Esteettömyysblogi

Paskaa, Negriittaa ja keskussairaalaan.

Päevee vaan!

Ja anteeksi että olen taas ollut hiljoo, mutta minä kävin vähän tuolla Pohjois-Karjalan ”neljäntähden hotellissa” elikkä keskussairaalassa. Tarina alkaa kuten saduissa sanotaan vaikka tässä on kyllä vähemmän satua.

Kaikki alkoi uinnin jälkeen kun olin nauttinut Negriitta ”mehua”. Tunsin jo aikaisemmin pahoinvointia, maanantain ja tiistain välisenä yönä, alkoi suihkukaivo aueta ja yläpään kautta. Sieltä tuli kaikki mitä ikinä voi tulla ulos, paitsi persreikä, jonka olisin kyllä niellyt takaisin. Avustajan tullessa pyysin soittamaan Taksille ja äkkiä, että nyt oli mentävä keskussairaalaan ja äkkiä. He eivät kuitenkaan uskoneet vaan kutsuivat ensihoitajat paikalle, jotka totesivat aivan samaa kuin minä. Mittasivat jopa puhalluksella alkoholin määräni, joka osoittautui 0,25 promillea.

Taksin tullessa olin kuin maani myynyt eikä vitsitkään paljon lennellyt. Sen sijaan p:llä alkavat sanat alkoivat sitäkin enemmän lennellä. Täältä lähti hoitaja ja avustaja mukaan ja henkilökohtainen avustaja tuli perässä sairaalalle. Tutkimukset alkoivat melkein heti. En ehtinyt edes vetämään pieniä päiväettaita, eli unia. Tutkimukset kestivät erittäin pitkään, saavuimme sinne kello 10.00 ja pääsin päivystyksestä osastolle vasta siinä kuuden jälkeen, en ole ajasta ihan varma, sillä olin vuorostani lääkehumalassa. Että ei se humala minusta irti lähtenyt millään, heh.

Seuraavana aamuna tuli verikokeen ottaja eli tippaiita, jolla nimellä minä niitä kaikkia kutsun, neulojen kanssa. Hän rupesi pistelemään ja siitä alkoi lääkepussi sade. On se kamalaa se kanyylin laitto. Ja sitten kun vielä ilmeni että, siellä yhdessä paikassa on tulehdus elikkä virtsatien tulehdus, joten minulle laitettiin katetri, siihen paikkaan mikä on miehille aika kova paikka ( ei kuitenkaan siinä mielessä kova)  ja onhan se sitä naisillekkin. Sitten tulikin kolmen päivän paasto aika vaikka ei olekkaan Pääsiäinen, Joulu, taikka Juhannus. Noh, sitten ilmeni  että mahani on täynnä paskaa ja sitähän tosiaan oli! Oman tyhmyyteni voin myöntää tässä asiassa. Sillä se olisi ennen pitkää räjähtänyt jos olisin jatkanut samaan malliin. Voin varoituksena sanoa että, älkää syökön mitään lääkkeitä tarpeettomasti, varsinkaan Imoniumia. Se aiheuttaa vatsan kovenemisen vähän liiankin kovaksi.

Tähän liittyy myös tositarina. Olin juuri saanut peräruiskeita jotka irrotti sen paskan lähtemään liikkeelle, ja kuinka ollakkaan, osaston ylilääkäri tuli samaan aikaan opiskelijaryhmän kanssa huoneeseen kun olin juuri alkanut työstämään tätä prosessia. Siinä vaiheessa minulta meinasi päästä oikein ruma sana, mutta ajattelin että puhu sinä vaan, kyllä minä paskaan kuitenkin. Sitten sieltä tulikin ensimmäinen kolme kiloa arviolta. Seuraavat kaksi tulivat myöhemmin. Mahani kutistui siitä mitä olette kuvissa nähnyt.

Sitten rupesin pääsemään jo tuoliinkin. Mutta kuinka ollakkaan siellä ei osattu käyttää nostolaitetta ollenkaan. Kunnes talon oma lääkintäjumppari tuli paikalle ja tutustui laitteeseen. Sitten siinä kaikessa tohinassa, minulta oli vielä kadonnut kengät ja kaikki muutkin vaatteet. Tässä vaiheessa voisinkin pyytää sairaanhoitajia ja oppilaitoksia hankkimaan nostolaitteita opetuskäyttöön, sillä uskon että meitä vammaisia tulee olemaan yhä enemmän ja enemmän sairaaloissa asiakkaina, joten olisi hyvä osata käyttää apuvälineitä, kaikella kunnioituksella kiitos. En ole koskaan paininut mutta keskiviikkona kun jouduin sänkyyn jo kello yhdeksältä yöhoitajan takia, niin se koitti nostaa minua ensin nostolaitteella mutta kun kukaan ei tiennyt laitteesta yhtään mitään, niin eihän siitä mitään tullut, vaikka koitin kuinka selittää. Viimein tuli äijä joka oli vähän minuakin nuorempi, otti puolilindel otteen ja heitti minut sängyn laidan ylitse sänkyyn. Joka ei siinä vaiheessa enää haitannut.

Mutta kuinka ollakkaan perjantaina iltapäivällä lähtiessäni kotiin siivoojat tulivat petaamaan uusia potilaita varten. Sänky oli vääntynyt ja pääosa oli aivan vetelä. Minua rupesi naurattamaan  kun tiesin mistä oli kysymys, sen äijän heitosta oli sänky mennyt rikki. Pitää kiittää hyvästä hoidosta ja kauniista tytöistä! Joita siellä oli useampia. Toivon kuitenkin että ei sinne pitkään aikaan taas joudu. Ainakaan ruusun takia joka oli myös jo astumassa kuvaan.  Kiitoksia paljon ja eläkee ihmisiksi, jos pystytte!

Ja lukijat, koittakaa ottaa opiksenne. Hyvvee viikon vaihdetta.