onhan siinä monen vuoden tuttavuus ja asiakas kortit. kortit ei niinkään auta mutta tutut myyjät ja muut liikkeiden henkilökunnat auttavat tuttavuuden kautta.
On tietenkin niitäkin jotka esimerkiksi minun tilanteessa puhuvat avustajalleni eivätkä minulle joka olen heidän asiakkaansa, ja se harmittaa suunnattomasti! Nyt minulla on sellainen kaunokainen joka ei välttämättä puutu keskusteluun ennen kun se umpikuja tulee eteen. Tuttavuus auttaa myös alennuksissa. Menkää ihmeessä kauppoihin ja tutustukaa niin myyjiin kuin muihinkin henkilökuntaan kuuluviin henkilöihin. Se poistaa varmasti esteitä jonkun verran, mutta rahathan siinä menevät kun oikein innostuu ostamaan kaikenlaista kuten meikäläinen, enemmän ja vähemmän höhlyksissään! Hyviä kauppareissuja ja viikonloppuja!
Sateista päivää hyvät ja huonot lukijani, jos teitä vielä on = )
Viime aikoina on paljon ollut puhetta hinnoista, enimmäkseen ruoan ja viinan hinnoista. Niistä ainakin ruoan suhteen on syytäkin puhua. Olen vertaillut hintaprosentteja aikani kuluksi ja huomioinut valtionvarainministerin ja sosiaali- ja terveysministerin lausuntoja. Kyllä ainakin ruoan hinta on korkealla ja saisi pudota vieläkin huomattavasti.
Asioilla on toinenkin puoli. Huvittavaa onkin nyt se, että kun ruoan hinta laskee 7% , niin viinan hinta nousee muistaakseni 5%, niin mikä tässä on huvitavaa? No se on, valtionvarainministeri ja sosiaali- ja terveysministeri puhuvat että viinan juonti kallistuu ja näin vähenee, nutta vitutuksen takia viinan kulutus voikin näin ollen nousta!
Katsokaapa noita prosentteja, 2% jää viinan hinnan hyväksi. Kysymys onkin siitä, onko rakkailla virkamiehillä ollut laskutikku väärinpäin!?
Vitutus tulee halvemmaksi kun katselee näitä prosentteja ja vaikka viinan hinta nousisi 100%, niin keski-euroopan ja Viron matkat tulisivat kasvamaan, ja viina ralli alkaisi uudelleen!
Sinne vain litkuja ostamaan!
Päivää taas rakkaat lukijani!
Olen taas viime aikoina miettinyt, en tiedä vaan millä = ), että kun talouksisskakin väitetään olevan lamaa että onko se siirtynyt myös esteettömyyden puolelle?
Kun viime vuosikymmenellä puhuttiin ja tehtiin esteettömyydelle enemmän, viittaan Joensuun kaupunkiin joka on vieläkin suhteellisen esteetön. Niin nyt alkaa ilmaantua eilaisia esteitä ja niiden haitallisia merkkejä.
Pelkään esimerkiksi tulevaa talvea ja sen tuomia negatiivisia haittoja kun tänään taas ajelin yläsatamakatua kaupunkiin päin. Siellä on minulle kovin rakkaita (ei talvihoitoa) olevia liikennemerkkejä. Ajattelin että kuinkahan tästä pääsee ilman lumilinkoa kulkemaan.Sama ilmiö on muuallakin kaupungissamme.
Onko tämä nyt sitä taloudellista lamaa??
Hyvät kaupungin isät ja äidit, sedät ja tädit, ajatelkaapa uudestaan kokouksissanne vammaisia ja vanhuksia ja muita huonosti liikkuvia! Ei se nafta niin paljon maksa etteikö sillä voisi ajaa muutaman metrin lisää ja tehdä kaikki iloisiksi!
Se siitä täällä kertaa.
Maailmassa on miljardeja syitä valittaa. Voi olla nälkä tai jano, saattaa väsyttää tai vituttaa. Päältä ei voi sanoa, onko valitus oikeutettu vai eikö. Mutta arviointia varten meillä on oikeusjärjestelmä. Tässä kirjoituksessa on kaksi tarinaa Suomalaisesta oikeusjärjestelmästä.
Aloitetaan surullisemmalla ja henkilökohtaisemmalla tarinalla. Se koskee iänikuisia laitoskuntoutushaaveitani. Mielestäni ja kuntoutussuunnitelmani mukaan tarvitsen vuosittaisen laitoskuntoutusjakson, mutta kansaneläkelaitoksen periaate näissä asioissa on myöntää kuntoutusta vain valitusten kautta, jos silloinkaan (katso: https://esteeton.wordpress.com/2009/03/17/joskus-valittaminenkin-kannattaa/).
Kävipä niin, että minulle ei myönnetty kuntoutusta vuonna 2007, jolloin valitin päätöksestä. Valitinpa uudelleen sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan. Ja sitten vielä lisäksi vakuutusoikeuteen. Eipä se auttanut, totesivat perusteluideni koskevan vääriä asiakirjoja. Eivät siis ottaneet kantaa koko kysymykseen, taisivat lukea perusteluita Kelan silmälaiseilla.
Onnellisempi tapaus on ystäväni Paula Lahikoisen (mm. Karjalan Heili 23.9.2009) nostama kanne Joensuun kaupungin sosiaalitoimea vastaan. Häneltä nimittäin evättiin vuonna 2006 kuuluisan kyytikeskushankkeen yhteydessä oikeus invataksin käyttöön, koska hänen taksintarpeensa ei ole jatkuvaa.
Myös Paula joutui valittamaan monille tasoille aina korkeinta hellinto-oikeutta myöten, jossa lopulta tukistettiin kaupunkia. Hänellekään ei kyse ollut pelkästään omasta hyödystä ja lainopillisesta harrastustoiminnasta, vaan periaatteesta. Periaatteesta, miten toisilta vammaisilta evätään oikeus peruspalveluihin. Hyvä Paula!
Hänen huumorintajunsa riitti viedä juttu korkeimmalle asti. Itse en sinne pääse, sillä vakuutusoikeus on korkein aste, jolle Kelan päätöksiä voi viedä. Mutta jokin tässä niin sanotussa oikeusvaltiossa mättää, jos ainoa tapa saada oikeutta ja edistää hyviä periaatteita on juridinen sota, johon vain harvoilla on halua, kykyä, jaksamista ja mahdollisuuksia.
Valitettavasti samaa vaikuttaa olevan tilanne kaikessa esteettömyystoiminnassa. Sitten on toinen tie: valittaa kasvottomalle yleisölle nettiblogissa. 😉
Esteettömyysblogi 