Esteettömyysblogi
Val di Fiemme – suomalaisten Waterloo
Kommentit pois päältä artikkelissa Val di Fiemme – suomalaisten Waterloo
Terve vaan kaikki ja anteeksi pitkä viivästys kirjoittelussa. Syy on siinä, että tuo kauniimpi avustaja ei ole pitkään aikaan käynyt, niin ei ole tullut kirjoitettuakaan.
Katselin naisten 10km vapaan hiihtotavan kilpailua ja kyllä se aika vapaata oli suomalaisten kannalta, kuten koko kisojen aikana on ollut aika vapaata kaikissa lajeissa. Mitä nyt yksi pronssi on tullut, muita onkin sitten sijoilla ynnä muut. On ihmeellistä, että sitten Lahden kärykisojen jälkeen on jäänyt pois aktiiviurheilijoita. Esimerkkinä Janne Ahonen, joka olisi varmaan vieläkin pärjännyt ja ennen kisoja puhuttiinkin, että Ahonen lähtee mukaan.
Onko nyt mahdollista, että aletaan tekemään muutakin, kuin sanotaan vaan, että tarttis tehdä jotain? Niinkuin muun muassa meidän Manukin sanoi aikanaan. En voi ymmärtää, että näin pitkää mustaa kautta voi olla.
Panen taas syyn koululiikunnalle ja sitä kautta kuljetuksiin, ynnä muihin sellaisiin. Esimerkiksi leikillään voisi sanoa, että tehtäisiin kilpailu, kuka on ensimmäisenä koulussa hiihtäen tai kävellen. Ja laskettaisiin hyvyyspisteet matkan mukaan. Ja aina kuukauden päättyessä annettaisiin vaikka jonkinlainen stipendi parhaille liikkujille. Koska seurat eivät tunnu hoitavan muuta kuin yhtä lajia kerrallaan, kuten nyt esimerkiksi vaikka Kataja koripalloa. Mikä sinänsä on kyllä hyvä asia. Mutta se ei paljon naurata tuolla kansainvälisissä muissa kilpailuissa, aina on kahdenkymmenen ja nejänkymmenen sijoituksen seutuvilla. Esimerkiksi nyt hiihdossa.
Tietenkään ei tämäkään mikään ratkaisu ole, vaan ehkä työtä olisi tietävillä innostajilla, jotka tekisivät vapaaehtoistyötä, esimerkiksi seuroissa. Ja tämä innostaja järjestäisi jonkinlaisen kampanjan esim. vanhojen elokuvien muodossa ja tv-ohjelmia hyväksikäyttäen. Tämä voisi saada nuoret sekä vanhat panostamaan asiaan. ja tällä tavalla saataisiin meidät taas urheilumaiden joukkoon. Ettei kävisi niin kuin esim. Liettualle, joka karsi pääsystä koko kisoihin mm. Englannin ja Togon kanssa. Ja Liettua pääsi ja jopa Togokin pääsi, joka on jo aika harvinaista.
Ennenpitkää, jos näin jatkuu, niin Suomi on näiden mukana. Heh heh he! Vaikka ei tämä kyllä naurata.
No, hyvää viinkon alkua sitten ja miettikääpä muita keinoja millä Matti ja Maija Meikäläinen pääsisivät matkustamaan, sillä tällähetkellä tuntuu siltä, että tärkeintä ei ole voitto vaan matkustaminen.
Kulkemisista ja erilaisista päivistä
Kommentit pois päältä artikkelissa Kulkemisista ja erilaisista päivistä
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Tämän kirjoittaja on vähän naureskellut näitä erilaisia päiviä. On erimerkiksi ystävänpäivää, Runebergin päivää, ym. reumapäiviä ja muita juhlapuhepäiviä. Myös Invalidiliiton päivä, joka on minusta myös sellainen juhlapuhepäivä. Kuten huomaatte, kuvassa on tämän vuoden Invalidiliiton teema: Onko helppo liikkua?
Rakennukset tehdään aina vanhan kaavan mukaan. Se johtuu siitä, että työmiehinä istuvat pulliaiset ovat tottuneet tekemään saman kaavan mukaan jo 20 vuotta sitten. Näin kertoi minulle eräs arkkitehti joka tappelemaan tiukasti rakennusmiesten kanssa kun tuli jalkakäytävän kynnyksistä puhetta. He eivät millään olisi uskoneet, että se on parempi kuin ennen vanhaan.
Tämä muuten tapahtui Marjalan asuntomessualueella, jonka silloin piti olla eräs Suomen nykyaikaisimpia kohteita. Mutta kun menimme sinne Esteettömyysryhmän kanssa (terveisiä vaan Lehikoisille ja Merja V:lle! – nämä nimet ovat jääneet mieleeni ensimmäisinä, sillä he olivat olleet yhtä kovia tasitelijoita kuin minäkin elleivät jopa kovempia), niin huomasimme monta eri seikkaa, jotka olivat päin -en viitsi sanoa sitä ääneen- mutta jokainen voi arvata mikä P:llä alkava sana. Mutta ei se oliis auttanut, kun tämä arkkitehti oli mukana, hänkin huomasi samat virheet Marjalan nuorisotalolla. Ja siihen tuli kyllä seuraavana päivänä heti parannus, kun rakennusmiehet tulivat töihin pienen murinan jälkeen.
Mistä kummasta johtuu, että kokeneet työntekijät eivät osaa asennoitua vammaisen asemaan tai yleensä huonokuntoisen asemaan ennenkuin heille itselleen tapahtuu jotain – toivonmukaan ei koskaan. No tämä oli pieni muistelupätkä, kun löysin tämän kuvan kampanjasta.
Kuten itse toivotin tuolla alussa ystävänpäivää, niin mitenköhän sen ottaa kun noita päiviä on niin jumalattomasti. On esimerkiksi reumapäivä, joka oli tammikuussa. Syksyllä on sitten kaiken näköisiä kaatuneiden muistopäiviä ym. siihen liittyviä päiviä. Esimerkiksi pääsiäinen on kukkakauppiaiden riemun päivä. Silloin viedään haudoille ja koteihin tulppaaneja, en tiedä onko mukulat mukana vai ei. Samoin äitien- ja isänpäivät. Kaikki ovat suurinpiirtein lähteneet ulkomailta liikkeelle. Svenskadagen on suomenruotsalaisten päivä, se on siis lähinnä kotimainen päivä.
Ainakin meikäläisen kannalta, joka olen vammainen, nämä päivät ovat hirmuisen pitkiä. Kun mikään ei liiku eikä missään liiku ketään. Kaupat ovat kiinni ym. sellaiset. Mutta siitä huolimatta toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ystävänpäivää ja ruusuisia muita päiviä!
Töllöttäjän mietteitä
Kommentit pois päältä artikkelissa Töllöttäjän mietteitä
Terve jälleen hyvät lukijat!
Rupesin mietiskelemään kun itselleni kävi lievästi huonosti noitten maksullisten kanavien kanssa, että onkohan muille käynyt samalla tavalla? Nimittäin että ei löydykään rahaa kuukausittaisiin laskuihin ja alkaa kirjeitä tulla sieltä sun täältä, että jollet maksa niin kanavat sulkeutuvat. Tämähän koskee tietysti maksullisia kanavia.
Mutta kun niitä mainostetaan niinkuin ne olisivat ilmaisia. Vasta sitten kun sopimus on allekirjoitettu, näytetään se pienellä kirjoitettu osa, jota kukaan ei yleensä lue, jossa annetaan kaikenlaisia ohjeita mm. maksujen suhteen. Tämä koskee myös monia muita markkinointijuttuja.
En viitsi mainita kanavan nimeä, mutta en pystynyt käyttämään sitä kanavaa ollenkaan, koska laitteeni jotka ovat toisella taajuudella eivät suostuneet toimimaan. Eikö yleisestikin näitä kanavia voisi ainakin vanhuksille ja vammaisille ja muille vähävaraisille antaa vaikka alennettuun hintaan, eli melkein ilmaiseksi? Siinä pääsee kyllä matkustamaan moneen eri maahan ja kulttuuriin ja ennenkaikkea urheiluun. Siellä on baseballia, biljardia, yleisurheilua, jne. jne.. Pois lukeutuu vain meidän pohjoismaiset lajit.
Joku nyt tietysti väittää, että Suomen televisio näyttää aivan tarpeeksi, mutta näin ei suinkaan ole. On paljon sellaisia lajeja, joita ihmiset eivät ollenkaan tunne ja joita Suomessa ei näe, muuten kuin nojatuolimatkaillen itse kilpailupaikalle.
Jos tämä olisi halpaa olisi mukavaa, jos seuraava ehdotukseni menisi palvelujentuottajien korviin ja nähtäväksi. Kun on televisiosta kysymys. Ehdotan, että kanavamaksut jaettaisiin tuen mukaan ja kaikki vähävaraisimmat saisivat nämä ilmaiseksi. Ja sen lisäksi kuukausimaksujen tilalla voisi olla vuosimaksut, jolloin niitä olisi helpompi seurata. Nimittäin palveluntuottajat eivät siinä paljon häviäisi, jos ollenkaan. Jos vielä saisi joillekin kanaville suomenkieliset tekstit, olisi tämä täydellistä.
Toivossa eläen, hyvää alkuviikkoa kaikille!
t. Lapamato
Helppo liikkua – vai onko?
Kommentit pois päältä artikkelissa Helppo liikkua – vai onko?
Invalidiliitolla on uusi sivusto, jonne voi käydä tallentamassa huonoja tai hyviä paikkoja ja kokemuksia liikkua eri välineillä. Tässä osoite: http://helppoliikkua.fi/
Kannattaa käydä tallentamassa omia kokemuksia. Minä kävin sinne jo muutaman äkkinäisen kokemuksen lisäämässä, kun olen esteettömyysyhdistyksen miehiä.
Tähän otsikon kysymykseen voi vastata kahdella eri tavalla. On hyviä ja huonoja paikkoja; ja varsinkin näin talviaikaan on enimmäkseen niitä huonoja paikkoja. Iso ukko tuolta ylhäältä heittelee omilta rappusiltaan meille lunta, mokomakin. Ja alakerran ukko on sammuttanut lämmityksen. No, kuljemme me kuitenkin piruuttammekin. Ainakin minä. Ja tulen enemmän tai vähemmän lumisena kotiin. Ja välillä pyörät vinksallaan ym.
On täällä kyllä hyviäkin paikkoja. Vaikka kävelykatua usein moititaan sen kiveyksen takia, niin on se kuitenkin sellainen paikka missä voi ajaa melko hyvin, jollei ole paljon ihmisiä liikkeellä kuten esim. markkinoiden ja koulujen lomien aikoihin. No eihän nämä koululomat haittaa, kun siellä on nättejä tyttöjä joita voi katsella. Kjäh, kjäh! Mutta ne kunnon markkinat ja kun kojuja on muuallakin kuin torilla ja ihmisiä on kerrassaan mahdottomasti – ja nimenomaan sitä vähän vanhempaa tyttö- ja poikajoukkoa.Kun he sitten käyvät keskelle tietä rupattelemaan ties mistä, niin mene nyt siitä sitten ohi kun vastaan tulee nuorempia ja vielä lisää vanhempia immeisiä. Se ei enää kjähjätä, vaan pitemminkin kenkuttaa.
Unohdin utolla Invalidiliiton sivuilla kertoa, että meillä on urheiluseura, joka antaa vapaapääsyn otteluihin vammaisille ja avustajilleen. Kiitos siitä Katajalle!
Nuoleskelua ja naamanpesua
Kommentit pois päältä artikkelissa Nuoleskelua ja naamanpesua
Ja nyt ei puhuta koirista, vaan yhä siitä seksistä. Eli terve vaan kaikille seksihulluille, ynnä muille hulluille! En suinkaan tarkoita kaikkia jotka ovat hullujenhuoneella, vaan muuten hulluja.
Kerrompa vielä yhden seksitarinan, ihan omakohtaisen ja opettavaisen. Olin 80-luvulla Kuusankoskella palvelutalossa, jossa oli aika rento meininki. Niimpä sitten kerran talon toisen pään siivessä eräs kaveri, joka on nyt jo mennyt manan majoille, alkio poretta keittemään ja keittelee varmaan vielä siellä manan majoillakin. Porehan on pontikan ja viinin välimuoto, ja vähän sahtimainenkin se on. Ja pirun vahvaa.
Minähän menin maistelemaan sitä poretta kun ilmaiseksi sai, kun olen sellainen, että jos vaan ilmaiseksi saa, niin minähän menen. Ihan kuin Vileeni Tankki täyteen -ohjelmassa. Maistelimme sitä sitten aikamme ja olin jo lähdössä, kun kaveri sanoi, että ”älä nyt vielä lähde, mulla on kohta tyttö sulle”. Ja tulihan se tyttö. Pää oli kuin kirveellä veistetty, mutta vartalo oli sitäkin komeampi – niin siis sillä tytöllä. Tyttö oli tosi komea ja hoika, mutta naama ei ollut niitä kumpaakaan. Eihän sitä tosin siinä vaiheessa enää kovin huomannut, kun oli pää jo täynnä poretta. Paha kun ei ollut kameraa mukana.
Meiltä meni kolme tuntia puhumiseen, että riisu nyt takki pois. Sittenhän se alkoi mennä niin, että hän vähitellen riisui kaikki vaatteet pois. Ja voi taivas mitä sieltä ilmestyi. Homma jatkui sitten niin, että kaveri pyysi hänet istumaan omaan pyörätuolinsa käsinojalle ja minä ajoin siihen viereen. Ja tietysti maistelin muutakin kuin poretta, en tietenkään kehtaa sanoa mitä. Pojat ainakin tietää mitä, tytöistä en niinkään ole varma, mutta arvelen, että hekin tietävät.
Siinä vaiheessa en tiennyt, että mainitulla tytöllä oli moonikset. Lähdin siitä sitten käppäilemään omaan kämppääni ja onneksi jouduin käyttämään hissiä. Sillä naamassa oli kaikkea muuta mutta ei suklaata. Ja onneksi hissi oli niin sanotusti sivuhissi, että pääsin kurkkaamaan nurkan taakse, että onko käytävällä ketään, että pääsen vaivihkaa omaan kämppääni. Ja että kuka on avustajana. Onneksi siellä sattui olemaan hyvä ja huumorintajuinen avustaja, jolle sitten soitin, että tule hyvä ihminen auttamaan. Tämä avustaja sitten tuli ja arvatkaapa naurattiko sitä? Kun tuota kauniimpaa avustajaakin naurattaa nyt ihan hirveästi. Ja minuakin naurattaa nyt jälkeenpäin. Eihän siinä sitten auttanut kuin naamapesu ja villapaidan vaihto. Varmaan joku olisi luullut, että olin saanut turpaani, mutta kyllä se kaikki siitä tytöstä oli, joka ei suinkaan lyönyt turpaan, päin vastoin.
Opetus oli se, että pojan pitäisi katsoa, että onko tavara kunnossa. Ja tytön pitäisi sanoa, että nyt ei käy. Paitsi jos sotkuisuus ei haittaa kumpaakaan.
Hyvää päivänjatkoa ja varokaa pojat ettei tule samanlaista naamanpesutarvetta. Kysykää ainakin tytöiltä voiko käydä kutittelemassa, meinaan kielellä.
Esteettömyysblogi 