Esteettömyysblogi
Matka Malagaan ja takaisin!
Kommentit pois päältä artikkelissa Matka Malagaan ja takaisin!
Päevvee!
Terveisiä täältä Malagan aurinkorannoilta, lähden sinne takaisin Suomeen kunhan nuo ampumahiiihdon ”ämmän” kisat alkaa ja varsinkin, kun tuo Mäkäräinen aloittaa urakkansa. Sitä täällä innokkaana odotellaan!
Nousimme aamulla, sen jälkeen kun olimme tarpeeksi tuolla rännässä räpiköineet, niin mielikuvituksemme finnair 10, taksfree ostosten kautta aurinkorantojen lämpöön. Tosin emme käyneet kuin K- ja S-marketissa ja siellä eräässä nimeltä mainitsemattomassa marketissa.
Noh, lensimme n. 4-6 h (taisi oikeastaan mennä vain tunti) , kunnes saavuimme Malagan rannoille, tunnelmallisen musiikin ja trooppisen ruuan kera. Seuraavassa näettekin kuva satoa ja ottakaahan opiksenne että kun oikein alkaa vituttaa, niin mielikuvituksella saa aikaan ihmeitä. ….ja jopa hyvää apetta!
Lähdenkin tästä nauttimaan etelän hetelmistä! Muistakaa, arkikin voi olla juhlaa, kun sen vain ottaa juhlana.
En kyllä tarkalleen tiedä mitä söin, mutta hyvää oli!
Jotain nuudelia, kasviksia ja lihaahan tuossa näyttäisi olevan ja oli samperin tulista! mutta ei niin tulista kuin kokin kertomuksen mukaan olisi saattanut olla 😀
ja jälkkäriksi niitä etelän hetelmiä!
Niillä lämpöasteilla tarvittiin virvoketta, näillä räntäsateilla se ei paljon auta…
Nisse ala vesku tai pikemminkin turhapuro! Filmi oli parempi kuin tämä sijaisnäyttelijä…
ja nyt alkaa ihan kohta ne kisat!! Toivottavasti Kaisa pärjää!!
Tags: Malaga, mielikuvitus, ravinto, sää
Miten vältyttäisiin nöyryytykseltä?
Kommentit pois päältä artikkelissa Miten vältyttäisiin nöyryytykseltä?
Terve teille urheileva nuoriso ja vanhempikin väki!
Nythän siellä pääsee jo hihhtelemään kun on tuota lunta ilmestynyt – minun kannaltani valitettavasti. Sillä en pidä lumesta ollenkaan kun se tarttuu pyöriin kiinni ja sotkee kaikki paikat, meinaan sisällä. No, siinähän se tuli taas se kuuluisa aasinsilta.
Nimittäin kun olin kirjoittanut alla olevan artikkelin, rupesin miettimään että mitenkäs Suomen käy jos ne lähtevät kisoihin. Kun ne mokomat eivät pärjää missään, ainakaan miehet. Toivottavasti naiset sentään jollain tavalla pärjäävät. Meinaan vaan että olisiko Suomen sittenkin boikotoitava jollain syyllä kisoja? Vaikka itse en kannata sitä. Mutta säästyisimme suurelta pettymykseltä, meinaan mitalien suhteen. Niitä kun ei varmaankaan tule ainakaan kovin montaa. En kehtaa sanoa, että ei yhtään.
Tästä tulikin mieleen, että miten on mahdollista että Suomea pienempi Slovenia pärjää, heillä on kova mäkijoukkue ja leveällä rintamalla. Ja Suomella on kapea yhden, ellei kahden miehen rintama, jotka vuorottelevat joko kärjen läheisyydessä tai sitten siellä missä ne muut maamiestoverit ja huonommat mäkimiehet ovat – 50. paikkeilla, ellei vieläkin huonommin.
Ja miesten hiihtojoukkue, siinäkin on vain 3-4 hyvää miestä, jotka eivät vielä lämpene yhtään mitään. No jaa mitä lie näyttäneet, se onkin eri asia. Mutta mitään tuloskuntoa he eivät ole näyttäneet. Vai tulevatko tulokset jälkeenpäin? Sanotaanko, että noin 9kk päästä? Ei millään pahalla.
Naiset sen sijaan ovat pärjänneet aika hyvin. Heiltä voi jotain odottaakin, jopa Suomen ainoalta mäkinaiselta voi odottaa jopa yllätyksiä. Nimittäin eihän suomalainen mies suomalaista naista ja niin pois päin.. Ulkomailla meinaan. Ja kun ollaan vielä Venäjällä niin käy niin kuin sille entiselle ukolle, joka joutui torjumaan tytön tarjouksen. En viitsi kertoa kuinka siinä kävi, muuten tämä olisi jo k-18 -juttu.
No, katsotaan nyt sitten kuinka siinä käy. Tähän loppuun sopisi niin hyvin sellainen pilakuva, jossa suomalainen hiihtäjä juoksee naisten perässä ja mäkikotka istuu baarissa ryystämässä kaljaa, kuten eräs tunnettu mäkimies tekeekin. Mutta kun ei sellaista kuvaa ole, niin pitää tyytyä tähän kuvailuun.
Älkääkä nyt pahemmin loukkaantuko, niin urheilun ystävät kuin hiihtojoukkuekaan. Mutta tosiasiahan tämä on, mitä keltaiset lehdet kirjoittavat.
Siinä se taas tälläkertaa mietittäväksi. Ja ehkä naurettavaksikin. Mikäli teidän huumorinkukka kukkii.
Eli katsotaan, sanoi lääkäri verinäytettä ottaessaan.
Tiina-sadun toinen osa
Kommentit pois päältä artikkelissa Tiina-sadun toinen osa
Päevee taas, täällä ollaan täysissä sielun ja ruumiin, ynnä muun voimissa.
Tulin jatkamaan sitä jatkokertomusta Tiinasta. Aika kului ja tuli koulujen aika. Tiina kun oli tiedonhaluinen, oli mielissään kun pääsi kouluun. Tiina halusi myös löytää uusia ystäviä. Hän pääsi erääseen erityisluokkaan, mutta siitä sitten alkoi 3-4 vuoden varsinainen piina. Uskokaa tai älkää hyvät lukijani, Tiina ei saanut viedä, eikä saa vieläkään viedä, omia oppimiseen ja liikkumiseen tarkoitettuja apuvälineitä (pl. pyörätuolin) kouluun. Koulutoimen sääntö sanoi, että apuvälineet tulee olla kunnan hankkimia, eikä omia välineitä saa käyttää. Tiinan vanhemmat olivat jo hankkineet välineet kotiin. Sitten koulu- ja sosiaalitoimisto kera apuvälinekeskuksen pallottelivat asiaa edestakaisin.
Tämän sopan lisäksi luokkaan sattui erittäin vanhakantainen opettaja, joka ei ollenkaan ymmärtänyt Tiinan vaikeuksia ja Tiina joutui jäämää ainakin kolme kertaa luokalleen. Opetus oli suurinpiirtein seuraavanlaista: aa on A ja tämä on o-me-na, o-me-na, o-mena jne. Opettaja oli siis pahemmanlaatuinen jankuttaja, tai voisiko sanoa koulukiusaaja. Hän aina suuttui kun Tiinan lääkintävoimistelija tuli liikuntatunnilla luokkaan ja rupesi Tiinan kanssa jumppaamaan. Tiinalle ohjattiin oma jumppapaikka, eikä hän saanut olla kavereiden kanssa jumppatunneilla vaikka olisi siihen pystynyt mainitun avustajan kanssa. Opettaja olisi halunnut Tiinan jumppaavan kokonaan muualla. Ainakin minun tietääkseni lääkintävoimistelu kuuluu koululiikuntaan, tämän saa paremmintietävät korjata.
Toisen lukukauden alussa huomasimme, että Tiina tuli heti kipeäksi kun koulusta puhuttiin. Hänellä oli päänsärkyä ja luultavasti migreeniä sekä allergisuutta ja nuhaisuutta. Hän ei pystynyt muutamaan kuukauteen käymään lainkaan koulua. Huomasin itse tämän ennenkuin äitinsä sen tiedosti. Ja sanoinkin hänelle, että huomaatko että kun koulu alkaa, niin Tiina on heti sairaana. Sairastuminen tuli, kun joululoma loppui ja toisaalta taas kesälomille Tiina lähti aina terveenä. En sitten tiedä, oliko se jotain fyysistä vai sittenkin kuitenkin psyykkistä. Mielestäni Tiinaa painostettiin liikaa koulun taholta ja hänen vanhempiaan vielä enemmän mm. rehtorin kautta, kun ei muka ollut rahaa ostaa niitä apuvälineitä ja omiakaan ei saanut käyttää.
Tämä kaikki on melkein totta. Tarina jatkuu sitten hiukan myöhemmin.
Esteettömyysblogi 