Esteettömyysblogi

Kuulumisia ja ei-kuulumisia

Rakkaat ja vähemmän rakkaat ystävät ja lukijat!

Huomasin tuossa yhtäkkiä että vuosihan on vaihtunut, mutta ilmat eivät ole kyllä vaihtuneet yhtään ainakaan täällä Joensuun suunnalla. Nyt kuitenkin on vähän lauhempaa tällä hetkellä. Muistelen vaan edellistä kuukautta, jolloin oli pakkasta niin että persekin meinasi jäätyä ja ilmeisesti jäätyi koska minulla on rupi perseessäni ja se on niin pirun kipeä, että alkaa kenkuttamaan. Sillä on niin monta hoitajaakin jotka kaikki hoitavat eri tavalla, siitä tulee sekamelska. Se siitä. Ei se siitä kuitenkaan miksikään muutu. Se on nyt kuitenkin mennyt parempaan suuntaan.

Eipä ole Amerikassakaan oikein hauskaa, kun siellä on se klovni Trump presdienttinä, en tiedä miten häntä kuvailisi paremmin. Kun hänen punaiset kasvonsa ilmestyvät kuvaruutuun tai muihin tiedotusvälineisiin, ainakin minulle tulee mieleen suuri possu. Meidän oma rakas presidenttimme Niinistö alkaa muistuttaa samaa eläintä mutta pienemmässä koossa. Älkää uskoko kaikkea mitä kirjoitan, on niin pitkä aika siitä kun viimeksi kirjoitin että nautin vittuilusta ja nämä henkilöt ovat hyviä kohteita. Mutta enhän minä koskaan vittuile, naljailen kuitenkin kyseisille herroille ja otan kaljaa tai maljaa heidän kanssaan jos joskus pääsen.

Kuten huomaat voin tällä hetkellä erittäin hyvin, vaikka välillä perse onkin melkein tulessa ja rahapussi tyhjä. Se ei merkitse sitä että sinun pitää lähettää rahaa minulle, kunhan nyt vain mainitsin.

Serkulleni kysymys: kuinkas siellä Loviisassa päin voidaan vai voidaanko ollenkaan? Sen tiedän että miehesi voi hyvin. Minulle ei kuulu mittään ihmeellistä eikä muillekaan ihmisille. Eikä kai sinullekaan? Kirjoittakaahan tänne päin kun kuuluu jotain. Saamme nauraa kaikki, minähän en ota mitään vakavasti.

Hyvää päivänjatkoa kaikille!

Paskan jaarittelua

Päivää ja vähän iltapäivääkin rakkaat ja vähemmän rakkaat lukijat!

En minä vielä ole ihan kuollut enkä taida piru vie kuollakaan vähään aikaan, vaikka piruhan sen tietää eikä kukaan muu ja se toinen ukko, mutta en usko siihen, olen niin uskomaton.

Olen tässä sairastellut mahaani ja muita ikäviä tauteja. Täällä p.a.s.k.a. haisee niin että pölytkin kaikkoaa. No, vakavasti puhuen, kyllä se on aika hankalaa tuo sairastaminen, kun väkeäkään ei ole liiemmälti (hoitajia). Istu siinä sitten neljäkin tuntia pytyllä ja haistele omia tuotoksiasi. Ei ne haise niin mukaville. Mutta kyllä elämä aina voittaa ja paskan hajukin häviää. En tiedä itsekään miksi kirjoitan heti aluksi paskasta. Se on kai minulle ominainen haju. En voi muusta aloittaa tai kirjoittaa kuin paskasta tai henkilökunnan puutoksesta. Kun on istunut pari kertaa neljä tuntia paskalla, se kyllä riittä minulle, koittakaapa itse. Eivätkö kunnat voisi lisätä henkilökuntaa? Se on akuutti kysymys näin syksyllä. Kuten myös kohta alkavat lumisateet. Kunpa niitä ei vaan tulisi. Viime talvena oli valtava kaaos lumisateitten takia. Ja nytkin on niin pirun kylmä ettei tarkene edes maaseudulla mennä paskalle puuceehen tai muihin tekeleihin jotka haisee enemmän tai vähemmän. Toivotaan ettei se kuuluisa lumisade vielä tule

Palaan taas jonkun ajan päästä asiaan, kun nätti sihteerikköni on paikalla. Hän on yhtä nätti kuin ennenkin, vähän vanhempi taas vain, en kerro minkä ikäinen, koska hän ei kuitenkaan halua kertoa itsestään (avustaja huomauttaa: olen 26 eikä se ole mikään salaisuus. Nisse vastaa: mistä pirusta minä sen tiesin 🙂 ). Jatkan jonkun ajan päästä edelleen suunnilleen samaa hulvatonta asiantynkää kuin ennenkin (hekottelee).

Eläkäähän viikonloppuna ihmisiksi ja koittakaa paskantaa siististi, paska kun on yleensä rumaa ja haisevaa ja varsinkin haisevaa!

Sata vuotta urheilua ja ei urheilua

Urheilu-Suomi alkoi jo viime vuonna – on jääkiekkoa, on maastohiihtoa, on curlingia, on vaikka mitä. Tärkein urheilumuoto on itsenäinen Suomi joka on 100-vuotias, ja sitä merkkipäivää vietetään jossain muodossa tänäkin päivänä. Mitä se sitten merkitsee meille? Se merkitsee että herrat puhuvat paskaa radiossa ja televisiossa ja kehuvat kuinka hyvä Suomi on, vaikka ei se aina pidä paikkaansa. Mutta puhukoon vaan kun on aihetta. Ei se vaikuta kuitenkaan vammaisiin yhtään mitään. Eläkkeet laskevat ja opintotuet ja muut tuetkin ovat laskemassa ja me köyhät, opiskelijat ja vammaiset kärsimme ja kiroamme kuin juutalaiset (juutalaisten kiroamista on vaan vaikea kuulla kun ei sitä kuule koskaan). Miksi noin yleisesti ottaen kaikkea vähennetään? Syy on aina sama: ei ole rahaa, ei ole rahaa, ei ole rahaa, ja sitä on toisteltu jo vissiin sata vuotta, vaikka tiedetään että rahaa on. Rikkaita urheilijoitakin on aika paljon, esimerkiksi Ahosen Janne ja autourheilijat, jääkiekkoilijat, Emmehän me sille mitään voi, sen kun paasavat. Me täällä mahat kipeänä syömme mitä vaan meidän rahoilla saa.

Olen nyt puoli vuotta sairastellut persettäni. Tuo haava ei parane millään ilveellä eikä ilvekselläkään. Lääkäriinkin täytyisi mennä mutta kun sinne ei näytä pääsevän.

Voikaa kaikki hyvin ja paksusti! Mutta ei kuitenkaan liian paksusti.

Hyvvee uutta vuotta, ja parempia aurauksia ensi vuonna..

Hei vain kaikille, enemmän tai vähemmän, tosiystäville sekä vihollisille! Ei se loru vielä tähän lopu. Ei se blogikaan vielä ensi vuona lopu, mikäli en vielä heitä heitä henkeäni. Joku voisi kyllä toivoakin että heittäisin.  Mutta en edes kiusallani heitä, olen niin pirullinen etten heitä. Kävin viemässä kynttilän muistopaikalle, meinasin löydä pääni taksin seinään, kun ajoimme kuoppaan.  Sanoin perkele, voitte vaan arvata kuinka monta kertaa. Vaikka eihän se mitään auta, mutta vähän helpottaa. Tietyömiehet voisivat tehdä vähän parempaa työtä, josta saisi parempaa palkkaa. Saisivat vaikka enemmän kaljaa, sitähän he kuitenkin kittaavat. Kyllä minäkin kittaisin, jos olisi rahaa enemmän, mutta kun ei ole, vaikka kuinka haluaisi. Sama on aurauksen laita, ei ole sekään kummoista. Rahastahan sekin taitaa olla kiinni. Eikai vaan menisi omiin taskuihin nekin rahat?

Mutta kaikesta huolimatta, ottakkaa uusi vuosi lepseästi vastaan. Ottakkaa kaljaa ja muistakaa mitä olette antaneet ja oottaneet, se voi vuoden lopussa kostautua. Varsinkin teille nuorille aikuisille, teille olen antanut, mutta missä ja mitä?

Kirjoittaja toivottaa kaikille hyvvee uutta vuotta!

Itsepäisyyspäivän tervehdys

Terve taas pitkästä aikaa kaikki rakkaat ja vähemmän rakkaat kaverit ja ystävät, myös talon hulttiot niin kuin minäkin! Ja sihteeriköt, jotka ovat välillä yhtä hulttioita. Mutta se ei haittaa, kun vaan kaunista hymyä piisaa.

Ajattelin tsekata tämän vuoden läpi, kun en tiedä, onko kumpikaan sihteerikkö ensi vuoden alussa paikalla, kun alkaa kaikennäköisiä kouluja. Nuorempi sihteerikköni opiskelee lähihoitajaksi. Hänestä tulee hyvä lähihoitaja. Uskon että niin tulisi vanhemmastakin, hän on niin rauhallinen luonne. Hän on ihan väärällä alalla, kun opiskelee yliopistossa. Toisaalta taas, siitä on hyötyä.

Sitten varsinaiseen asiaan. Tämä vuosi on ollut minulle pirun paskamainen vuosi. On ollut sairaalareissua, mahan puhdistusta, ynnä muuta ynnä muuta sen sellaista. Kaikkea ei viitsi julistaa. Viimeisimmäksi on tämä persehomma, kun on puoli vuotta ollut perse kipeä. Koitapa vaikka itse istua perse kipeänä. Sitten sukulaismies on ollut syövässä. Toivotaan vaan että hän kestää, jag hoppas att han ska må bättre. 🙂
Viime aikoina maha on ollut kuin vellikattila, ei tosin yhtä valkoinen, kuten jokainen tietää, mutta yhtä löysä. Mutta se alkaa mennä toivon mukaan ohi jo. Toivossa on hyvä elää, sanoi täi, ja se tuntuu kyllä pitävän paikkaansa.

Ja sitten toivoisin pukilta, joulu-sellaiselta, kun itse olen se toinen pukki, että jostain ilmestyisi kunnon tietokonehiiri, sillä en ole melkein puoleen vuoteen kirjoittanut itse tai katsonut mitään tuhmia kuviakaan ja se on harmittanut. Pukki voisi myös lähettää rahaa usemman kerran. Tänään sain viimeinkin kengät ja uudet housut ostettua.

Toivon että kaikki ystäväni ja viholliseni viettäisivät hauskaa itsepäisyyspäivää ja joulua, joko ilman lasia tai lasin kanssa! Olkaamme oikein pirun itsepäisiä! Ja hauskaa joulua vähän ennakkoon, kun en tiedä, miten keritään kirjoittelemaan!

Arvatkaas mitä menen nyt tekemään. No, kupin tietysti.

Hauskaa itsenäisyyspäivää ja muita juhlia! Eläköön 100-vuotias Suomi.

Kaloja on kaikenlaisia

Hyvvee päevee!

Pirun kylmäksi ilmat alkoivat. Sihteerikköä ei saa millään alasti, sekös sitten harmittaa kaiken muun lisäksi.

Remontti se vaan kolisee ja kolisee ja kolisee ja kilisee, niin ettei tiedä mihinkä korvansa panee. Ei sen puoleen, minä kyllä tietäisin, mihin korvani panisin, ja nenäni ja vaikka mitä, jos vaan suostumusta tulisi, mutta ei tunnu tulevan, joten täytyy tyytyä siihen mitä saa elikä, no jaa, sänkyyn. Siihenkin voisi kyllä ajatella kaveria, joka on niin söpö.

Oli muutama päivä sitten aikamoisen hulppeat kemut, joihin en itse kuitenkaan päässyt. Eihän nämä rikkaat vammaiset köyhiä ota mukaan. Nämä rikkaat ”uskovaiset” eivät ota kyytiin ollenkaan ja se kyyti onkin sitten huimaa, olen katsellut. Siinä Alkon ovi aukeaa useampaan kertaan, vaikka itselläkin se aukeaa aika usein. Olisi parempi se Invalidiliitto, perustaisin taloihin baareja, joissa tarjottaisi määräaikoina ihan julkisesti alkoholijuomia ynnä muuta, ei huumeita. Kehottaisin huumeidenkäyttäjiä käymään esimerkiksi Portugalissa, missä huumeiden käyttö on sallittua tietääkseni. Täällä vielä ei ole sellaista ongelmaa, kuin esimerkiksi Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa. Täällä maaseudulla me eletään vain viinan voimalla söpön naisen lisäksi, kuten sihteerikköni on.

Lopetan tällä kertaa tämän höpötyksen tähän. Hyvää viikonloppua kaikille känni- ja muille kaloille!

Esteellisiä katuja ja pirun äänekäs remontti

Terve kaikki lukijat, niin hyvät kuin huonotkin!

Muistatteko kun olen useaan otteeseen kirjoittanut Joensuun ja muun maailman esteistä? Ne eivät suostu lähtemään tuolta kaduilta. En tiedä onko suunnittelijoissa vika vai tekijöissä. Luultavasti kummassakin. Niitä esteitä tulee aina vain lisää. Yksi pahimpia tällä hetkellä on Ison Myyn ja Metropolin välinen mukulakivi kävelykatu. Nykyään ajetaan esimerkiksi pyörätuolilla aika paljon ja se on hyvin hankala kohta. Yleensä siinä on vielä kaksisata autoa ja sata pyöräilijää niin kulje siinä sitten paskat housuissa (se menee väkisin kun joka puolelta tulee autoja). Se on paha paikka. En tiedä minkälaiset päästöt siitä saisi mitattua kun bensa haisee ja kaikki haisee, itsekin haisen. Eikö nyt vihdoinkin opita rakentamaan esteettömiä katuja? Hajupäästöistä emme pääse mihinkään (niitä tulee joko luonnollista tietä tai autojen pakokaasun muodossa). Tuo paikka on myös liikenteelle kauhea, kun kaikki ajavat siitä Alkoon viinanhimoissaan, itsekin ajan. Pyydän tähän yleistä vastausta niin yleisöltä kuin tekijöiltäkin.

Sitten toiseen asiaan. Meillä on alkanut täällä remontti. Se kestää ainakin kaksi kuukautta. Kuvitelkaa minkälainen ryske ja ryminä täällä käy, porat soittaa saksanpolkkaa, ainakin näin luulisin, seitsemältä aloittavat ja klo 16 lopettavat. Voitte vain kuvitella miten täällä on hermot pinnassa yhdellä jos toisella, niin meillä kuin johtajilla, kun on muuttoja edessä ja takana, onneksi minulle on luvattu, ettei tarvitse muuttaa. En tiedä kuinka sitten tarkenen. Täytyy panna kaikki vaatteet päälle. Korvalappuja tai kuulokkeita itselläni ei ole, luoja varjele.

Ei tällä kertaa sen kummempaa. PS: Serkulleni Lisbethille sellaisia terveisiä, että vaikka en ole kirjoittanut pitkään aikaan, niin kyllä minä hengissä olen. Mikäs pahan tappaisi. Kuinka se Kai voi? En tiedä, kerkeänkö käymään siellä ennen lopullista syksyä. Kyllä tekisi mieli, mutta kun rahaa ei ole, niin ei ole, perkele.

Paska reissu ja erään muijan tekosia

Terve kaikki ihmiset niin köyhät kuin rikkaatkin ja niin sairaat kuin terveetkin!

Ensin minä paskannan housuihini ja joudun käyttämään viimeiset housuni kun kaikki ovat pyykissä kusen takia. Sitten rakas sihteerikköni meinaa pyörtyä linja-autoon ja hänet viedään ambulanssilla eteenpäin (tai paremminkin taaksepäin Outokumpuun). No, eihän tämä elämä olekaan ollut muuta kuin paskaa ja kusta näiden viime viikkojen aikana. Kun tuo saamarin apuvälinekeskus ei anna mitään tietoa nurkassa huoneessani seisovasta kärristäni. Se on seisonut siinä kohta kolme viikkoa eikä mitään tapahdu, perkele! Eikö ne pirulaiset voisi tulla edes katsomaan, mokomatkin, ja viedä sitten korjattavaksi jos siinä on jotain vikaa. Minä en uskalla siinä edes istua enkä ajaa sillä tällä hetkellä. Olisin itselleni ja toisille vaarallinen jos lähden sillä ajamaan. Kyllä minä taidan nyt sanoa sinulle, edunvalvoja, että eikö ole mitään mahdollisuutta näin julkisessa keskustelussa sanoa mikä on minun rahatilanteeni. Ei 260:llä elä, kun pitää ostaa vielä housuja ja kenkiä ja jopa paitojakin. Tähän voisi saada tämän talon henkilökunnan todistuksen, jos haluat. Mutta ethän sinä kuitenkaan usko mitään, kun minäkään en usko sinua enää, mutta tulemme vielä yhteisymmärrykseen. Eikö olisi mahdollista esimerkiksi, että sinä annat minulle isomman rahan kerrallaan ja valvot tarkemmin, miten sitä käytetään, esimerkiksi 300 kuukaudessa, se olisi jo kohtuullinen. Kyllähän täällä menoja on, mutta ei ole tuloja. En ole kahteen vuoteen käynyt esimerkiksi Loviisassa vaikka Loviisan serkku pyytelee käymään, mutta hän ei pääse tänne käymään miehensä sairauden takia. Minun kuntoni on suhteellisen hyvä, piru vieköön, enkä aio kuolla kiusallanikaan ennen kuin olen täyttänyt sen 100 vuotta.

Joka tapauksessa, toivon ja uskon, että ymmärrät tämän purkauksen, tosin, tämä nyt ei ole mikään purkaus kun tämä raha-asia kävi hermoille jo ennen kuin menin automaatille. Sihteerikköni näytti jo ennen automaatin painamista sormillaan kahta ja minä suutuin jo siinä vaiheessa. En sihteerilleni vaan tähän tilanteeseen. Kun en saa edes lainattua mitään millään kortilla. Muistelepa itse omia opiskeluaikojasi.

Toivon että parannamme suhteitamme molemmin puolin. Toivon että muutkin ihmiset ymmärtävät minun perkeleeni tuolla kadulla, kun oikein kiroan kaikki asiat.

No, toivotanpa kaikille hyvää viikonloppua kun minä jään yksin vankilaan. Ei kyllä paljon naurata mutta vähän kuitenkin, kun tuo sihteerikkökin hymyilee niin kauniisti.

Vähiä vaatteita ja lentoja sinne sun tänne

Terve vaan kaikki niin Facebookissa kuin muuallakin eri linjoilla!

Kesä on kohta mennyt ja se on mennyt melkein sängyssä. Ei suinkaan siinä mielessä kuin jotkut voisivat ajatella, vaan kokonaan perseongelmien vuoksi. Eihän se nyt kuitenkaan haittaa elämää kovin paljoa. Suurempi haitta on tuo samaarin pyörätuoli, kun se on aina rikki. En tiedä onko mikään pyörätuoli niin rikki kuin tämä ja tämä on vasta noin kuuden kuukauden ikäinen. Kuvitelkaa autoa samassa iässä ja sitä pyhää lehmää, niin kuin Intiassa pidetään autoa pyhänä lehmänä. On kamalaa kuumana kesäpäivänä olla sisällä varsinkin kun ei ole naista bikineissä tai ilman lähellä. Jos siinä mielessä ajattelee, niin se olisi aika mukavaa. Jos nämä ohjaajatytötkin kulkisivat bikineissä, se olisi aika piristävää. Tosin osa näistä muistuttaa enemmän autoa siinä mielessä kuin Intialaiset ajattelevat autosta. Ei vaan tule niitä kuumia ilmoja. Minä olen koko ajan toivonut oikein lämmintä, että tuo sihteerikköni olisi vähän vähemmissä vaatteissa, kun se on muutenkin mukavan näköinen (sihteerikön huomautus: toivotaan ensi kesästä lämpimämpää). Kyllähän lämmintä talvellakin on kun panee ikkunat kiinni. Älkää katsoko ikkunoihin, siellä saatta näkyä jotain mielenkiintoista. Mutta nyt alkaa paskan puhuminen loppua. Koitan keksiä jonkun tärkeämmän aiheen.

Olen joutunut kulkemaan niin sanotulla kelattavalla tuolilla. Olen kyllästynyt siihen kilinään ja kolinaan mitä nämä kelattavat tuolit pitävät varsinkin katujen kynnyksillä. Ja niitä täytyy vetää takaperin välillä ja se on aika vittumaista suomeksi sanottua ja kaikilla muillakin Euroopan kielillä varmaan. Ja vielä kun muun muuassa autot pukkaavat eteen erilaisissa risteyksissä ja ihmiset painavat nappuloita liikennevaloissa niin kuin haitarinsoittajat konsanaan – sillä ei ole mitään merkitystä. Ne valot on kytketty siten, että ne toimivat yhtäaikaisesti. Sillä napin painamisella ei ole kerta kaikkiaan mitään merkitystä. On tyhmää, että liikenneinsinöörit ovat kytkeneet ne yhtenäisesti. Niinhän sitä sanotaankin, ettei mikään ole niin tyhmää kuin insinööri. Tämä hankaloittaa muun muuassa minun kulkemistani. En aio vielä kuolla, ainakaan liikennevaloihin, joten tehkää järkevämmät suunnitelmat, jos sitä järkeä nyt yleensä on. Niin kuin Marjalassa noin 15 vuotta sitten eräs työmies sanoi työmaasta, että me tehdään se niin kuin se on ennenkin tehty, mutta insinööri muutti sen uudenlaiseksi.

Nyt saa tämä paskan puhuminen loppua, vaikkei tuo äsköinen ollut sen enempää paskaa kuin edellinenkään, vaan aivan totta. Voisin mainita useita esimerkkejä suunnittelusta, kuten Tikkamäellä tyttö joutui pyörätuolilla ambulanssin alle korkean kynnyksen takia. Nuo kynnykset ovat hirmu vaarallisia.

Mutta nyt loppuu tämä paskan puhuminen kokonaisuudessaan vähäksi aikaa, mutta ei kovin kauaksi aikaa. Olen vain niin kyllästynyt näihin niin sanottuihin suunnitteluihin, kaupoissakin ovat sisäovet päin helvettiä.

Näkemiin taas vähäksi aikaa, varsinkin vähävaatteelliset kullanmurut!

Istuttiin puolitoista tuntia puhumassa paskasta

Hyvää päivää ja märkää, elikä sateista päivää.

Kuinka on viikko mennyt? Itselläni ei kovin hyvin. Olin paskataudissa puolisen viikkoa eikä se ole vieläkään ihan kokonaan parantunut. Takapuolestani kuului vähän väliä prrrrrrt ja haju oli aivan kamala. Toinen avustajani kauhisteli paskan tuoksua, joka ei ollut mitenkään kaunista. Toinen avustajani, tämä nuorempi rakkaani, joutuu vielä haistelemaan vähän aikaa.

Itse asiaan. Kävimme apteekissa hakemassa lääkkeitä muuhunkin kuin paskaan ja voi taivas sentään siinä meni aikaa. En ole koskaan ollut niin vaikeissa neuvotteluissa, vaikka kyse oli kaikesta muusta paitsi paskasta, muun muuassa ihonhoidosta, nimittäin ihottumaa löytyy perseestä. Voitte vain kuvitella millainen kutina siellä kankussa on. Raaputa siinä sitten itse, kun kätesi on kiinni. Ja öisin sama juttu. On aivan mahdoton nukkua ilman lääkkeitä ja viinaa, mutta lääkkeet ensin ja sitten vasta viina, kun ei enää muu auta. Yksikään hoitaja ei ymmärrä täysin, vaan jos olen selvinpäin, he panevat minut sänkyyn puolipakolla ja kutina alkaa heti, kun pyllyyn tulee viileää ilmaa. Viileä ilma vaikuttaa juuri päinvastoin kuin sen pitäisi vaikuttaa: rauhoittavasti. Koita itse istua perse paljaana ja kutittaa kankkuasi vaikka höyhenellä, niin ettet voi raapia: voit koittaa kotona omaan tai kaverin pyllyyn.

Mutta taidan lopettaa jaarittelun perseestä tähän. Ei se mitään auta vaikka kuinka jaarittelisi. Perse kutisee niin kauan kunnes se oikea lääkäri löytyy, samoin kunnes oikea lääke löytyy. Kun ne lääkärit eivät tunnu ymmärtävän löysää vatsaa, vaan määräävät aina samaa kolmea lääkettä vuorotellen. Ottakoon näytteen perseestä ja määrätköön sitten vasta hoitoja.

Kiitos jaaritteluhetkestä. Se helpottaa kun saa puhua. Lääkäreitähän tämä ei muuta miksikään, vaan heillä on oma ammattiylpeytensä. Mutta siitä huolimatta hyvää jatkoa kaikille! En puhu paskasta vähään aikaan, mutta paskaa voin silti puhua useinkin.