Esteettömyysblogi
Mäkimiehiä ja muita munauksia, enemmän nuoria mukaan!
Kommentit pois päältä artikkelissa Mäkimiehiä ja muita munauksia, enemmän nuoria mukaan!
Päevvee!
Eivätpä suomalaiset pärjää paremmin kotonakaan, kuin kylässäkään ja sen paremmin sateella tai paisteellakaan. Täytyy sanoa, vaikka ei pitäisi, että esimerkiksi Ahosen joukkue suoritus oli aivan surkea.Saa nähdä miten käy tänään Kuopiossa, kun Lahdessa ei oikein sujunut. Ihmettelen myös joukkueen johtoa, että se ei pyri paremmin sitomaan urheilijoita ja tsemppaamaan parempiin suorituksiin. Kyllä se siitä sitten seuraavan kerran, mutta mielestäni sitä seuraavaa kertaa ei ole vielä näkynyt.
Kannattaisiko ajatella nuorempien hyppääjien ottamista suurempiin kisoihin? Varsinkin kun ne nyt ovat olleet näin lähellä, kuten Lahdessa ja Kuopiossa ja kun Lillehammer on tulossa ja Holmenkollen. Tämä antaisi nuorille hyppääjille kokemusta sekä mahdollisuuksia onnistumisiin ja lisäisi heidän itseluottamusta. Sama koskee muitakin lajeja. Eikös se olisi paras mahdollinen tapa, että ne vanhat konkarit ja uudet olisivat yhdessä opettelemassa ja jakamassa tietojaan? Siitä voisi olla molemminpuolista hyötyä. Esimerkiksi jääkiekossa otettaisiin enemmän nuoria mukaan isompiin kisoihin vanhojen konkareiden kanssa ja näin annettaisiin mahdollisuuksia uusille pelaajille ja annettaisiin myös arvokasta kokemusta.
On tietenkin selvää, että ensimmäiset kisat saattaisivat hyvinkin mennä penkin alle tai sitten ei. Mutta kannattaisi ainakin yrittää ja antaa mahdollisuus. Ettei kävisi kuin Ahoselle, joka ei ole voittanut vielä yhtäkään kisaa, mutta selityksiä kyllä löytyy, samoin kuin hiihtäjilläkin. Olenkin sanonut että alkaa ne selitysviikot kun kisat päättyy. Ja olen ennenkin maininnut, että ei kannattaisi puhua ja uhota ennen kisoja niin paljon vaan katsoa rauhassa miten menee.
MM- Kontiolahti
Muusia ja Muikkua! (ps. tämä kasvattaa järkeä)
Torin ja Kaupungintalon edessä olevia veistoksia kisojen aikaan.
Kisatori!
Vammaisen päivä
Kommentit pois päältä artikkelissa Vammaisen päivä
Nisse-setä täällä Päevee!!
Ja vieläpä oikeen kylymee päevee. Tällä säällä joutuu jo laittamaan itsekukin muutakin kun vain alushousut jalkaan, heh heh.
Tästä sainkin aasin sillan ja aasin itsekkin seuraavaan aiheeseen. Usein ihmetellään kun vammaiset ovat kärttyisiä ukkoja ja akkoja, mutta se ehkä johtuu siitä, että meidän päivämme on jokseenkin samanlaisia päivästä päivään. Kerrompa nyt, kun olen istunut tässä työnnettävässä perkeleen rakkineessa jo puoli vuotta, niin millainen ohjelma minulla on yleensä päivisin.
No aamulla herään siinä seitsemän aikoihin, ellen ole nauttinut mitään miestä väkevämpää, jolloin yleensä nukun koko seuraavan päivän. Joka tapauksessa, ohjelmani on jokseenkin päivästä päivään sama. Kun aamulla herään, kun en ole vielä kuollut ( mustaa huumoria), minulle puetaan päälle nimittäin vaatteet. Sitten on aamupalan vuoro, ellei ole se erikoispäivä jonka jo edellä mainitsin.
Noh, aamupalalta palaaminen joko kämpille viikonloppuisin tai päivätoimintaan arkisin, mutta kun ei ole sitä päivätoimintaakaan viikonloppuisin, niin rupean tuijottamaan televisiota tai tietokoneen ruutua, jossa eksyn tietyille sivuille, tietenkin. Olenhan mies minäkin.
Jos oikein hyvin käy, urheilua tulee koko viikonloppu ja se auttaa jopa hereillä pysymiseen. Muuten nukun jopa koko päivän. Ja kinaan hoitajien kanssa onko aamu vai ilta ja joskus jopa siitä mikä päivä on. Useinmiten häviten taistelun. Iltaisin käyn syömässä ja mahdollisesti koripallo-otteluissa jos niitä on. Onneksi Kataja antaa meidän vammaisten tulla otteluihin ilmaiseksi. Kiitos siitä, jälleen kerran.
Sitten onkin taas maate menon aika. Sanottakoon kuitenkin, että nämä avustaja/sihteeriköt auttavat huomattavasti siinä toiminnassa ja hereillä pysymisessä ja joskus myös kehittävät vaihtoehtoista toimintaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sellaista toimintaa, vaikka minulta ei yritystä puutu, heh.
Noh, voitte kuvitella miten yksitoikkoista tämä vammaisten elämä on, varsinkin näin talvella ja välillä myös kesän sade kausina. Siispä kysykääpä vaikka vammaiskavereiltanne miten asiat voisivat olla paremmin? Tämä on nimittäin varsin subjektiivinen kuvaus. Joka tapauksessa, tämä oli tämän viikon saarna. Eläkee ihmisiksi ja palelkaa niin pirusti!! heheh
Minäkin luultavasti huomenna palelen alennus myynneissä, en tiedä siitä sitten enempää. Hyvää viikonloppua kaikille! Ikään, sukupuoleen ja niin edespäin katsomatta.
Onko tämä sittenkään esteettömyyttä?
1 kommentti
Päevvee ja onnellista uutta vuotta kansalaiset!
Muistatte varmaan viimekertaisesta kirjoituksesta, vaikka siitä pitkä aika onkin, toki voi olla että joku on unohtanutkin kyseessä olevan asian. Kysymyshän oli ja edelleen on muka talon palvelujen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet jne jne. Mutta me asukkaat ja suurin osa työntekijöistäkin jaksavat epäillä tätä. Nimittäin, jos väkeä sanotaan irti tai pannaan pakkolomalle, niin ei voi ainakaan sitä sanoa parannukseksi. Mm. Talonmiehemme on virallisesti vuorotteluvapaalla toistaiseksi, mutta saattaa olla niin ettei häntä sen koommin enää nähdä, onhan hän jo eläkeikää lähestyvä. Ja se on suuri menetys talolle ja meille asukkaille. Hän on etevä korjaaja melkein missä vaan ja hänestä on ollut suuri apu meille. Siinä kohtaa palvelu kyllä heikkenee.
Toinen palvelujen heikkeneminen on ruoka. Kun keittiöstä varmojen tietojen mukaan lähtee kaksi työntekijää ja nämä näiden henkilöiden työt siirtyvät avustajille ja hoitajille. Ihmettelen vain sitäkin, kuinka yökkö kerkiää laittamaan aamupalaa, jos on kymmenenkin kutsua yöllä.
Sitä yhäkin ihmettelen ja olen aina ihmetellyt, yhden yökön järjestelmää. Ajatelkaapa naiset ja herrat, kuinka käy jos se yökkö esimerkiksi kompastuu yöllä rappusissa, eikä pääse puhelimeen, vaikka onkin puhelin mukana. En tiedä minkälainen katastrofi siitä tulisi, mutta voin vain kuvitella.
Yleisesti ottaen olisi kohtuullinen järjestelmä katsottava uudelleen ja otettava järkikäteen. Olemme asukkaiden kanssa sanoneet hoitajille, että olemme valmiit neuvottelemaan vuokranantajamme/työnantajan kanssa, mikäli siitä on hyötyä. Vastaus on minun lukemani vastauksen mukaan, ei käy. Vielä siitä hoitajien työpaineesta, kun illalla on parikymmentä kutsua, enemmän tai vähemmän vaikeavammaisilta asukkailta ja työntekijöitä on enintään viisi kappaletta, niin sanokaapa mihin he kerkiävät? Kun on pissahätiä ja kakahätiä ja muita hätiä, niin ei siinä oikein muuta ehdi kun juoksemaan ja kun asukkaat hermostuvat ja avustajat hermostuvat on soppa selvä.
Kertokaa hyvät ihmiset, mitä teemme? Tämä ei nimittäin ole yksin tämän talon ongelma, vaan kaikkien Validia talojen ongelma. Minä sanon, että tämä ei ainakaan voi turvallisesti loppua. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä mutta tällainen tunne minula ainakin on. Katsellaan kaupunkia, kun ei tässä oikein muutakaan voi.
Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Kommentit pois päältä artikkelissa Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Oli pilkkopimeä ja myrskyinen ilta, kun lähdimme seikkailulle, josta kehkeytyikin aikamoinen ,mutaseikkailu.
Suuntasimme käsikäyttöisen mutaläjän päähautausmaalle, ilman valoja, kun meillä ei ollut niitä. Huomioikaa, että pyörän koko on aikasta kapea ja etupyörät ovat minikokoa.
Pääsimme päähautausmaan kohdalle ja siinä ei vielä ongelmia ollutkaan. Ongelmat alkoivat siitä,kun avasimme hautausmaan portit. Ensimmäinen ongelma oli suuri vesilammikko, joka oli suuri kuin järvi. Ihmeteltiin siinä miten tuosta voi päästä yli, varsinkin kun takanakin oli vain pelkkää mutaa. Siitä tuli kyllä mieleen mutakakku, negatiivisessa mielessä. No me hullut suomalaiset lähdimme vain menemään siitä yli. Ensin käännyimme vasemmalle vaikka oikea reitti olisi vienyt oikealle ja onnistuimme kuluttamaan etsimisessä tunnin. Kiersimme meilkein jo muhamettilaistenkin hautojen lähellä. Melki koko hautausmaa koluttiin. vasta mudasta poistuessamme huomasimme oikean muistomerkin.
kaiken kukkuraksi vettä tuli kun esterin siitä niin, kai tiedätte mistä aukosta. Tähän väliin voisinkin kommentoida hautausmaata, olen nähnyt parempiakin vaikka en olekaan kuollut, niin on tullut monissa vierailtua. Siellä oli ainakin yksi suuri vika. Siellä voisi olla esimerkiksi arkipäivisin parempi valaistus, jotta näkisi kulkea ja etsiä mummujen ja vaarien nimiä ja siitä sitten johdatella suurinpiirtein oikeaan paikkaan. Melkein törmäsimme oikeaan paikkaan eli muualle haudattujen muistomerkille, kun pyöräni jäi kiinni siihen mutavelliin joka oli jalkojemme alla kuin puuroa. Emme kuitenkaan alkaneet syömään vaikka nälkäkin alkoi jo olla. Laitoimme kynttilät ja luultavasti ne siellä vieläkin palaa, se olisi nimittäin kohtalon ivaa,jos ne olisi sammuneet nyt jo. Niin märkä en ole ollut vuosikymmeniin, kun vihdoin pääsimme talolle. Sihteerikkökin notkui vettä ja hankasi päästäni jotain epämääräistä mutaa. Joka ei tietääkseni ainakaan sitä itseään ollut, en minä niin täynnä sitä ole. Sihteerikkökin istui ja nauroi ainakin viisi minuuttia koko episodille ja nauraa nytkin. No eipä tällä kertaa nyt muuta. Menkää itsekkin muistamaan vainajia, mutta varautukaa säähän!
Päähautausmaalle pääsee kuivemminkin ja helpommin, kun laitetaan seurakunnan traktorit töihin. Kiittäen pyörätuolivammainen.
Tags: Esteettömyys, Joensuu, my life, our life, terveisiä seurakunnalle
Pakkoruotsista vaatteisiin ja seksiinkin
Kommentit pois päältä artikkelissa Pakkoruotsista vaatteisiin ja seksiinkin
Päivee, kuuma on taas. Ja aina kuumemmaksi näyttää tulevan kun katsoo mittaria.
Mutta asiaan. Kommentoin tuota rakkaan serkkuni kommenttia. En ole ollenkaan samaa mieltä sinun kanssasi Lisbeth. Suomi on vapaa maa ja Suomessa ei voi pakottaa. Opiskelijajärjestöt ovat puuttuneet tähän pakkoruotsin köyttöön. Sitten on vielä semmoinen juttu, että se riippuu paljon minkälaiseen yhteiskuntaluokkaan lapset kuuluu. Voi olettaa, että monikielisen perheen lapset puhuvat mielellään montaa kieltä jopa sekaisin, mutta sen sijaan ns. alemman luokan lapset jotka eivät edes kunnolla osaa savoa tai sitten pohjoiskarjalaa eivät haluakaan puhua kuin jompaa kumpaa. Ja heillä juuri on näitä kouluongelmia josta tulee usein pulmia niin viranomaisille kuin vanhemmillekin.
Mutta on sitten ihan toiseen asiaan ja hyvään sellaiseen, ainakin lasten ja äitien kannalta katsoen, tai tyttöjen varsinkin. Nimittäin vaateostokset ovat jälleen ajankohtaisia ennen kouluunmenoa ja koulun alkamista. Se on molemmille ryhmille sama juttu. Naiset ja tytöt tykkäävät shoppailusta, mutta isät eivät siitä maksamisesta. Tulin minulle mieluiseen aiheeseen, nimittäin olen joka syksy varoittanut blogissani tyttöjä liian seksikkäistä trendivaatteista. Nämä aiheuttavat juuri niitä namusetäjuttuja jopa vammaisille. Heitetään, että senkin namusetä tai pedofiili. Että huomioidaan sitä, että pyörätuolilla liikkuva ei tarkoita yhtä kuin namusetä tai pedofiili, joista puhuminen on jo sinänsä turhaa. Kuten aikanaan Neuvostoliitossa, jossa pedofiilitapaukset jätettiin kokonaan uutisten ulkopuolelle, ja niitä oli silloin tutkimuksen mukaan vähemmän kuin nyt. Nyt kaupallinen lehdistö, kuten täällä lännessäkin, levittää mitä kammottavampia juttuja ja erikoisesti Iltasanomien tyyppiset lehdet repivät juttuja ihan tyhjästä.
Sen sijaan opettajien ja koulukuraattorien, jotka ovat oppilaiden kunnioittamia, voisivat sanoa nuorille muutaman vakavan sanan. Ja vanhempien olisi syytä tarkistaa tyttöjen käsilaukut ennenkuin he lähtevät kouluun. Olen nimittäin nähnyt tyttöjen ottavan toiset vaatteet mukaan, menevän kaverin tykö ja vaihtavat vaatteet siellä. Tietysti tämäkään ei onnistu vanhemmilta kun se ovat useimmiten töissä ja joskus niin kännissä etteivät huomaakaan tyttöjen lähteneen. Tämäkin on hyvin yleistä. Mutta kuulkaas tytöt, ottakaa itse järki käteenne ja ette mene kaikkiin autoihin jotka pysähtyvät viereenne vaikka olisi kuinka tuttuja poikia. Menkää suoraan kotia tai vaihtamaan vaatteet ja kukaan ei huomaa mitään. Ja pojille sanotte, että älkää viitsikö pojat tehdä tyhmyyksiä, siitä ei saa kuin selkäänsä ja pahimmassa tapauksessa muutaman kuukauden linnaa, eikä se ole presidentin linnaa.
Lapset ja vammaiset samassa asemassa Joensuun liikenteessä
Kommentit pois päältä artikkelissa Lapset ja vammaiset samassa asemassa Joensuun liikenteessä
Päevee vaan! Hiki tulee kun istuu tässä liian pienessä jakkarassa ja jolla ei pääse mihinkään. Kuten Utran lapsetkaan kunnolla liikkumaan, väittää Karjalainen. Tässä linkki uutiseen: Utrassa ansa lapsille
Tällaisia ansoja on keskemmälläkin kaupunkia. Samanlaisia ansoja ilman huomiovaloja. Tarkoitan Yläsatamankadun ja Koulukadun välistä risteystä, jossa on muutenkin nyt sekava tilanne, kun asennetaan lämpöputkia. Utrassa on suhteessa sama määrä lapsia, kuin miellä päin pyörätuoleja.
Ehkä olisi aika katsoa koko alue läpi, nimittäin esimerkiksi meille laittaa liikennevalot, jotka ohjaisivat liikennettä paremmin. Olen tästä kirjoittanut jo tuhansia kertoja, mutta mitään ei ole tapahtunut. Jos nyt lasten avulla saisi tämänkin asian kuntoon. Vaikka eihän mitään kuitenkaan tapahdu, ennenkuin jotain todella dramaattista tapahtuu. En tarkoita millään pahalla, mutta kun olen jonkinlainen realisti, niin odotan kauhulla sitä hetkeä kun joku jää alle jossain nimeämättömässä paikassa. Ja sitten vasta alkaa tutkimus, että miten se on mahdollista.
Esimerkiksi Yläsatamankadun ja Koulukadun risteyksessä on usein kolareita. Mutta onneksi niissä on vielä selvitty pelkillä muovi- tai peltivaurioilla. En kuitenkaan viitsi nyt jatkaa enempää, kun on niin pirun kuuma! Katselkaa ympärillenne ja lähettäkää vaikka Karjalaiseen juttuja näistä vaaranpaikoista. Ja olkaa itsekin varovaisia. Ja myös te pienet lapset, isoja ei kannata varoittaa ne kuitenkin vaan menevät – vähän sama juttu pyörätuolilla ajavien kanssa.
Hyvät autoilijat, jos teitä on lukijoina, älkää enää lisätkö vaaraa painamalla kaasua yhtään reippaammin. Kyllä te sen verran kerkiätte odottamaan ja pääsette varmasti perille. Eikä jää ketään taakse romukasana. Eikä tarvitse odottaa pikavoittoa saati sitten päävoittoa.
No hyvää, kirkasta ja kaunista päevee. Eläkee ihmisiksi! Minunkin on pakko yrittää elää ihmisiksi, paitsi ehkä huomenna en elä ihmisiksi serkkuni kanssa, ja avustajan kanssa (avustajan huomautus: yritän kyllä parhaani mukaan pitää miehen kaidalla tiellä!). Hyvvee päevän jatkoo!
————————-
Shortly in english:
Joensuus local newspaper Karjalainen wrote about an important issue, report in finnish here: Utrassa ansa lapsille
Report tells about a road workfield in Utra, where protecting fence disables drivers to see children crossing road in time. We have same problem in the citycentrum, without fences though. I have written about Yläsatamankatu’s and Koulukatu’s crossing several times, and nothing ever happens. And i get more and more scared when something dramatic finally happens.
I hope this news about Utras children could open decision-makers eyes. Traffic lights are needed in many places around the city. Finally all drivers this is to you: Please be carefull when driving. There is no such hurry that can be solved by pressuing more the throttle. You will get there in time and it’s not worth to leave a pile of scrap behind. Or get extra notice from the authorities. Nice and safe day to all of you!
Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kommentit pois päältä artikkelissa Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kevät on päässyt jo Joensuuhunkin. Tässä muutamia uusia ja vanhoja otoksia, joista voitte muistella onko mikään muuttunut.
No, ainakin koulut ovat loppuneet taas toistaiseksi ja ylioppilaat ovat saaneet lakkinsa ja kääntäneet koulutakkinsa. Mutta kuitenkin epäilen koko systeemiä. Sillä tuntuu vähän omituiselle, että ylioppilaat ei ole nykyään enää yhtään mitään. Korostan sanaa MITÄÄN. Silloin kun minä olin nuori, ylioppilaita puhuteltiin maistereiksi, vaikka en minä kyllä ole koskaan puhutellut. Mutta nyt ylioppilaita ei puhutella mitenkään, vaan ihan nimellä. Lönnrothia puhuteltiin maisteriksi, kun hän kävi kiertämässä tätä Pohjois-Karjalan ja Savon seutua runojen perässä ja luultavasti myös pontikkaa juomassa – tiedä häntä.
Mummotkin ottivat hatun päästään kun tuollainen suuri herra valkoinen lakki päässään tuliheitä vastaan. Ja saihan hän yliopistovirankin.
Nykyään järjestelmä on kokonaan niinsanotusti päälaellaan, kun Suomen poliitikot yrittävät kaikin tavoin kiertää että Suomessa on liian paljon työttömiä muuhun Eurooppaan nähden. Vaikka se kuitenkin on toisinpäin. Meillä on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna suunnattomasti enemmän työttömiä. Tämä on sitä maaotteluhenkeä vai kuin herra työministeri?
Eikö olisi aika tehdä niin, että koululaiset pysyisivät hieman pidempään koulussa ja muodostettaisiin eräänlainen kodin tyyppinen laitos, jossa vielä 18-vuotiaskin voisi käydä koulua ja urheilla. Vähän niinkuin amerikkalainen college-järjestelmä. Kun tässä muutenkin ollaan jo amerikkalaistumassa. Tällöin jo koulunsa lopettaneet pääsisivät hakemaan yliopistoihin uudelleen. Elleivät olisi päässeet jo. Ja uudet ylioppilaat voisivat jatkaa vuoden-kaksi lukujaan ja saada näin paremmat todistukset joilla hakea seuraavina vuosina yliopistoihin. Uskoisin, että tällä tavalla saisimme ainakin nuorisotyöttömyyden vähenemään.
Tämä vanhempi sihteerini väittää, että systeemin huono opuoli olisi yhä aikaisemmin kotinsa jättävät nuoret. Mutta minä en siihen usko, sillä joskushan heidän kuitenkin täytyy lähteä. Ja pitää sen mamman kuitenkin rahaa lähettää, viinaan niinkuin olen tuolla kadulla nähnyt. Kun ovat hakemassa pankkiautomaatilta rahaa omalla tai jonkun muun kortilla. Ja menevät sitten erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen. Tämähän koskee ”vain” 18-vuotiaita. Mutta parempi olisi, että olisivat collegeissa kuin kadulla.
En nyt enempää viitsi höpöttää, sillä jumpparini tulee pikapuoliin. Ja on sitten muitakin hommia. Mutta yhden kuvan vielä laitan, josta tulen kirjoittamaan sitten myöhemmin. Siitä saatte olla varmoja.
Onkohan tämä oikein? Näitä on kyllä muissakin liikkeissä.
Hämmästyttävä kokemus kaupungilla
Kommentit pois päältä artikkelissa Hämmästyttävä kokemus kaupungilla
Terve vaan kaikki! Totesin äsken, että tulisipa jo lämmin ilma, niin ei tarvitsisi näitä takkeja päälle ja naisetkin vähentäisivät vaatetusta. Ja avustajakin voisi tulla bikineissä töihin. Hahah haaa!
Mutta siitä mistä aion puhua, on vähemmän naurettavaa asiaa. Olen tässä parina päivänä tavannut kolme naishenkilöä lapsineen, ilmeisesti maahanmuuttajia. Jostain syystä, luultavasti, olosuhteiden pakosta. Ihmettelen vain sitä, kuinka jotkut heistä opettavat lapsia suhtautumaan vammaisiin. Kuinka he voivat tehdä kun vammainen tulee näkyviin jossain, esimerkiksi Anttilan käytävällä, että he peittävät jonkun lapsen silmät. Kun taas kaksi muuta ihmistä antaa lapsen vapaasti ja suhtautuvat iloisesti ja ystävällisesti kun heille menee juttelemaan heidän kanssaan.
Onko tämä yksi, joka peittää lapsen silmät ettei hän näkisi vammaisia, saanut jonkunlaisen kokemuksen sieltä edellisestä asuinmaasta, joka stressaa häntä vieläkin kun hän näkee vammaisia? Voi olla, että hänen sukulaisissa on ehkä joku joka on saanut vamman jota ei ole voinut korjata. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Kuinka tämä vaikuttaa tähän nuorimmaiseen lapseen? Peittämällä lapsen silmät, hän vain opettaa lapselle, että tässä on jotain outoa. Kun taas nämä toiset kaksi kertovat sitä, että vammainen kuuluu luonnollisena osana yhteiskuntaan.
Minä ainakin morjenstan heitä kuten ennenkin ja ainakin kaksi näistä pienistä vekaroista ovat kuin elohopeoita. Kovia nauramaan ja iloisia. Voivatkohan nämä kaksi lasta auttaa tätä pientä lasta suhtautumaan myöhemmin sitten vammaisiin normaalisti? Ja ne kaksi muuta naista sitä yhtä täti-ihmistä? Ties vaikka olisi sukupolvijuttu? Kun naisten ikää ei kehtaa kysyä, mutta että se lapsen silmät peittänyt vaikutti vanhemmalta.
Toivotan kuitenkin heidät tervetulleiksi Suomeen elämään ja elämöimään, kuten suomalaiset. Ja toivon, että joku muukin sanoisi heille, että meitä on täällä moneen junaan, vammaisiakin. Ja kaikki tulemme toimeen keskenämme eikä ole syytä millään tavalla pelätä tai piilotella vammaisia. Muuten tämä muodostuu aikamoiseksi esteeksi, muun muassa keskinäisessä kanssakäymisessä. Koska täytyy todella sanoa, että he ovat hyvän näköisiä ja huumorintajuisia – ainakin nämä kaksi. Kolmannesta en ole vielä saanut selvää. Epäilen, kuten sanoin jo aikaisemmin, että hän on kokenut jotakin mystistä, joka on sitten jäänyt mieleen ja reaktio kaupungilla oli mikä oli.
Voisiko sosiaalitoimisto ehkä auttaa tässäkin asiassa maahanmuuttajia?
———–
This one I have to tell You also shortly English:
I had one weird moment in the town the other day. While rolling through Anttila’s corridors i met three immigrants with their children. One women saw me, and her reaction was to cover one childs eyes so that the child wouldn’t see mee. Where did that reaction come from? Has she fronted something mystic in her former homeland that the reaction was like that towards persons with disabilities? Or is it an age-gap? Woman with this reaction was a bit older than the other twos, who gladly chatted with me and were genuinely happy. I hope these two women with norman reactions could teach this ole lady how took the situation, and maybe their children can later on also teach this one child who got her eyes covered. Anyway, I welcome them all to Finland!
Kultaa sekä kunniaaaaa, lauloi aikanaan eräs suomalainen pappi – entäs nyt sitten? Mitähän se nyt veisaa?
Kommentit pois päältä artikkelissa Kultaa sekä kunniaaaaa, lauloi aikanaan eräs suomalainen pappi – entäs nyt sitten? Mitähän se nyt veisaa?
Kaunista päivää!
Ei meinaa tottua kun televisiosta ei tulekaan urheilua 24h vuorokaudessa, noin suurin piirtein. On niinkuin olisi tyhjiö. Onneksi nyt viikonvaihteessa on Lahden Salpausselän kisat, World Cup -kisat, joissa muuten tällä kertaa on kaikki maailman parhaat urheilijat. Joten kannattaa kyllä mennä oikein paikan päälle. Mutta arvatkaa mitä se maksaa.. Invataksikyyti jonkun tuhannen euroa, hotellimajoitus (jotka on jo täytetty) satasia, ja ruokailut siihen vielä päälle kymppejä, ynnä muut juomatarvikkeet, joita saa jopa stadionin kahviosta, myös ns. pimeinä versioina kadulla. Ellei itsellä satu olemaan.
Joten ei kannata ajatellakaan muuta kuin katsella teeveeruutua vaan. ja toivoa parasta. Nyt kun Suomen miehetkin ovat innostuneet hiihtämään vaihteeksi. Kun uhkaavat lopettaa. Ja kun sen lisäksi norjalaisia ja ruotsalaisia ketuttaa kun suomalaisilla ei ole mitään hammastahnoja, joita ei saisi käyttää. Niin kuin eräällä ruotsalaisella kiekkoilijalla, joka jäi sen takia kisojen loppuottelusta pois, kun huomattiin, että on sellaista hammastahnaa, jossa on sitä pirun efedriiniä. Ja suomalaisilla sitä ei vielä olla havaittu. Ainakaan hiihtovuorolla.
Kun viime kerralla ruotsalaiset polttivat suomalaiset, niin onkohan nyt päinvastoin, että suomalaiset polttivat ruotsalaiset? Ja norjalaiset. Tiedä häntä. Nostaako häntää vai laskeeko häntää. Ja niin pois päin.
Nuorista täytyy sanoa, että he pärjäsivät yli kaikkien odotusten. Halfpipe ym. lajeissa. Myöskin pujottelussa ja muissa hiihtolajeissa. Eihän Niskanenkaan kovin vanha vielä ole. Että kyllä se siitä vielä nousee, sanoi että juu.
En tiedä kuinka sitten World Cup menee eteenpäin, kun Marit Björgen uhkaa nyt lopettaa näiden kisojen jälkeen. Toivotaan nyt suomalaisille kaikkea parasta World Cupin suhteen. Ei yksi kulta vielä meille suomalaisille kuitenkaan riitä. Pitää saada vielä kristallia ja sehän on Mäkäräisen ja Saarisen tehtävä tuoda ne. Ettäs sen tiedätte hyvät neidit, vai rouviako jo olette.
No eletään nyt näiden kultiemme kanssa ihmisiksi! Katsotaan mitä Lahdesta saamme kun on kotikenttäetu.
Yhdistää vaiko eikö? Kas siinä pulma.
Kommentit pois päältä artikkelissa Yhdistää vaiko eikö? Kas siinä pulma.
No päevee! Ja pirun kylmee päevee. Jopa niin kylmää, etten tarennut lähteä kauppoihin tänään, vaan pistin tuon Kaisa liikkeelle. Heh heh! Ja Kaisa parka palelee, niinkuin demarit ja kokoomus kuntaliitosta ajatellen.
Nythän on ollut ainakin kymmenen kokousta tämän asian tiimoilta. Olen miettinyt mitäköhän tämä vouhotus merkitsee? Ja tullut siihen tulokseen, että se merkitsee sitä, että pienet kunnat häviävät ja Joensuu voittaa, siis kaupunkina. Mutta poliittisesti vanhan tilalle tulee uusi rintamajako. Kokoomus ja demarit lyövät yhä enemmän kättä keskenään, josta varmasti vanhat jo haudassa olevat demarijohtajat kääntyvät haudoissan. Ja nämä hautojen ulkopuolella olevat yhtä vanhat johtajat kiroavat, he jotka eivät ole enää politiikassa mukana.
Juttahan on asian hyväksynyt, mutta ulkoministeri Tuomioja ei missään tapauksessa. Juttahan ei ole kovinkaan suosittu, ainakaan mielipidetutkimusten mukaan. Onhan hän kyllä omanlainen poliittinen missi, missihän voi tulkita monella tavalla. Tässä tapauksessa kielteisellä tavalla. Erkki on taas vanha konkari, jonka Paasion oppien mukaan nukkuu yhden yön ja miettii, kuten Koivistokin aikoinaan.
Mitä tästä on sitten Joensuulle hyötyä? Jos tänne tulee lähes 60 000 asukasta lisää, niin siitähän tulee jo melkoinen verokerma Joensuulle ja palvelut toivonmukaan paranisivat. Sen sijaan pikkukaupungit kuten Kitee, Kontiolahti ym. pienet kepulaiskunnat eivät saisi kunnolla mitään, edes palveluita. Siitä syntyisi sitte erimielisyyttä kuntien kesken. Ja oltaisiin jälleen samassa tilanteessa kuin nyt.
Olisi parempi – tämä on vain minun mielipiteeni – että nämä pienet kunnat ja kaupungit liittyisivät keskenään ja muodostaisivat kuntaliittymän. Kuten meillä Lahden seudulla on tapahtunut. Siinä Orimattila on jonkin verran voittanut sekä poliittisesti, että taloudellisesti. Tähän voisi lisätä, että Joensuun voisi putsata housunsa kurasta. Se olisi kyllä nolo temppu toisten kaupunkien varoilla. Ainoa mikä siinä kävisi on sosiaalitoimen turha kasvu Joensuun alueella. Samoin kuin meillä Lahden alueellakin kävi. Siellähän on kuntaliittymä, joka ainakin näillä näkymin toimii jokseenkin mukavasti. Tätä suosittelisin siis näille pienille kunnille. Ja he sitten itse myöhemmin voisivat liittyä Joensuun kuntaliittymään.
Kunnille kuitenkin hallitus tekee pakkoliitännän, näin Joensuun seudun kuntien kesken, joka taas aiheuttaa lisää suukopua. Vaikka sehän on suomalaisten tapa, että vaikka mitä tehdään, niin suukopu siitä kuitenkin syntyy.
No juu, en viitsi enempää jahnata tätä asiaa. Seurataampa asioiden kehittymistä. Kyllä siitä varmaan esteettömyyskin kärsii, mutta sitähän se on tehnyt jo pitkän aikaa.
Eläkää ihmisiksi tämä viikko! Tai ainakin yrittäkää, niin minäkin yritän, vaikka se vaikeaa onkin. Ja ensi viikolla kai tapaamme uudelleen. Tähän saa myös mieluusti kommentoida.
Esteettömyysblogi 