Esteettömyysblogi
Istumista ja persereiän työntöä!
Kommentit pois päältä artikkelissa Istumista ja persereiän työntöä!
Päivee ystävät ja kylänmiehet ja erityisesti naiset!
Eipä ole ollut näin kenkkumaista loppukesää miesmuistiin. Meinaan kun olen istunut viisi viikkoa kelattavassa tuolissa, enkä piru vie ole päässyt liikkeelle muuta kuin sievän sihteerikköni ollessa paikalla. Näinä hetkinä minun pitäisi saada tuoli takaisin, joko tänään tai huomenna. Mutta jos oikein veemäiseksi homma käy, niin se tulee vasta ensi viikolla. Kun siitä on joka paikka rikki, viimeksi meni vielä sähköt. Ei onneksi huoneen sähköt. Tämän sihteerikön kanssa olemme yrittäneet tehdä torttuja ja järjestäneet rapujuhlat, jotta olen pysynyt edes hieman pirteänä. Tässä kuva juhlista, jossa emme suinkaan poseeraa, sillä Sallinen otti niin monta kuvaa kerralla, yhdellä napsautuksella ukko oli ottanut vahingossa n.300 kuvaa. Taisi olla sihteerikön kameran syy.
Mutta muuten olen istunut kämpässä ja se on ollut yhtä helvettiä. kaiken lisäksi mikään ei toimi kunnolla, kun vanha ympäristön hallintolaite meni kaput. Arvatkee onko ollut peetä ja ärrää tässä huoneessa!! Ja muita ääniä, ei ainakaan salattuja eläimiä. Mikään ei toimi juuri tämän hallintolaitteen takia. Jumppari ja sihteerikkö ovat aina katkaisseet tämän tylsyyden. Ja eilen katkaisi joku muukin, mutta en kerro mikä..sen saa arvata! Ainakin ne jotka näkivät minut erään kaupan ovella maanantaina arvanevat mistä piristyksestä nyt puhun. Sen minä vaan sanon, että perseenreikä meinasi tulla samassa rytäkässä ulos, mutta sain sen vedettyä takaisin. Se siitä niin!
Koulut alkaa ja sihteeri muuttaa
1 kommentti
Päivee!
Ja vähän viileämpää päivää, mutta näyttää tuo jo nousevan normaalilukemiin. Tietenkin sen takia, kun ei ihan vielä, mutta kohta alkavat koulut. Rantakylässä muistaakseni alkaa elokuun puolivälissä. Hyh hyh opettajat että viitsittä lähteä lomilta tankkaamaan nuorten päihin usein sellaista tietoa, mitä he eivät tarvitse. Ainakin minun mielestäni. Ainakaan suurinta osaa nuoria.
En nyt viitsi ruveta luettelemaan niitä aiheita. Mutta esimerkkinä pitää sanoa pakkoruotsi. Ja monta muuta sellaista asiaa, mitä nuoret eivät välttämättä tarvitse koskaan elämässään. Tai ei nyt välttämättä koskaan, mutta hyvin harvoin kuitenkin. Varsinkin jos he menevät tai pääsevät suoraan työelämään. Minkä toteutuminen on nykyisen hallituksen aikaan yhtä vaikeaa kuin koulunkäynti.
Mutta pakkohan niiden sinne on mennä, jollei muuten niin opettajien kiusaksi. Taas alkaa isän ja äidin käskyt kotiintuloajoista. Ja sekös kenkuttaa isompien ja vähän pienempienkin nuorien mieltä. Ja sitten rellestetään viikonloppuna oikein kunnolla. Vaan älkää kuitenkaa liian kunnolla rällätkö. Siitä voi vielä poliisi antaa sakot ja silloin vanhemmat suuttuvat kun he joutuvat maksumiehiksi. Ja tiedättehän mitä siitä seuraa, jos seuraa. Jos vanhemmat ovat hidasliikkeisiä immeisiä, niin eihän siitä silloin mitään seuraa. Pahimmassa tapauksessa vanhemmat antavat selkään ja sehän ei ole mukava juttu.
Että naatitaan nyt pari viikkoa vielä raahasta. Ja surraan sitten kun sen aika tulee. Siellä on nimittäin kuitenkin kuuma siellä koulussa, ja vituttaa. Et silleen.
Kiitän vanhempaa sihteeriäni hyvästä työstä, hän mokoma muuttaa Tampereelle! Sanon hänelle vain, että senkin ryökäle! (Sihteeri vastaa, että itte oot ryökäle! Ja kyllähän noita sihteerejä löytyy jatkossakin, keitä kiusata :))
————-
In english:
Offcourse, when temperature is getting higher after a cooler night, the start of school year is drawing near. Mean teachers call youth to attend classes and teach such unimportant skills as swedish. Skills that the youth will not need in their lives. Especially if they start working straight after school.
This means also that it gets wilder on the weekends. A word of warning to you all: dot’s get too wilt. Police might get interested and write a note with check, and thet won’t make your parents happy.. So let’s enjoy the summer for couple of weeks and mourne when it’s time.
A second thing, my good old secretary will quit her job after this week and move to Tampere. What a scoundrel!
Kuumien aivojen sekoilua
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuumien aivojen sekoilua
Terve vaan kaikki kuumuudesta kärsivät! Tämä alkaa olla jo yhtä helvettiä. Mutta kun ajattelee, että talvella on kylmä ja sitten sanotaa, että voi helvetti kun on kylmä, niin alkaa naurattamaan. Ihmisellä ei ole koskaan hyvin asiat. Aina on joko kylmä tai kuuma tai rahat on loppu ynnä muuta.. Minulla ne muuten on aina loppu, se ei ole minulle mitenkään uutta. Ja loput tyhjenevät kauppareissulla melkeimpä kokonaan. Minä kun olen sellainen hulivili. Että sihteerin pitää pitää kympireunasta kiinni, että edes se jäisi. (Sihteeri sanoo: Kerrankin mies puhuu asiaa!) En minä kyllä tiedä onko se asiaa vai asian vierestä, mutta näin se vaan on.
Katsoin muuten juuri sään ja eihän se miksikään muutu, vaikka eilen illalla lupasivat, että alkaisi satelemaan. Se mokoma vaan sädehtii.
Tapasin lauantaina entisen avustajan, joka muuten on Säde nimeltään. Tulin siinä kahvikupin (eikä minkään muun kupin!) äärellä jutellessa muisteltua entisiä aikoja, eikä siitäkään nyt niin kovin kauaa ole. Vähän hölistiinkin niille ajoille. Toivottavasti nähdään vielä uudelleenkin! Varsinkin kun tuo vanhempi sihteeri lopettaa hommat, ainakin uhkaa niin, vaikken kyllä usko. Palaa vielä maitojunalla takaisin! Tai mikä juna sitten lieneekään. (toim. tuom. Katsotaan! Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.) Minä veikkaan, että tulevassa paikassa on niin paljon naisia, että hänen avoukkonsa lähtee vielä toisen naisen matkaan. Hyh hyh! 🙂
Noh, en viitsi enempää paskaa jauhaa, muuta kuin kirjoitin nopeasti uutiset. Ainiin, yksi uutinen unohtui, sain vihdoin rakkaan sähkärini takaisin! Se on kyllä melkein samanlainen kuin ennenkin. Että se tainnut saada kuin valohoitoa. Siis, kuten sanoin, en viitsi enepää jauhaa, kun sitä ei nyt ole tulossa. Tiedä häntä, mikä on tilanne huomenna aamulla.
Eläkee ihmisiksi! Varsinkin naiset. Heh heh hee!
Helteisiä hajatelmia
Kommentit pois päältä artikkelissa Helteisiä hajatelmia
Päivää kaikki kuumuudesta kärsivät ja hikoilevat immeiset ja lukijat!
Ei sen puoleen, ei taida kirjoittaminenkaan olla kovin helppoa kummallekaan meistä. Järki juoksee vain klimppeinä. Ja sihteerillä on niin kuuma, että on vähän väliä vesilasi kourassa. Minun tekisi mieli kyllä jotain muuta nestettä, mutta kun ei ole, niin täytyy tyytyä siihen veteen. Ja kaakkuun! Joka on vielä valitettavasti uunissa.
Siitä puheenollen, kannattaa muuten itse tehdä kaakkuja. Ne ovat huomattavasti halvempia kuin ostetut. Lisäksi ne ovat parempia. Ja usein kaapista löytyy aineetkin valmiina. Siinä on muuten näin kuumina päivinä mukava askarrella, kun ulkona on liian kuuma ja minä nyt en voi olla siellä muutenkaan kun tuo kärry meni rikki. Ja siitä tuolista ei taida olla tietoakaan tällä viikolla. Perskele!
Jollette te ole sitten muutakaan keksineet, niin huomenna voi mennä rannalle tyttöjä katsomaan. Ja tytöt tietysti poikia. Sitähän ne kuitenkin tekevät, molemminpuolin. Hehe heh hee! Heh!
Ainiin, huomenna on kyllä muutakin katsottavaa, kuin vain tyttöjä ja poikia ja naisia ja miehiä. Tai niitähän sitä sielläkin on, nimittäin Eliittikisoissa. Jotka alkavat huomenna klo 18.00. Mukana ei valitettavasti ole Pitkänmäkeä, kun hän säästelee itseään Euroopanmestaruuskisoihin. Jossa hän aikoo heittää 90m vähintään, mitä en kyllä usko ennenkuin näen. Nimittäin nämä suurmiehet puhuvat niin paljon potaskaa, että sitä ei kukaan usko. Eiväthän he itsekään usko. Mutta onhan sitten selittämisen varaa, että ”olkapää oli niin kipeä..” ja ”tuuli oli sinne ja tänne…” ja mitä kaikkia kummallisuuksia radassa oli. Että he selittävät niinpoispäin.
Ja mainittakoon myös, että tämä saattaa olla vähänaikaa vaiti tämä ukko joka blogissa paasailee. Kun tämä mokoma sihteeri häipyy ensi viikon jälkeen. Tai voi olla, että tämä blogi muuttuu kakku- ja pihviblogiksi, et silleen.
Menkää nyt lämmittelemään, siellä on niin mukavan lämmintä suorassa auringonpaisteessa, jos kerran varjossakin on jo +30 astetta. Voitte ottaa vaikka kaljapullon siihen mukaan, niin ei tule nestehukkaa. Ja vielä tyttökaverikin, niin on ehkä jotain tekemistä. Heh heh hee!
Lapset ja vammaiset samassa asemassa Joensuun liikenteessä
Kommentit pois päältä artikkelissa Lapset ja vammaiset samassa asemassa Joensuun liikenteessä
Päevee vaan! Hiki tulee kun istuu tässä liian pienessä jakkarassa ja jolla ei pääse mihinkään. Kuten Utran lapsetkaan kunnolla liikkumaan, väittää Karjalainen. Tässä linkki uutiseen: Utrassa ansa lapsille
Tällaisia ansoja on keskemmälläkin kaupunkia. Samanlaisia ansoja ilman huomiovaloja. Tarkoitan Yläsatamankadun ja Koulukadun välistä risteystä, jossa on muutenkin nyt sekava tilanne, kun asennetaan lämpöputkia. Utrassa on suhteessa sama määrä lapsia, kuin miellä päin pyörätuoleja.
Ehkä olisi aika katsoa koko alue läpi, nimittäin esimerkiksi meille laittaa liikennevalot, jotka ohjaisivat liikennettä paremmin. Olen tästä kirjoittanut jo tuhansia kertoja, mutta mitään ei ole tapahtunut. Jos nyt lasten avulla saisi tämänkin asian kuntoon. Vaikka eihän mitään kuitenkaan tapahdu, ennenkuin jotain todella dramaattista tapahtuu. En tarkoita millään pahalla, mutta kun olen jonkinlainen realisti, niin odotan kauhulla sitä hetkeä kun joku jää alle jossain nimeämättömässä paikassa. Ja sitten vasta alkaa tutkimus, että miten se on mahdollista.
Esimerkiksi Yläsatamankadun ja Koulukadun risteyksessä on usein kolareita. Mutta onneksi niissä on vielä selvitty pelkillä muovi- tai peltivaurioilla. En kuitenkaan viitsi nyt jatkaa enempää, kun on niin pirun kuuma! Katselkaa ympärillenne ja lähettäkää vaikka Karjalaiseen juttuja näistä vaaranpaikoista. Ja olkaa itsekin varovaisia. Ja myös te pienet lapset, isoja ei kannata varoittaa ne kuitenkin vaan menevät – vähän sama juttu pyörätuolilla ajavien kanssa.
Hyvät autoilijat, jos teitä on lukijoina, älkää enää lisätkö vaaraa painamalla kaasua yhtään reippaammin. Kyllä te sen verran kerkiätte odottamaan ja pääsette varmasti perille. Eikä jää ketään taakse romukasana. Eikä tarvitse odottaa pikavoittoa saati sitten päävoittoa.
No hyvää, kirkasta ja kaunista päevee. Eläkee ihmisiksi! Minunkin on pakko yrittää elää ihmisiksi, paitsi ehkä huomenna en elä ihmisiksi serkkuni kanssa, ja avustajan kanssa (avustajan huomautus: yritän kyllä parhaani mukaan pitää miehen kaidalla tiellä!). Hyvvee päevän jatkoo!
————————-
Shortly in english:
Joensuus local newspaper Karjalainen wrote about an important issue, report in finnish here: Utrassa ansa lapsille
Report tells about a road workfield in Utra, where protecting fence disables drivers to see children crossing road in time. We have same problem in the citycentrum, without fences though. I have written about Yläsatamankatu’s and Koulukatu’s crossing several times, and nothing ever happens. And i get more and more scared when something dramatic finally happens.
I hope this news about Utras children could open decision-makers eyes. Traffic lights are needed in many places around the city. Finally all drivers this is to you: Please be carefull when driving. There is no such hurry that can be solved by pressuing more the throttle. You will get there in time and it’s not worth to leave a pile of scrap behind. Or get extra notice from the authorities. Nice and safe day to all of you!
Pyörätuoli rikki, olo on kuin vangilla
Kommentit pois päältä artikkelissa Pyörätuoli rikki, olo on kuin vangilla
Huhhuh ja lämmintä päevee!
Täällä puhuu vankina oleva mies, nimittäin pyörätuolin vankina. Ja vähän muutenkin tuntuu siltä, että näitä rajoituksia alkaa olemaan jo liikaa. Kela rajoittaa kyytejä ja muita asioita ja rahantuloa. Hallitus sentään antoi hyvän lainmuutoksen, jos se nyt kauan kestää se lainmuutos. Niillä kun on kummallinen tapa muuttua heti. Esimerkiksi ne ovat muun muassa muuttaneet invalidilakia, joka oli alunperin maailman kehittynein laki. Vaan eipä ole enää. Kaikki muka riippuu rahasta. Riippuuhan se, kun rahatuokkoja riiputetaan nenän edessä mutta ei anneta siitä.
Esimerkiksi meitä on paljon edunvalvonnan piirissä. Vaikka välillä tuntuu, että se on haitanvalvonta. Kuten eräs vanha avustaja aina vitsaili, että haitanvalvoja. En tiedä muistaako hän itse enää sitä juttua. Hän oli ensimmäinen avustajani Joensuussa.
Olen miettinyt paljon sitä asiaa, kuinka suurelta osin olemme yhteiskunnan valvonnan piirissä. On Kelaa, on sosiaalitoimistoa, on lääkintähuoltoa, joista ei ota pirukaan selvää. Vaikka olenkin kova selvää ottamaan. Ainakin selvinpäin, ainakin tällä kertaa. Mutta ei se paljon auta. Kun niistä ei ota millään tolkkua, pykälät todellakin kaataa toisen lain. Ja sitten seuraava pykälä taas toisen.
Toivon kuitenkin että ainakin henkilökohtaisen avustajan mahdollistava laki pysyisi mahdollisimman kauan ja sellaisena kuin se nyt on. Että sitä ei ruvettaisi rukkaamaan ainakaan huonompaan suuntaan. Olen nimittäin huomannut, että aina kun jotain saneerataan, niin rakennuksia kuin lakeja, niin se tehdään aina huonompaan suuntaan. Tai sanotaan, että melkein aina.
Mutta en nyt viitsi näin kuumalla ilmalla jaaritella tästä enempää. Toivon vaan, että herrat ja narrit alkaisivat järkiintymään. Narriahan ei kyllä saa järkiinsä millään, mutta herrat voisivat ehkä järkiintyäkin. Etteivät rupeaisi leikkimään, vaan söisivät tämän kuvassa olevan suunnattoman hyvän kakun. Vaikka onkin mutakakku nimeltään. Kyllä sen kanssa konjakkikin maistuisi, mitä nyt herrat yleensä juovat.
Eläkee ihmisiksi, ainakin vähän aikaa! Palaan sitten uusin aihein kun olen itse syönyt mainittua kakkua.
Juhannukseni suihkukaivona Tikkamäellä!
1 kommentti
Päivee rakastetut lukijat, jos niitä nyt sitten on!
Johan tässä on juhannuskin mennyt ja kesä alkaa olla lopuillaan, vaikkei nyt ehkä siltä näytä. Siitä juhannuksesta puheen ollen, itse oksensin juhannuksen pellolle jo aattona. Minkä takia, sitä kun ei kerrottu tai tiedetty Tikkamäen hotellissa, kuitenkin tarina on tällainen. Olin juhannusaattoa edeltävänä päivänä ottanut viskijuomaa ja perjantaina rupesin iltapäivällä voimaan pahoin, oletin, että olotila on edellisillan viskijuomasta johtuvaa. Mutta tilanne vain huononi ja vettä tuli suusta ja nenästä kuin suihkukaivosta, tämä on sitten ihan totta. Onneksi tilanne sitten rauhoittui hetkeksi ja päätin soittaa taksin, sitten mentiinkin jo Tikkamäelle ensiapupäivystykseen. Hoitajat tulivatkin heti katsomaan ja lappuranneke lyötiin käteen ja sanottiin, että odota vähän aikaa. Pakkohan siinä oli sitten odottaa. Sitten alkoikin seuraavanlainen rumba, ei mikään tanssirumba vaan koerumba. Ensin tuli tippaiita, joka otti verikokeet ja niitä oli paljon, en edes laskenut montako purkillista otettiin, en tiedä paljonko hyvää ainetta meni viemäristä alas, mutta aika paljon. Seuraavaksi seurasi pieni tauko, jonka jälkeen lähdettiin toiseen kerrokseen, ei sentään vielä osastolle vaan röntgeniin. Röntgenin jälkeen palasin ensiapuun ja puoli kolmen aikaan aloin itse huomauttamaan, että mihin minun paperini ovat hävinneet, kun olin jo nelisen tuntia odotellut. Paperit löytyivät vihdoinkin, en vain tiedä mistä ja pääsin huoneeni ovelle ja silloin se räjähti. Ensimmäinen suihku päivällä oli vielä pieni verrattuna tähän, jonka oksensin suoraan huoneeni ovelle. Valehtelematta seuraavaan kymmeneen minuuttiin en saanut oksennussuihkulta suutani kiinni, vaikka eihän se muutenkaan pysy kiinni. Siinä vaiheessa minulla oli jo letku nenästä mahalaukkuun. Että sillä viissiin olin varmana aika hölmön näköinen juhannusilmestys, vaikka sitähän minä olen muutenkin! Vielä täytyy kiittää osasto 2G:n kirurgian henkilökuntaa, siitä että he sietivät minua näinkin kauan siellä ja lääkäri tänä aamuna lähteissään sanoi, että koitappa ottaa juhannus alusta.
Varokaa näitä ketjutartuntoja, sillä epäilen suuresti, että yläkerrassa asuva mukava kaverini tartutti ensin kauniin avustajan, joka on tällä hetkellä meillä sama, sen jälkeen avustaja toi sen minulle, SENKIN RYÖKÄLEET!
Terveiset Tikkamäen henkilökunnalle ja eräälle lääkärille, jonka nimeä en tiedä.
Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kommentit pois päältä artikkelissa Polkupyöriä, polkupyöriä ja polkupyöriä, sekä ravintolapöytiä
Kävimpä toissapäivänä tämän ns. vanhemman sihteerini kanssa kaupassa. Ja ensimmäinen este löytyi heti tuon Metropolin sisäpuolelta. Nimittäin melkein törmäsin pöytään ja tuoliin, jotka oli aseteltu siten, että siitä on liikuntaesteisen melko vaikea liikkua. Samoin kuin heikkonäköisten.
Ihmettelin, että mitä kautta tässä nyt sitten kiertäisi. Kun joka paikassa oli ihmisiä. Voitte vain kuvitella istuvanne pyörätuolin ja ajavanne pöytien välistä varsinaiselle rampille. Joka on reilun metrin leveä. Siinä on välissä vielä rappunen. Tästä voisi antaa Metropolin omistajille vähän huomautusta.
Olisiko mahdollista joko uusia koko luiska ja siirtää sitä vähän keskemmälle, elikkä nykyisten portaiden kohdalle? Ja sulkea se seinän puoleinen vaikka kokonaan.
Sitten seuraavassa korttelissa olikin ystäväni polkupyörät. Niitä oli Metropolin ja Centrumin välissä vaikka kuinka paljon. Eikä tässä vielä kaikki. Menin erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen – kai tiedätte mikä liike – siellä oli vielä kauheampi ruuhka. Jos saisin sanoa SOK:n johtajille, niin ehdottaisin parkkihalliin omaa pyöräparkkia. Ja siinä olisi esimerkkiä muillekin. Meinasin ”vahingossa” ajaa muutaman pyörän nurin. Olivat nimittäin ihan keskellä tietä, niinkuin voitte nähdä edellisen kirjoitukseni lopussa olevasta kuvasta.
Näistä pienistä korjauksista, jos kaikki tekisivät ne, kauppakeskuksista tulisi ihanteellisia ihan kaikille. Tosin nuo polkupyörän omistajat varmaan kiroaisivat kun juutalaiset. Enkä ole rasisti, mutta tämä sanonta on vaan melko yleinen. Ja mitä siihen parkkien järjestelyyn utlee, esim. nuo kävelykadun pyöräparkit ovat ihan hyviä. Ainakin näin kesällä, kun ihmiset ovat lomalla ja rannoilla makoilemassa.
En viitsi enempää jaarata, kun olen puhunut siitä jo ainakin 4 vuotta. Ja mitään muutioksia ei ole tullut.
Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kommentit pois päältä artikkelissa Valkoisia lakkeja ja punaisia silmiä viime lauantai-iltana
Kevät on päässyt jo Joensuuhunkin. Tässä muutamia uusia ja vanhoja otoksia, joista voitte muistella onko mikään muuttunut.
No, ainakin koulut ovat loppuneet taas toistaiseksi ja ylioppilaat ovat saaneet lakkinsa ja kääntäneet koulutakkinsa. Mutta kuitenkin epäilen koko systeemiä. Sillä tuntuu vähän omituiselle, että ylioppilaat ei ole nykyään enää yhtään mitään. Korostan sanaa MITÄÄN. Silloin kun minä olin nuori, ylioppilaita puhuteltiin maistereiksi, vaikka en minä kyllä ole koskaan puhutellut. Mutta nyt ylioppilaita ei puhutella mitenkään, vaan ihan nimellä. Lönnrothia puhuteltiin maisteriksi, kun hän kävi kiertämässä tätä Pohjois-Karjalan ja Savon seutua runojen perässä ja luultavasti myös pontikkaa juomassa – tiedä häntä.
Mummotkin ottivat hatun päästään kun tuollainen suuri herra valkoinen lakki päässään tuliheitä vastaan. Ja saihan hän yliopistovirankin.
Nykyään järjestelmä on kokonaan niinsanotusti päälaellaan, kun Suomen poliitikot yrittävät kaikin tavoin kiertää että Suomessa on liian paljon työttömiä muuhun Eurooppaan nähden. Vaikka se kuitenkin on toisinpäin. Meillä on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna suunnattomasti enemmän työttömiä. Tämä on sitä maaotteluhenkeä vai kuin herra työministeri?
Eikö olisi aika tehdä niin, että koululaiset pysyisivät hieman pidempään koulussa ja muodostettaisiin eräänlainen kodin tyyppinen laitos, jossa vielä 18-vuotiaskin voisi käydä koulua ja urheilla. Vähän niinkuin amerikkalainen college-järjestelmä. Kun tässä muutenkin ollaan jo amerikkalaistumassa. Tällöin jo koulunsa lopettaneet pääsisivät hakemaan yliopistoihin uudelleen. Elleivät olisi päässeet jo. Ja uudet ylioppilaat voisivat jatkaa vuoden-kaksi lukujaan ja saada näin paremmat todistukset joilla hakea seuraavina vuosina yliopistoihin. Uskoisin, että tällä tavalla saisimme ainakin nuorisotyöttömyyden vähenemään.
Tämä vanhempi sihteerini väittää, että systeemin huono opuoli olisi yhä aikaisemmin kotinsa jättävät nuoret. Mutta minä en siihen usko, sillä joskushan heidän kuitenkin täytyy lähteä. Ja pitää sen mamman kuitenkin rahaa lähettää, viinaan niinkuin olen tuolla kadulla nähnyt. Kun ovat hakemassa pankkiautomaatilta rahaa omalla tai jonkun muun kortilla. Ja menevät sitten erääseen nimeltämainitsemattomaan liikkeeseen. Tämähän koskee ”vain” 18-vuotiaita. Mutta parempi olisi, että olisivat collegeissa kuin kadulla.
En nyt enempää viitsi höpöttää, sillä jumpparini tulee pikapuoliin. Ja on sitten muitakin hommia. Mutta yhden kuvan vielä laitan, josta tulen kirjoittamaan sitten myöhemmin. Siitä saatte olla varmoja.
Onkohan tämä oikein? Näitä on kyllä muissakin liikkeissä.
P***ajutun jatkoa ja huomautuksia esteellisyydestä!
Kommentit pois päältä artikkelissa P***ajutun jatkoa ja huomautuksia esteellisyydestä!
Päivee ja helevetin kuumaa päivee, kuvitelkaa kun meikäläinen istuu täällä paistinuunissa ja kattelee sisälämpömittaria kauhuissaan, kun mittari noussut lähes kolmeenkymmeneen asteeseen!
Tämä kaikki johtuu vain yhdestä törppöilystäni, kuten muistatte. Antaisin kyllä taloyhtiöille pienen muistutuksen siitä, että siellä kulkee myös enemmän tai vähemmän huonosti käveleviä ihmisiä, joilla on varmaan aika usein, etenkin iltaisin, ohranjyvät silmässä. Itselläni ei tällä kertaa ollut, mutta täytyy tunnustaa, että on kyllä joskus ollut. Kiinteistön piha, minne putosin on ollut ainakin kymmenen vuotta yhtä sekava ja laittamaton. Vaikka pudotus ei ollut kuin puolisen metriä, oli minulla sen verran vauhtia, että korkeus ja vauhti yhdessä riittivät siihen, että lensin melkein turvalleni. Tässä samassa rytäkässä katkesi kaksi tuolin tärkeintä osaa ja samalla ohjausyksikön lauta eli minun ”jalkani”. Olin menossa turvalleni, näin jo maata silmieni edessä, mutta sain kallistettua itseäni taaksepäin ja onnistuin pysymään pystyssä.
Minä katselen tuota huoneen kirottua sisälämpömittaria ainakin tämän viikon, siltä ainakin näyttää, sillä tuolin varaosat ovat niin hankalasti saatavissa. Kokeilkaapa itse, jos uskallatte, samaa temppua! Eläkee kuitenkin ihmisiksi ja älkääkä ajako ainakaan kotona samalla tavalla kuin minä, sillä seuraamuksista en vastaa ainakaan minä!
Tags: paska, paskajuttu
Esteettömyysblogi 