Esteettömyysblogi
Kauppojen käytävät ja hieman ikääntyneet henkilöt
Jätä kommentti
Hei taas arvoisat lukijani!
En tiedä kuinka tämän aloittaisin, koska olen kummastakin asiasta kirjoittanut jo aikaisemmin. Kun käytiin tänään kaupassa, en kuitenkaan sano ruokakaupan nimeä sillä se ilmenee aikaisemmisssa kirjoituksissa, niin satuin yhtäaikaa useammalle käytävälle muiden ostajien kanssa katselemaan tavaroita.
Kuinka ollakaan käytävät ovat hieman liian kapeita, ja käytävillä sattuu olemaan vielä muitakin ihmisiä, jotka ovat yleensä hieman ikääntyneitä tai keski- ikäisiä. Vaikka itsekin olen aika vanha torvelo niin minua jäi jurppimaan se, että nämä henkilöt eivät ensinnäkään tiedä mille käytävälle he ovat menossa ja siitä johtuen joudun itse veivaamaan kärryäni edestakaisin. Kun he vihdoinkin päättävät mille käytävälle he menevät ja pääsen eteenpäin minua vastaan tulee kaksi henkilöä jotka keskustelevat innokkaasti keskenään, eivätkä vahingossakaan huomaa että olen tulossa. Jos olisin ajanut kovaa, olisi saattanut käydä niin että olisin ajanut heidät kumoon.
On otettava huomioon, että minulla on se verran vauhtia että tätä tuolia on verrattu tappokoneeseen ja että kun ohjaan tuoliani jalalla ja kun joku on edessä niin minulla on kaksi vaihtoaehtoa. Joko ajaa päälle tai kaataa hylly. Vahingot ovat yhtä kalliita minulle, sen voi kokemuksen rintaäänellä todeta.
Voisitteko hyvät ihmiset väistää kaikkia pyörätuoleja? Toisilla on pilli jota he eivät käytä, minä huudan PIIIP tai pyydän anteeksi. Mutta kun sitäkään ei aina kuulla.
Kiitän kaupungimme nuorisoa jotka huomiovat vammaiset ja liikuntaesteiset, vaikka he välillä vinoilevatkin. Mutta se onkin hyväntahtoista vinoilua ja minä vinoilen heille takaisin. Eipä muuta tällä kertaa.
Tammikuun myöhästynyt kunniamaininta
Jätä kommentti
Heippa vaan kaikki lukijani! Joko olette kyllästyneet minuun ja minun marmatuksiini? Mutta siitä huolimatta jatkan edelleen kaikilla linjoilla niin marmatus kuin muillakin. Nyt jatkan kunniamaininta linjaa antamalla tammikuun myöhästyneen kunniamaininnan.
Tällä kertaa sen saa hyvän palvelun liikkeet kuten Dressman, K- market Metropol ja meidän kaikkien tuntema Alko.
Näissä liikkeissä muun muassa puhutaan asiakkaalle suoraan eikä avustajalle kuten eräissä liikkeissä. En viitsi mainita erästä liikettä jossa puhuttiin vain avustajani kautta. On erittäin tärkeää, että myyjät keskustelevat ja antavat neuvoja tuotteiden laadusta ja muusta sellaisesta. Kun ei aina tiedä mitä kulloinkin ostaisi tai tarvitsee niin myyjien neuvot ovat kullan arvoisia välillä kaikissa liikkeissä. Tämä ei ole mainos vaikka siltä se tuntuu, siispä lukekaa rauhassa.
Lunta, lunta, lunta (vain näenkö unta)!
Jätä kommentti
Hei taas, te rakkaat ja vähemmän rakkaat lukijat!
Tulipahan taas käytyä testaamassa talvisen kaupungin aurauksia. Tilanne oli vielä suhteellisen hyvä verrattu tähän päivään, jolloin lunta 0n taas enemmän. Kuitenkin eräässäkin kohdassa kirjaston edessä meinasin lentää niin sanotusti turvalleni, ainakin siltä tuntui.
Olin ylittämässä Yliopistonkatua, enkä huomannut, että jos olisin kiertänyt, vieressä olisi ollut parempi ylityspaikka. Syyttävä sormeni osoittaa jälleen teknisen viraston tiehoidon osastoa. Miksi juuri suojatien kohdalle on jätettya auratessa jäinen kynnys, josta ei pääse yli lentämättä nenälleen. Takaisinpäin tieltä jalkakäytävälle on suorastaan mahdoton päästä, sillä äkkijyrkkää nousua on jopa vajaat puoli metriä!
Olisiko se niin vaikeaa pitää aurauskaluston mukana kahta miestä, joista toinen ajaa, toinen siistii kynnykset pois pyörätuolin käyttäjien, lastenvaunujen, pyöräilijöiden, rollaattorien ja muiden tieltä. Sehän voisi jopa olla työllistävää toimintaa. En jaksa millään uskoa, että kaupungin talous on niin kuralla. Vaikka se joidenkin mielestä kuralla onkin. Eikö tätä voisi näin hoitaa? Terveisiä vaan, Meriläinen.
Vuoden 2009 kunniamaininta valinta.
1 kommentti
Päivää taas kaikki lukijat! Vuoden 2009 aikana olen kirjoitellut useasta aiheesta. Nyt on aika paljastaa mikä tai kuka saa vuoden 2009 kunniamaininnan.
Pienen harkinnan jälkeen olen päätynyt ilman painostusta että sen saa henkilökohtaista- avustustyötä tekevät henkilöt. Perusteluna on paljon omia kokemuksiani ja seminaarikäyntejä. Esimerkiksi nostan erään seminaarin jossa joku avustaja kertoi että avustajan pitää olla hajuton, mauton, kuuro ja mykkä. Se oli 1990- luvun lopulla ja hän kertoi tämän vitsinä.
Mielestäni se oli aika huono vitsi. Sillä minusta avustajan pitää olla iloinen, reipas ja oma- aloitteinen sekä osallistua keskusteluun. Minulla on ollut avustakina kaikkia viimeksi mainittuja ja olen tullut heidän kanssaan hyvin toimeen. Tietysti osallistuminen yhteiskunnallisiin asioisin on tärkeää keskustelujen ja tämän bloginkin takia.
Siispä ei muuta kuin onnittelut avustajat ja terveisiä kunnille ja kaupungeille että lisää palkkaa avustajille!
Asiakkaalle ei puhuttu.
2 kommenttia
Päivää taas rakkaat lukijat! Niitä ei rakkaita kun ei edes olekaan.
Kun kävimme eilen avustajani kanssa siirtymässä valokuvauksessa digiaikaan Gigantissa, niin koinpahan jälleen normaalin esteellisyys ongelman, josta olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Katselimme kameroita ja siihen tuli kohtelias miesmyyjä, paitsi että hän ei puhunut minulle vaan avustajalleni. Minä yritin ottaa ohjat käsiini ja osittain onnistuikin, mutta kuitenkin se jäi niinkuin puolitiehen.
Siispä ihmettelen jälleen kerran, miten myyjien koulutustasoa ei ole vieläkään saatu vammaisystävälliselle tasolle. Vaikka myönnänkin tarvitsevani puhetulkin apua niin myyjä olisi silti voinut puhua minulle tai paremminkin katsoa minuun päin puhuessaan kameroista. Ei sen puoleen kyllähän avustajassa on katsomista tai paremminkin silmän ruokaa että tältä osin ymmärrän myyjää, mutta en muuten.
Eikö noinkin suuri kauppaketju kuin Gigantti voisi kouluttaa myyjiä vammaisia ja nimenomaan puhevammaisia varten? Olemmehan me kuitenkin potentiaalisia maksajia, joten terveisiä Gigantille kuin myös muille kauppiaille. Muistakaa meitäkin näissä asioissa!
Olisiko mahdollista?
Jätä kommentti
Päivää taas lukijat, niin hyvät kuin huonotkin, mikäli niitä huonoja edes on. Olen kai kirjoittanut tästä aiheesta aikaisemminkin, nimittäin pankkiautomaateista. En puutu tällä kertaa niiden esteellisyyteen, koska sen nyt jokainen muutenkin jo huomaa, mutta kuitenkin niiden rahannosto rajoihin.
Nythän on niin että esimerkiksi kaupungisamme on paljon opiskelijoita ja maahanmuuttajia joilla ei välttämättä ole kovin suuria rahamääriä käytettävissä. Ei muuten ole itsellänikään. Se on alkanut ihmetyttämään että kun esimerkiksi maanantaina kävin pankkiautomaatilla niin eräälläkin automaatilla ei ollut kuin 50 euron seteleitä ja minulla oli vain 40 euroa rahaa pankkitililläni. Olisi tosiaan hyvä jos sieltä saisi 10 ja 20 euron seteleitä niin tämä helpottaisi monen nuoren ja meidän kaikkien vähärahaisten elämää. Muuta se ei paljon kaipaisi kuin hyvää tahtoa pankeilta ja pankkiiriliikkeiltä jotka hoitavat näitä kirottuja automaatteja. Mutta koitetaan toistaiseksi elää näiden nykyisten kanssa.
Ihmettelen
Jätä kommentti
Terve taas rakkaat lukijat! Tai vähemmän rakkaat. Olen elellyt vähän hiljaisaikaa tämän blogini suhteen, koska sihteerikkö vaihtui. Nyt taas olen äänessä melkeinpä joka viikko, aina kun asioita sattuu.
En tiedä, olenko tyhmä, tai tiedän, että olen, mutta en sentään niin paljon etten voisi ihmetellä erästä asiaa. Kuten varmaan kaikki jo tietävät, kaikki Invalidiliiton palvelutalot ovat muuttuneet Validia Oy:ksi. Ei millään pahalla, ystävät Invalidiliitossa (tämän jälkeen te olette varmaan vihollisia), mutta ihmettelen sitä, kuinka Ivalidiliitto voi pokkana yksityistää palvelutalonsa saadakseen lisää rahaa RAY:ltä. Maksamme palveluista kuten ennenkin, ja lisäksi esimerkiksi iltapalasämpylä maksaa nykyisin euron. Toisinaan tarjotaan jugurttia, joka maksaa kaupassa 36 senttiä, mutta meille euron. Toisinaan omena, tai joku muu hedelmä, jonka hintaa en tiedä. Sämpylä ja makkara menevät sopiviin hintoihin. Syynä on, että keittiön tulee tuottaa paremmin kuin ennen. Se on kai sitä kapitalismia.
Kuka vedättää ketä? Nyt RAY maksaa liitolle toiminnasta, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Muka leiritoimintaa varten, esimerkiksi. En ole kyllä nähnyt leiriä vielä Invalidiliitossa. Sen sijaan melkeinpä päivittäin tulee lappuja ja määräyksiä, joissa kehotetaan tekemään niin ja niin, se on muka asukkaiden parhaaksi. Me asukkaat emme vaan oikein aina usko sitä. Ihmettelemme vaan, että mitä mitähän tuokin lappu taas oikein tarkoittaa. En nyt kyllä muista yhtään esimerkkiä.
On kuitenkin hyviäkin puolia, ilmapiiri talossamme on muuttunut hieman vapautuneemmaksi sillä yököt eivät enää häiritse nukkumista. Muutenkin ilmapiiri on parempi. Silti en jaksa olla ihmettelemättä edellä kerrottua. Kommentoikaa, hyvät ihmiset.
Töyssyjä, töyssyjä, voi helv…ti!
Jätä kommentti
Terve taas rakkaat ja vähemmän rakkaat lukijat! Tai oikeastaan vähemmän rakkaita ei onneksi ole. Mutta sen sijaan on ainakin jalkakäytäviä TÄYNNÄ TÖYSSYJÄ.
Vaikka onkin suhteellisen hyvä keli, niin jotenkin aurauksessa on sattunut pieni moka. Ei millään pahalla, mutta ei niin hyvälläkään. Nimittäin on pirun paha ajaa suoraan, kun yhtäkkiä pyörähtää yhden sekunnin aikana ympäri 90 astetta (onneksi ei sentään pystysuunnassa) ja siinä saattaa olla vielä auto edessä.
Siksi esitän toivomuksen tekniselle toimistolle: koettakaa ottaa joku ihminen auraajan mukaan paikkaamaan ja tasoittamaan näitä töyssyjä. Se tekisi Joensuusta taas hieman esteettömämmän. Kun olen kaupungille menossa, huomaan että jokainen palvelutalolta päin tuleva kääntyy töyssyissä ympäri, vaikka olisikin avustaja mukana. Manuaalistenkin tuolien käyttö lumihangessa on mahdotonta.
Kevään mittaan tulee varmaan vielä lunta ja pakkasia, joten toivon sydämestäni, että te, jotka näistä asioista päätätte, ottaisitte tämän varoituksen todesta. Koettakaa itse istua pyörätuoliin ja kurvailla hangessa, niin saatte takuuvarmasti ilmaisen takapuolihieronnan. 
Pitkät pakkaset ja lumisade on este.
Jätä kommentti
Päivää taas rakkaat lukijat!
On ollut hieman taukoa kirjoittamisesta erilaisten syiden takia. Nämä pitkät talven pakkaset alkavat hatuttamaan kun ne aiheuttavat esteitä. Vaatteita joutuu laittamaan niin paljon päälle etten mahdu enää tuoliini, tai voihan siihen olla toinenkin syy, nimittäin tämä ylimääräinen elopaino. Mutta kun ruoka on niin pahuksen hyvää ja etenkin makkara ja kaikki muukin paitsi salaatti.
Pakkasten jälkeinen lumisade on myös asia joka alkaa pännimään, kun ei pääse millään muulla liikkumaan kuin taksilla. Mutta onneksi on urheilullinen televisio, josta tulee kaikenlaista urheilua, ainakin viikonloppuisin. Ja kohtahan alkaa ne Vancouverin kisatkin. Sittenpä en kerkeäkään minnekään kun kisoja tulee aamusta iltaan ja illasta aamuun aikaeron vuoksi. Koittakaapa tekin hyvät ystävät ja kylänmiehet kestää tämä talvi loppuun vaikka kiroilemalla.
Pieni katsaus menneeseen vuoteen
Jätä kommentti
Päivää jälleen rakkaat lukijani, mikäli teitä on ja hyvää uutta vuotta!
Ajattelin tässä käydä hieman läpi viime vuotta.
Esteettömyyden kannalta viime vuosi ei ollut niitä parhaita. Yksi konkreettinen saavutus oli itselleni kun sain puhuttua M/S Vinkerin omistajille esteettömästä laivaanpääsystä ja he toteuttivat sen meidän kaikkien liikuntaesteisten, vanhuksien sekä nuorten perheiden iloksi.
Muuten esteettömyysasiat ovat lähinnä teoreettista pohdiskelua virkamiehien ja viranhaltioiden kanssa, mutta mitään suurempaa ei ole saatu toistaiseksi aikaan. Toivonkin että alkanut vuosi toisi tähän konkreettista toimintaa.
Se siitä. Mennäämpä vähän vakavampiin asioihin, nimittäin viime vuonna oli joukkotappoja, jopa Suomessakin muun muassa koulussa ja aivan viimeisenä päivänä tämä Espoon Prisman tapaus joka varmasti säväytti kaikkia.
Onko syytä hakea “konekivääri” pyörätuolin alle jos meinaan pysyä hengissä? Amerikassa on tutkittu että joukkumurhien jälkeen on aseiden määrä vain lisääntynyt, vaikka valtio on yrittänyt kieltää aseiden myynnin jopa presidentin suulla. En tiedä mikä tähän auttaisi mutta niinhän sitä sanotaan että hulluja on moneen junaan ja osa jää vielä asemalle.
Muuten tämä mennyt vuosi on yhtä tasapaksu kuin edellinenkin. Poliitikot valehtelevat ja korruptio lisääntyy niin Suomessa kuin muuallakin ja EU:sta emme pääse eroon millään direktiivillä.
Talossamme menee asiat niin kuin ennenkin. Yhtä hissukseen kuin viime vuosina. Muutoksiä on ollut mutta tosin melko pieniä. En halua niistä valittaa.
Siispä toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää uutta vuotta ja muistakaa katsoa työpaikkailmoitukseni ja seurata blogiani.
