-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Päivee ja hyvvee joulunjatkoa!
Olen taas palannut, että varokaa suunsoittoa hyvät lukijat. Tällä kertaa vain kerron mistä tulen ja minne läksin. Meinaan minkälainen paikka on mistä läksin pois, kun oli pakko. Aloitetaan, kuten vanha tapa on, että kello 7.00 tiistaiaamuna turautti Kimmo autonsa käyntiin, vaikka ei takamoottoria ollutkaan. Taisin olla itse joka turautti, eli Kimmo siis laittoi vain auton ja suuntasi keulan kohti Lahtea, Varkauden ja Mikkelin kautta, kuten varmaan jokainen tietää.
Paikka mihin menin on tunnettu kuntoutuskeskuksena, joka kulkee nimellä Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskus ja sopeutumisvalmennuskurssi. Paikka on perustettu ja rakennettu 80-luvun loppupuolella, mutta on erittäin esteetön. Juuri jouluksi oli valmistunut toinen uusi hissi, johon ei tarvitse itse mennä puhumaan, vaan hissi puhui meidän puolesta, että minnekkä mennään. Ja peräti kahdella kielellä! Paikan sisällä on mm. uimahalli, jollaista ei Joensuussa ole tällä hetkellä vammaisille ollenkaan, harmi. Siellä on kaikki mahdolliset kuntovälineet, kuten esimerkiksi Motomed, jota tietenkin kävin polkemassa! Eihän siellä muuta voinutkaan polkea, jokainen kai arvaa mitä tarkoitan, jos vain muistaa mitä Kusti polki. Tästä käy ilmi ne puitteet missä olin ja kuvat kertokoon puolestaan lisää.
Kuten sanoin, läksimme 7.00 aikaan kun mokoma piti olla jo puolen päivän aikaan perillä. Vastaanotto oli tyypilliseen tapaan ystävällinen. Minä joka olin jo aikaisemminkin ollut, tunsin jo kaikki talon tavat, joten siinä ei turhia aikaavieviä hommia ollutkaan. Ruokailun jälkeen klo 13.00 aloitimme toisiimme tutustumisen, meitähän oli tällä ihmissuhdekurssilla 9 kurssilaista, jopa ulkomaita myöten, mm. nuori mies itäisestä naapuristamme. Jäi mietityttämään kun hän oli jalkavammainen, että olikohan hän esimerkiksi Afganistanissa vammautunut, vai muuten vaan. En kehdannut kuitenkaan kysyä.
Kurssi sisälsi kaikkien sen kurssin ihmisten ongelmien pohtimista, joten en sovittujen sääntöjen mukaan puutu niihin ollenkaan. Kun sovittiin, että niistä ei puhuta ulkopuolisille.
No sitten se joulu. Sellaista joulua ei ole varmaan missään muuta kuin viiden tähden hotelleissa, suurinpiirtein. Joku voi olla eri mieltä, mutta valitettavasti ei enää pääse katsomaan sitä. Meidän hyvä ystävämme KELA on kilpailuttanut nämä joulupaikat niin, että tämä kuntoutuskeskus jäi pois taloudellisten tekijöiden vuoksi. Ihmettelen vaan minkä vuoksi. Kyllä rahaa kotonakin menee, ruokaan ja muuhun, eikä hoitokaan mikään ilmainen ole. Eikä meillä ole varaa esimerkiksi viiteen kalaan ja kymmeneen eri salaattiin, noin karrikoidusti sanottuna. Kaikki suomalaiset muut jouluherkut, kuten kinkku ja kalkkuna kuuluvat tähän pöytään. Ja jälkiruuat, jotka olivat kerrassaan loistavia. Siispä ihmettelen jälleen kerran, että kehtasivat lopettaa tämän kustantamisen. Sitten siellä oli sellaisia henkilöitä, jotka ensialkuun söivät kuin hevoset ja ottivat vielä toisenkin kierroksen ja meikäläiselle teki yksikin kierros tiukkaa, vaikka olin aiemmin tehnyt kaksikin kierrosta. Muistelimme erään hoitajan kanssa kuinka hankalaa minulla oli silloin kerran. Siitä tapauksesta olen tänne blogiinkin aiemmin kirjoittanut.
Tämä KELA:n juttu hämmästyttää vielä lisäksi sen takia, kun kuntoutuslaitos muutetaan samalla yksityiseksi. Vaikka pienenä vinkkinä, voisi sanoa, että siellä on sisäpiirintietoa jota en tähän blogiin vielä kirjoita, sillä muuten tästä tulee romaani, niinkuin koko blogista saisi jo monta romaania eri aiheista, joten lopetan tämän ja jatkan sitten myöhemmin jos aihetta on ja kirjoitan teille lisää hyvät lukijat.
Näihin kuviin ja tunnelmiin ja teidän näläntunteisiin kun katsotte näitä kuvia:
Ja nyt kiitän lukijoitani ja toivotan heille oikein hyvää Uutta Vuotta!
Päivee! Ja lumista päivee! Kyllä isäukko nyt antaa lunta kun sitä niin pyydettiin. Kun ei antaisi liikaa, ei sen niin paljon väliksi ole. Hyvä kun maailmancup-hiihdot päästään suorittamaan. Suomikin alkaa juhlimaan menestyksillä. Heh heh! Menestyksillä…. Toinen ja kolmas sija.
Kuten muistatte viime keskiviikolta, sähkeuutisissa oli maininta talomme merkkipäivästä, 40-vee. Ei kuitenkaan SE vee, vaan vuosimäärä. Oli ne kyllä melkoiset pippalot, olihan siellä ihan kunnon kuohuvaakin. Oli vaan turhan vähän. Onkohan kaksi lasia kymmenen vuoden päästä? Sen näkee ken näkee. Olihan siellä kaikenmoisia kronikoita ja juhlapuheita, joista ei kuulunut oikein kunnolla mitään kun ei ollut noita äänentoistolaitteita. En tiedä onko talo niin köyhä, vaiko Kuva ja ääni niin ylpiä ja rikastunut urheiluhallin laitteista, ettei voi antaa edes kahden tunnin ajaksi laitteita käyttöömme. Silloin olisi ollut helpompi kuunnella mitä kukin puhuu näistä Validia-talon johtajista ja Invalidiliiton entisten työntekijöiden muisteluksista.
En ole varma kuulinko oikein hallituksen suunnitelmista vähentää edelleen vammaisten oikeuksia, vaikka kaikki EU:t ja YK:t ja muut tahot ovat allekirjoittaneet sopimuksen, niin Suomi ei ole vielä ratifioinut ainuttakaan. Kuulemma tällainenkin ihme saattaisi olla tulossa tänä keväänä, jolloin se sitoisi Suomea paremmin kuin pelkkä allekirjoitus.
En nyt kuitenkaan rupea pohtimaan sitä enempää tällä kertaa. Kun en siellä tungoksessa kuullut oikeastaan kunnolla mitään. Kiitin vain kun pääsin pois. Vaikenen tällä kertaa ainakin kahdeksi viikoksi ja aloitan ensi vuonna uudelleen samat marinat kuin aina ennenkin. Tai ehkä jotain uusia. Kehuja ja marinoita. Mutta ehkä vähän toisella äänensävyllä kumpiakin. Varokaa vain kaupungin ja valtion herrat ja rouvat ja miksei myös neidit, onhan siellä neitejäkin tietääkseni. Voivat kyllä olla vaikka vanhoja piikoja. Empä tiedä.
Toivotan kaikille lukijoille ja muillekin ihmisille Hyvää Joulua ja luonnikasta Uutta Vuotta. Ja lapsille vielä terveisiä, että tontut ovat jo liikkeellä, että olkaahan kilttejä. Hah hah haa!
Päevee! Ja perhanan harmaata päevee. Saisi jo aurinko joskus pilkahtavan, vaan ei se näin joulun alla pilkahda.
Itseasiassa minulla ei kummempia asioita ole, mutta meillä on huomenna suuri tapahtuma kun talo täyttää peräti 40-vuotta. Saa nähdä kerkiääkö ottaa minut kiinni, heh heh. Sen verran voin alkuun mainita, että kun talo valmistui, niin taloon muutti yksi asukas ja vuorossa oli kuusi avustajaa. Sitä naurettu kautta aikojen.
Itse lähden ensi tiistaina tuonne Hämmeeseen päin, elikkä Lahteen. Yritän sieltä lähettää kuvia blogiin. Ainakin joulupöytä on siellä hieno, että teillekin tulee varmaan nälkä sen nähdessänne. Vaikka monella onkin kotona ihan hieno pöytä.
En toivota ihan vielä hyvää joulua, mutta hyvää joulunalusaikaa. Ja kiireistä kaupankäyntiä. Ei tässä sitten kummempia tällä kertaa. Jos kerkiän, niin yritän kuvata näitä juhlia huomenna ja laittaa niitä maanantaina näytille.
Päivee vaan täältä joulupukin tai ties minkä pukin lehden toimituksesta!
Ollaanko siellä oltu kilttejä lapsia ja ennenkaikkea kilttejä aikuisia? Lapsethan ovat aina kilttejä. Siitä tulikin mieleeni, että monihan lapsi ei tänäkään vuonna saa minkäänlaisia lahjoja, sen enempää Suomessa kuin ulkomaillakaan. Meillä täällä Suomessa on sentään joitan järjestöjä, kuten Pelastusarmeija ja muutama muut jotka järjestävän keräyksiä jotta täällä meilläkin Pohjois-Karjalassa olisi kaikilla jonkinlainen joulu.
Vaan ei sekään aina auta kun on työttömyyttä ja muita ongelmia kuten esimerkiksi tämä meidän kuninkaamme alkoholi, joka aiheuttaa monille suruja jouluna. Kun isä saa rahaa, hän tietysti menee Alkoon ja ostaa joulupullon ja juo sen samantien pahimpaan vitutukseen, kun sitä joulurahaa ei ole niin paljoa. Siitä se kierre sitten jatkuu. Toivon mukaan tänä jouluna kierre ei jatku.
Entä sitten ulkomaan eläjät. Kun on sotia ja tulvia ja kovia myrskyjä ja muita sellaisia. Kansainväliset järjestöt kuten Plan sekä Unisef yrittävät järjestää yhdessä Kirkon kanssa näille joulun sekä mahdollisuuden koulutkseen myös tytöille. Oikein tulee paha mieli kun katselee näitä nättejä tyttöjä, jotka kertovat kuinka he elävät. Ja nämä virkailijat jotka ovat käyneet siellä paikanpäällä, kun ei ole vettä tai sitten on liikaa vettä. Niinsanottua paskavettä, näin ihan suomeksi sanottuna. Lisäksi näitä lapsia ja nuoria käytetään ihmiskauppaan lähettämällä muun muassa Suomeen salaa tullin läpi ja ohjataan aivan vääriin paikkoihin eli seksiklubeihin, joita täältäkin valitettavasti löytyy meiltä Suomesta. Ja ulkomailta vieläkin enemmän. Muun muassa Saksasta.
Täytyy kyllä ylipäätään sanoa, että jouluna kannattaa olla täällä Suomessa, kun täällä sitä joulua vietetään. Joissakin maissa uskonto ei salli sitä ollenkaan. Vaikka joulun pitäisi olla kaikkien juhla, niin sitähän se ei ole. Vaan se on meidän rikkaiden maiden, ei sen puoleen en minä itse anna yhtään euroakaan pois kun minulla niitä ei yksinkertaisesti ole liiemmälti antaa pois. Mutta toivonkin tässä yhteydessä että suuryhtiöt, kauppaliikkeet ja muut hyvätuloiset voisivat suurten joululahjojen, kuten kukkien ja hienojen joulukorttien ja muun tilpehöörin kuten korunjen ynnä muun sijaan antaa vaikka nettikortin, joka olisi ilmainen. Saman rahan he voisivat sijoittaa vähäosaisille ja hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka auttaisivat muun muassa tyttöjä saamaan koulutusta. Poikia tietysti unohtamatta.
Nyt vaikenen jälleen viikoksi, kun tuo kauniimpi sihteeri on taas viikon verran karkuteillä. Vetoan vielä teihin liikkeisiin ja muihin suuryhtiöihin ja myös ihmisiin. Ajatelkaa kuinka voisitte parantaa maailmaa sillä joululahjoihin laittamallanne rahalla.
Esteettömyysblogi 