Esteettömyysblogi
Taidetta tuli roppakaupalla ja vähän tuli muutakin!
Kommentit pois päältä artikkelissa Taidetta tuli roppakaupalla ja vähän tuli muutakin!
Päevee!
Edelliset kaksi artikkelia olivat Parafestias ennen, tämä on nyt sitten jälkeen. Heheh.
Parafest ei olisi voinut paremmin alkaa, sillä kaupungin sinisellä virralla oli pystytetty jalkapallokenttä, ei kuitenkaan täysimittainen, vaan pienempi. Kymmenen pelaajaa, plus maalivahdit. ihmiset Arhinmäkeä myöden olivat pelaamassa ja katsomossa. Siitä ohjelma jatkui lounaan jälkeen, vaikka kaupunki ei sitä tarjonnut, muuta kuin herra ministerille ja kaupungin johtajille, me tavalliset pulliaiset saimme maksaa itse ruokamme. Onneksi oli täällä ruoka-aika samaan aikaan. Siihen ei tarvitse laittaa rahaa, eipä sitä olisi ollutkaan. Minähän olen aina PA.
Kahden maissa menimmme seuraavaan kohteeseen, eli Ahjoon. Siellä oli näyttävä ja koskettava taidenäyttely, vaikka enhän minä kaikkea taidetta ymmärräkkään, mutta tätä ymmärsin jollain tavalla. Pääsinpä taiteilijoiden kanssa juttelemaan näistä, esillä olevista teoksista. Kuviakin pitäisi olla, mutta ei tuo koneen perkule suostu niitä nyt tähän antamaan.
Sitten ohjelma jatkuikin konsertilla ja tanssi ja teatteri esityksillä. Täytyy vaan sanoa että kyllä me vammaisetkin osaamme, jos vain on halua ja paikkoja missä tehdä. Konsertissa oli mielestäni pieni virhe. Torilaulajien esitys oli heti ensimmäisenä ja se villitsi yleisön niin että tunnelma oli katossa. Ihme että tämä oli Joensuun ensimmäinen, sillä jatkossa tunnelma katosi kun musiikki muuttui vähän toisenlaiseksi. En tiedä oliko ohjelman tekijöillä tullut tässä virhe, vai muu sellainen ajatusvirhe.
Sitten mennäänkin perjantai päivään ja iltaan. Perjantaina oli ohjelmassa esimerkiksi torilavan tapahtumat, joka keräsi huomattavan määrän yleisöä. Ihmeekseni huomasin että paikalla oli suuri osa nuorisoa, kuuntelemassa ja katsomassa, ja ihmettelemässä ohjelmaa. Aivan tavallisia nuoria, jotka ei muuten yleensä viihdy muuta kuin kaljapullon ääressä kaupungilla, tätä poliisi ei tainnut tietää, hehhe. Ohjelma kesti kahteen asti, jolloin taas oli syömä tauko. Kello kahdeksantoista alkoi eräs konsertti ja sillä välillä pystyi pistäytymään Ahjossa. Illalla siinä yhdeksän jälkeen olivat paikat ihan täynnä. Silloin oli se räppärin esitys, minulla jäi näkemättä koko esitys koska teltta oli niin täynnä, sillä välillä kun kävin syömässä, teltta oli täyttynyt ääriään myöden. Pahuksen maha kun vaatii osansa silloin tällöin, ei se katso onko kulttuuria vaiko eikö. Mutta ei siinä metelissä olisi kuullut mahankurinaa, heh.
Lauantaina, eli viimeisenä päivänä, oli sitten elokuvien vuoro. Kaksi ensimmäistä jaksoin katsoa, mutta sitten täytyy myöntää että kun kolmas alkoi eikä siinä kuulunut puhetta, aloin vetämään hirsiä. Toivotaan ettei kukaan kuullut. heh. Ensimmäisen elokuvan nimi oli este, joka oli oikein tavallinen este. En pysty sitä paremmin kuvaamaan, mutta tuo tummanvärinen sihteerini voisi sitä vähän kuvailla.( Kyseessä oli kahden nuoren ihmisen rakkaustarina, jossa oli paljon esteitä, muuun muassa fyysisiä. ) Mutta lopussa he sitten saivat toisensa. Toinen oli sitten Valssi, jonka Risto Long teki. Olin aikoinaan katsomassa kenraali esitystä, kimmelissä. Kolmannesta elokuvasta en ymmärtänyt yhtään mitään koska tekstitys puuttui kokonaan ja koska vedin hirsiä. Annan siis sihteerin taas kertoa siitä. (elokuvan nimi oli syke ja siinä tutkailtiin kuulovammaisten ja musiikin suhdetta toisiinsa. Elokuvassa esiintyi mm. kuulovammainen räpartisti Signmark.) Sen jälkeen suuntasimme katsomaan teatteri esitystä taidemuseolle, kuningatar K oli näytelmä ja sen esittivät eri asteisia näkövammoja sairastavat nuoret taiteilijat. Itse en katsonut kun tyttöjä. heh. Tämä koska en kerta kaikkiaan tajunnut esityksestä yhtään mitään. Lienee syy tyttöjen, joista pitäisi myöskin kuva löytyä, tottakai.
Siihen sitten nämä Parafestit päättyivätkin ja taas ensi vuonna tapaamme jälleen.
Tässä se maha kurnii
Tässä on juuri heränny mies, taidekokemuksen jälkeen
Tämä on se laulu esitys, yksi niistä
Jatkomuistutus, aikaa 2 vrk
Kommentit pois päältä artikkelissa Jatkomuistutus, aikaa 2 vrk
Päevee vaan kaikille!
En malta vieläkään pitää turpaani kiinni niistä Parafesteistä ja liikkeiden ja ravintoloiden luiskista. On vielä kaki päivää aikaa, nimittäin liikkeillä edes suunnitella mukiinmeneviä parannuksia meille mukiinmeneville. Jokainen varmaan tietää, että kyllä se vammainenkin kaljaa ottaa ja vähän muutakin, itse kukin, heh heh.
Nämä luiskat olisivat jatkossakin käyttökelpoisia. Nyt on pakko viitata M/S Vinkerin ideaan luiskan perustamisesta. Olen katsellut tämän vuoden aikana matkustajamääriä noin silmämääräisesti ja olen todennut, että kyllä ainakin viimevuotiseen ja edellisvuotiseen verrattuna on määrät nousseet. Tosin on ollut muutenkin tämmöinen kuuma kesä, joka muuten jatkuu täällä minun huoneessani edelleen. Ei sen puoleen, ei täällä ole luiskiakaan vaan kynnys, onneksi matala sellainen.
Uskon vakaasti, että kun vammaiset huomaavat, että liikkeisiin pääsee paremmin kuin aikaisemmin, kaupankäynti sujuu paremmin ja molemmat puolet ovat tyytyväisiä. Vaikka emme kuitenkaan ole ihan tyytyväisiä, sillä rahapussimme pienenevät jos kaupankäynti käy liian hyvin.
Yritän etsiä kuvia malliluiskista. Ne eivät ole kovin kalliita. Vinkerin omistaja ja kapteeni sanoi että hänen luista on melkein ilmainen. Vaikka se välillä vähän reistailee, niin ei se minua haittaa ja kukaan ei ole vielä pudonnut veteen. Tiedä häntä mistä syystä. Ja puupäät jää aina vedenpinnalle. Syynä Vinkerin mainiot kylmät juomat.
Näille kaupoille olisi vain etua, jos enemmän kävisi myös vammaisia. Olen kyllä huomannut että vammaiset asioivat nimenomaan Iso Myyssä. Ravintolat ovat sitten ongelma. Kun Iso Myy sulkeutuu, niin ravintoloihin ei enää pääse, ei sitten kirveelläkään. Tai no, jos kirveellä menisi niin ehkä onnistuisikin.
Se sitten tällä kertaa. En viitsi jankuttaa enempää. Jospa saisin huomenna kuvia luiskista näytille. Ellei sitten sada kaatamalla.
Parafest tulloo, ravintolat: päästäkää vammaiset vaivatta sisään ja muutkin ihmiset; auttakaa jos tarvitaan. Kiitos!
Kommentit pois päältä artikkelissa Parafest tulloo, ravintolat: päästäkää vammaiset vaivatta sisään ja muutkin ihmiset; auttakaa jos tarvitaan. Kiitos!
Päevee vaan,
onhan tänään vähän viileempää piatsi minulla. Minun mittari, joko valehtelee tai pääni on niin kuuma että ilma lämpenee 29,1, tällä hetkellä. Ottaen huomioon että minulla on aika tyhjä pää ja ehkä vähän tyhmäkin.
Joka tapauksessa minulla on teille liikkeille ja ihmisille kaupungissa tärkeää asiaa ja myös ravintolat ottakaa tämä asia huomioon. Tulossa on huomattavia summia Parafestin aikaan teille, terveiden ihmisten rahojen lisäksi. On ollut suuria tapahtumia, esimerkiksi rockfestivaalit, persujen puoluekokous (anteeksi vain Soini tästä nimityksestä) ja muita suuria tapahtumia mm. tanssiviikot ja tulossa on vielä mm. niin sanotut valkosipuliviikot.
No niin, tässä pienet alku perustelut pyyntöön jonka aion esittää: kovin moni parafestin järjestäjäkään tai Parafest-yhdistyksen jäsenkään, joka minäkin olen, ainakin liityin viimevuonna, ei ole varmaan huomannut asiaa. Kun olen nyt liikkunut kriittisin katsein tuolla kävelykadulla, niin olen kyllä huomannut uusia sekä vanhasta tehtyjä ravintoloita ja pubeja on tullut pilvin pimein, mm karelia on muuttunut Ilonaksi ja on tullut myös uusi rock ravintola, joissa voisi käydä Parafestin aikana ottamassa drinkin, tai kaksi, ei kuitenkaan enempää ohjelman aikana. Nämähän on kumminkin 4 asti auki, joten aikaahan riittää, jos ei tarvitse nukkumaan tulla. Voi pienen paukun jälkeen vaihtaa mielipiteitä vapautuneemmin kun ihmiset eivät ole niin vihaisia.
Mutta mites menet, kun ainakaan keskikaupungilla ei ole ravintolaa tai pubiakaan, koska melkein kaikissa on sellaiset esteet että niihin on mahdoton päästä. Aina pitäisi olla vähintään kaksi avustajaa mukana. Helpompi on käydä alkossa, mutta alko ei ole enää yhdeksän jälkeen auki.
Nyt varsinaiseen asiaan, pyytäisinkin ja olen yrittänyt tämänkin kirjoituksen aikan pyytää että ravintolat ja pubit ja muut sellaiset järjestäisivät sisäänpääsyn sillä tavalla, että sinne pääsisi pyörätuolilla ja kepillä, ja kaikilla muilla apuvälineillä. Voin taata että nämä kepillä kulkevat eivät tuota häiriötä, ja muutenkin ovat hyvin rauhallista porukkaa, paitsi jos meitä kiusataan, silloin meillä saattaa hieman kiehahtaa. Jos meitä on useampi pyörätuolilla, sähköisellä sellaisella, ja meitä oikein kiusataan niin ravintola saattaa mennä uuteen remonttiin, heh, tämä on vitsi vitsi.
Hyvä yleisö ja ihmiset muutenkin, olkaa aivan luonnollisia etenkin kun olen kuullut paljon sitäkin että, tulee sanottua että kato perkele, tollasetkin käppänät tännekin pääsy. Näin kuulee usein kun menee jonnekin ravintolaan, tai muuhun ilopaikkaan, arvaatteko mitä tarkoitan,heh. Siksi pyydän immeisiä jos näkee jonkun joka on vaikeuksissa, ei välttämättä alkoholin, tai huumeiden takia, liikkuen vaikeasti, käväiskää kysymässä terve kaveri tarvitko apua. Useimmin tulee iloinen myönteinen vastaus, että kyllä perhana, ainakin miehiltä, naisilla saattaa olla hieman lievempi kielenkäyttö.
Siispä tervetuloa jok´ikinen torille ja ahjonpihaan siellä on erilaisia näytöksiä kolmen päivän ajan, katsokaa ohjelma täältä: http://www.joensuunparafest.org/
Ja vielä eräs maininta, tänne kaupunkiin siellä on eräs virolainen esiintyjäryhmä joka on mm erittäin hyvä. Lisäksi on näytöspaloja mitä ammatteja voi tehdä vammaiset, ei mammaset, heheh.
Että Teretulemast!
Viime vuoden kuvaa
Ajatuksia ja vanhoja kuvia paria viikkoa ennen Parafestiä
Kommentit pois päältä artikkelissa Ajatuksia ja vanhoja kuvia paria viikkoa ennen Parafestiä
Terve kaikki lukijani!
Ja anteeksi tämä pitkä tauko, kun tuo vakiosihteeri ole ollut paikalla vaan oli Hämmeessä. Tuli tässä mieleen kun Parafest lähestyy uhkaavasti, koota pieni yhteenveto edellisten vuosien kirjoituksista, eli mitä esteettömyys on ja mitä se ei saa olla.
Ihan ensimmäinen artikkelini kategoriassa esteettömyyskuvat kertoi Joensuun kävelykadusta ja sen hyvistä myöhemmin huonoistakin puolista, sillä niitäkin löytyy. Mainittakoon tässä nyt esimerkiksi tällä kertaa ne kuuluisat terassit ja pyörät, joista löytyy kuviakin monen vuoden ajalta. Samaa olen toistellut iät ja ajat, eikä mitään ole tapahtunut, pyörät lojuvat edelleen missä sattuu.
Esteettömyyskierroksilla kaupungilla on ollut jotain hyötyä. Esimerkkinä Vinkerin luiska. Alkuperäinen laivan luiska oli pieni ja erittäin jyrkkä, sinne ei meinannut päästä millään tavalla. Kun olin hieman hullunrohkea, kävin juttelemassa laivan kapteenin ja omistajan kanssa asiasta ja hän rupesi miettimään liuskan parantamista ja kävi sattumalta joissain muissa asioissa autotallissaan ja huomasi siellä tämän nykyisen sillan alkupohjan. Sitten alkoi myös miehistö suunnittelemaan uutta luiskaa. Niin he saivat ensin tuommoisen kaiteettoman version ja minä olin ensimmäinen joka joutui sitä kokeilemaan. Hieman hirvitti! Silloinen avustajani laittoi silmät kiinni ajaessani luiskaa, varsinkin alasmenomatkalla. Mutta hyvähän siitä silloin tuli, kaiteet tulivat pikkuhiljaa ja nyt koko luiska kulkee laivan mukana, joka helpottaa kaikkiin satamiin pääsyä. Tästä suuri kiitos Vinkerin kapteenille!
Joissain paikoissa esteettömyyttä on kyllä ajateltu, mutta toteutus on sitten pielessä. Esimerkiksi kotipaikkakunnallani Orimattilassa on kyllä eräs luiska, mutta se on laitettu väärin päin oveen nähden. Eli kun luiskaa kiipeää ylös, niin lopulta ei pääsekään sisälle, koska ovi avautuu päin näköä ja estää kulkemisen. Joensuussa on myös eräs samanlainen mahdoton luiska, josta kuva alla. Kaikki varmaan ymmärtää jo kuvasta, että lusikasta on mahdotonta kulkea sähköpyörätuolin kanssa. Kyseessä on Joensuun Ellin talon luiska.
Ja siinä kaikkein tuorein esteettömyyskuva tältä kesältä. Ikuiset vastustajani mainostaulut. Puuttuu vain, että rykmentti polkupyöriä olisi seuraavaksi. Mutta näiden kanssa on pakko elää, kun kaupat eivät sitä huomaa, että ihmisten ja varsinkin vaikeiasti liikkuvien on hankala kulkea tässä viidakossa.
Esteettömyys ja esteellisyys ovat paljon muutakin kuin näitä konkreettisia luiskia, portaita, katukiveyksiä ynnä muuta. Se on myös ihmisten välistä kanssakäymistä. Esimerkkinä palvelutilanteet. Esimerkiksi kun menen johonkin vieraaseen kauppaan, jossa harvemmin käyn, niin siellä usein myyjä puhuu avustajalle, eikä itse asiakkaalle, eli minulle. Ellen heti ota kiinni sitä tilannetta, niin jään koko tilanteesta ulkopuoliseksi, vaikka olenhan sintään se asiakas!
Toinen vastaava tilanne on toisin päin, sattui muuten viimeksi eilen käydessäni katsomassa kenkiä. Siellä myyjät puhuivat minulle ja avustaja tulkkasi jos kerkisi. Tämä on erittäin tuttu kauppa ja olen seurannut heidän toimintaa aivan perustamisesta alkaen.
Tätä tesktiä voi jokainen pureskella sen 3 viikkoa, kunnes Parafest 2013 tulee. Kaupunki teki muuten tänä vuonna vammaisille yllätyksen tehdessään luiskan torilavalle. Ilmeisesti siinä ajateltiin tulevaa festaria.
Ennen festaria, tulen varmasti kuitenkin vielä soittamaan suutani.
Kun rokki loppuu, niin Parafestin odotus alkaa
Kommentit pois päältä artikkelissa Kun rokki loppuu, niin Parafestin odotus alkaa
Hyvvee päevee vaan koko rokkikansa ja muut järkevämmät ihmiset!
Ei ne tapahtumat tähän lopu, vaan tasan kuukauden päästä on Joensuussa ihan Joensuun ikiomat festarit, elikkä Parafest 2013, jonka Joensuu on ominut, luojan kiitos, itselleen ihan jatkuvasti. Vammaisten omia festareita kun ei ole samalla lailla joka puolella maata säännöllisesti.
Parafest on monelle, kuten myös minulle, tärkeä tapahtuma sillä sinne voi, jos haluaa, kaikki vammaisryhmät mennä, esittää taitojaan ja tietojaan. Ja voidaan puhua vähän paskookin, kuten tämän ohessa olevan ohjelman raumalaisetkin toivottavasti tekevät. Tässä on vaan se paha puoli, että jos he puhuvat rauman murretta, niin siitä on hyvin vaikea saada mitään selkoa – ainakaan savolaisten. Nimimerkillä Kokemusta omaava.
http://www.joensuunparafest.org/ohjelma.php
Muita kiinnostavia juttuja on taidenäyttelyt ja valokuvat, pelkään vain että Ahjo tulee olemaan liian pieni moisiin näyttelyihin. Että jompaa kumpaa on muutettava, eli Ahjoa suurennettava tai näyttelyitä karsittava. Yksi idea olisi hankkia Karjalan Prikaatilta kunnon teltta, siihen saisi tanssilavan samaan, ettei sade sataisi festivaaliyleisön niskaan – kuten viime vuonna satoi. Ettei kärryt olisi ihan kurassa ja teatterin piha möyritty pilalle. Se tulisi vähän kalliiksi kaikesta huolimatta. Ellei taideyhdistys talkoilla korjaisi pihaa.
——
Hello you rockfestival visitors and other wiser fellows!
Summer festivals don’t end after this weekend, no. After one month there will be Joensuus own Parafest in town. This invalides own festival gathers all of us in the same place to show our skils and knowledge. Above there’s the schedule and this year we have also foreign visitors, like the ”kupletti”-singers from Rauma. Hahaa! But there’s plenty of space for other foreigners to come and perform here in Joensuu. Welcome you all!
Below some pictures from last years show.
——
Muutamia kuvia tähän loppuun viime vuodelta. Ja teretulemast yhtä runsaslukuisina kuin Ilosaarirockiin! Se olisi kaupungille mannaa.
Tässä on vähän isomman kaliiberin nappeja. En kyllä tiedä mitä niillä tekee, kunhan ovat siinä.
Tässä on meidän oman talon näyttely ja tarina. Jokaisen osallistujan käteen laitettiin hansikas, sitten laitettiin päälle kipsiä, annettiin vähän kuivua, otettiin käsi pois ja kuivatettiin työt loppuun. Tietääkseni yhtään kipsikättä ei ole hajonnut, oikeista käsistä en tiedä vaikka olisikin hajonnut, heh heh!
Tässä minun ja Karin yhteistyössä tekemä nyrkki.
Käsien tarina. Jos haluatte, niin klikkaamalla kuvaa sen saa suuremmaksi ja tekstin pystyy lukemaan. Alkuperäinen teksti on kovin pieni, vaikka kädet ovatkin isoja.
Joensuussa tapahtuu vielä tämänkin jälkeen
Kommentit pois päältä artikkelissa Joensuussa tapahtuu vielä tämänkin jälkeen
Päevee vaan kaikki rokkikansalaiset ynnä muut poppikset!
Viihtykäähän täällä meillä Joensuussa, ei tarvitse jäädä ovensuuhun. Vaikka me joensuulaiset kyllä, ainakin monet meistä, häivymme muualle ja vuokraamme asuntomme pop-vuokralaisille. Ainakin muina vuosina on ollut näin. Syynä on kai se hirveän kauhean kamala meteli, mikä tulee tahtoen tai tahtomatta niistä esiintyjistä.
Kyllä Joensuun kaupungin sietäisi tarjota kaupunkilaisilleen maailman suurimman täytekakun kahvin ja teen kera, ja miksei myös jonkun muun, sillä uskon vahvasti, että nämä erilaiset tilaisuudet, alkaen katsomon avajaisista ja jatkuen viestijuoksukisojen kautta popkadulle ja rockfestivaaleihin, tuovat niin paljon euroja Joensuuhun, että talouselämä elää ainakin jo pelkästään näillä euroilla ainakin vuoden. Sitten alkaakin jo uusi ympyrä.
Samaan hengenvetoon on kyllä kiitettävä kaupunkia Parafestin (joka on jo kuukauden päästä!) ottamisesta omakseen. Niiden järjestelyihin menee jonkin verran rahaa, mutta myös tulee rahaa. Hotellihuoneiden järjestelyistä ynnä muista. Jo se, että Joensuun kaupunki on ominut tämän kokonaan itselleen ja Pippurin Artohan siinä on järjestelemässä ja huulta heittämässä. Olen sitä mieltä, että kaupunki ansaitsee kiitoksen tästä ideasta.
Palaampa vielä ajassa taakse päin. Tässä on nyt teille muutamia makupaloja tämänpäiväisestä toriohjelmasta, nimittäin Diabolon SM-kisojen näytöksestä Torilavalta. Huomenna onkin sitten jo Rytmihäiriköitä lavalla ja tunnetusti ne kyllä häiritsevät varmasti! Teretulemast kaikki katsomaan!
Ja eläkee ihmisiksi, kuten viime vuonnakin! Vaikka poliisi toisin väittääkin välillä, mutta se kuuluukin heidän mokomien tapoihinsa.
Tässä yksi mestaruuskilpailujen osallistujista.
Osallistuja tämäkin, kokeili lavalla ensimmäistä kertaa edellispäivänä keksittyä temppua. Kyllähän sitä yrittää sopii, mutta kun ei meinaa onnistua millään..
.. tässä se temppu sitten onnistuu. Avustajakin niin innoissaan että kädet tärisee ja kuva on epäselvä.
Tässä on Suomen Mestari itse! Videotakin olisi, mutta tekniikka ei anna myöten liittää blogiin. Koittakee löytää netistä.
Tässä rantakylän tytöt ovat tulleet oikeen joukolla rokkaamaan, saa nähdä jäävätkö puoleksi viikoksi seisomaan tähän. heh heh! Arvaatte kai miksi.
Polttaa kesäkatu kuuma, niinkuin Danny lauloi ja laulaa muuten vieläkin.
Kukas tämä pirun vanha ukkeli on, joka kuvassa irvistelee? Heh heh!
Parafest raportti, ja mielipiteitäni sen kulusta ja tulevaisuudesta
Kommentit pois päältä artikkelissa Parafest raportti, ja mielipiteitäni sen kulusta ja tulevaisuudesta
Terve vaan, kaikki parafestiin osallistuneet ja osallistumattomat.
Näille viimeksi mainituille sanoisin, että menetitte suunnattomasti. Ei vammaisten kulttuuri ole sen huonompaa, kuin niin sanottujen terveiden kulttuuri. Voisimpa väittää toisinpäin. Se on vaan vähemmän arvostettua.
Kiitän jo tässä vaiheessa Parafest yhdistystä, ja Arto Pippuria, joka on kaiken isä. Äidistä ei ole niin tietoa, mutta kai pippuri sen tietää. Kiitän siitä, että hän oivalsi tämän kulttuurin arvon ja kiitän Joensuun kaupunkia, että se otti tämän homman omakseen.
Tietysti näin suuren tapahtuman järjestämisessä on omat ongelmansa. Tarvitaan viittomakielen tulkkeja, ynnä muita avustajia, ja tekniikkaa, joka oli erittäin tärkeässä asemassa. Pikkuisen antaisin moitetta järjestäjille, että heidän aamupäivän sessio oli hieman liian aikaisin. Monet vammaset eivät kerinneet kirveelläkään aamupäivän sessioon mukaan, joka oli keskellä toria. Olisiko ollut syytä kysyä lähellä olevilta asukkailta, mikä olisi ollut parempi aika?
Sen sijaan Liisa Tavin esitys, äänenkoskettelusta, niin hullulta kun se tuntuikin, niin se ääni kyllä kosketti. Oma kokemukseni oli, että tämä panssarivaununi lähti melkein lentoon äänen voimakkuudesta. Ääni oli kuin ampiaispesä, joka humisi ympärilläni. Jopa niin, että nukuin pari kymmentä minuuttia selvinpäin ja olin virkeä kuin peipponen, kun heräsin. Ja sain hyvin hymyileviä katseita. Niin, että hieman hävetti.
Ilta ohjelma, molempina päivinä, noudatti normaalia iltama kaavaa, jossa oli kaikennäköistä kultturi ohjelmaa. Eli toisin sanoen kevyttä kulttuuria, erittäin taitavasti esitettynä. Tähän lisäisinkin, sen verran, että tulevaisuutta ajatellen, kun satuin kuulemaan, että ensi vuonna meillä on ulkomaalaisia vieraita, että eikö olisi hyvä järjestää ensin pieni muotoinen seminaari, vaikka keskiviikkona. Aiheena olisi esimerkiksi esteettömyys ja asenteellinen esteellisyys eri maissa. Ja tämän jälkeen eri maiden edustajat voisivat esiintyä, esimerkiksi torstaina ja perjantaina, eri sektioissa. Ja Lauantaina olisi vielä loppuseminaari, jossa julkaistaisiin niin sanottu Joensuun julistus, mitä olemme saaneet aikaan seminaarissamme ja mitä haluamme saada aikaan tulevaisuudessa. Tämän hyväksymiseen päättyisi koko ohjelma. Taputuksiin päin naamaa. Heh heh. Leikki leikkinä. Toivotaan, että saamme niitä ulkomaalaisia ja lisää väkeä ohjelmaa suorittamaan, ja ennen kaikkea katsomaan. Joku valtiovallan edustaja tulisi avamaan festivaalit tänne Joensuuhun. Näin saisimme koko maan mukaan, eikä maailmakaan olisi pahitteeksi. Vaikka se vähän maksaisikin. Tämä on vaan minun mielipiteeni. Koska täällä eivät ihmiset tieneet koko tapahtumasta yhtään mitään. Tervetuloa ensi vuonna samoihin aikoihin, kynnelle kykemättömät ja kykenevät.
Esteettömyysblogi 