Esteettömyysblogi

Isot edellä, pienet perässä. Näin kuuluu vanha sanonta. Ai niin, päivää rakkaat (tai vähemmän rakkaat) lukijani.  Olen tässä syksyn aikana ajellut kolmessa kauppakeskuksessa, jotka ovat aivan vierekkäin keskustassa. Ja olen huomannut, vaikken itsekään ole niin kiltti poika, että on niitä minuakin tuhmempia. Kauppakeskuksissa viihtyvät vanhemmat “herrasmiehet” muovikasseineen ja kilisevine laulukirjoineen kittaamassa viinaa päivät pitkät.  Heitä tapaa jopa Alkon vieressä olevilla penkeillä. Siellähän liikkuu myös paljon nuoria, jotka ottavat heistä opikseen.

Myöhemmin illalla nämä nuoremmat tulevat oppi-isiensä jäljille. Ihmettelen, miksei vartijat ja poliisit puutu näiden vanhempien miesten tekemisiin. Sehän herättää nuorissa  enemmän kiinnostusta, kun nämä ukot vielä välittävät nimeltä mainitsematonta tuotetta.

Mielestäni nuorten vanhempiin pitäisi ottaa yhteyttä, mutta useimmiten vanhemmat heittävät lastensa pankkitileille rahaa, että nämä olisivat poissa tieltä. Senhän tietää, mihin se raha menee. Ja niitä ukkoja poliisit tulevat hakemaan vasta sitten, kun he makaavat penkeillä tolkuttomassa tilassa, samoin kuin kesällä puistoissa. Nuoret, nykyään erityisesti tytöt, ottavat heistä mallia, ovathan he vaikutuksille alttiita. En syytä nuoria, vaan näitä vähän keski-iän ylittäneitä ukkeleita ja poliisisetiä.

Olen tästä jo useamman kerran kirjoittanut, mutta vielä näkyy olevan tarvetta kirjoittaakin. Tämä on sitä suomalaista tekopyhää alkoholipolitiikkaa. (Jopa sosiaali- ja terveysministereiden) Juhlapuheissa puhutaan, kuinka hallittua alkoholipolitiikka on, mutta onkohan asia ihan näin?

Hei taas lukijani, mikäli teitä enää on kun olen ollut niin kauan hiljaa!

Hiljaa olemisen syyni selviää otsikosta. Vaikken olekkaan mikään kukkien asiantuntija = ) silti minuun iski joku ruusu tulipunainen…

Mutta vakavasti puhuen tämä ei ole mikään hauska tauti, kuume nousi 40 asteeseen ihan yht”äkkiä, no se voi olla vähän liioittelua, mutta ei paljon = ) Ja jalka turposi niin ettei kenkä meinannut sopia koipeen! Sairaalassa oli asian tunteva lääkäri, joka antoi sellaiset trobit ettei tarvinnut päivääkään maata sängyn orjana.. Muutenkin osasto k2 väki oli loistava, vaikka jouduinkin opastamaan heitä apuvälineideni käytössä, muuta sehän ei ole heidän syytä vaan koulutusjärjestelmässä taitaa olla jotain vajaavaisuutta.. Ja apuvälineitä tulee aina vain enemmän, eikä systeemiä muuteta, kumma kyllä.

Pääsin sieltä sitten aikanani pois, sitten avustajani sairastui ja toinen avustajani on koulun penkillä, ja kolmas aloittelee koulua niin tämä homma on vähän sekaisin, mutta kyllä se siitä iloksi muuttuu kun vielä pukkikin tulee = ) En kerro avustajalleni että kuka pukki = ) Heh..

Heippa taas tällä erää, ja älkää sairastuko possutautiin, kun kinkkukin on vielä syömättä = )

Tälle jutulle saa vapaasti nauraa (jos ei halua saada turpaansa).

Olen taas vankina. Tällä kertaa en kuitenkaan vessanpöntöllä tai hississä, saati oikeassa putkassa. Ainoastaan omassa tuolissani.

Nimittäin kaunis, tuliterä, puolivuotias, kirottu tuolini on vaihteeksi telakalla. Tällä kertaa se rupesi matelemaan. Tuoli liikkui noin kolmannesnopeudella normaalista, eli koneesta olivat hävinneet tehot. Tunne on sama kuin ajaisi autolla kolmea kymppiä satasen alueella. Tai toisaalta pyöräilijät vilistäisivät auton ohi normaalissa liikenteessä.

Pistää ihmettelemään, miten valmistajat nykyään tekevät nämä tuolit, kun ne ovat aina rikki. Kuinka tällaisia kehtaa edes myydä ihmisille? Syitä lienee ainakin kaksi, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Ensinnäkin valmistajia on vain puoli kourallista, eli voidaan melkein puhua monopolista. Toiseksi kuntien on pakko ostaa näitä vehkeitä, mikä takaa kysynnän. Meininki on siis suunnilleen sama, jolla markkinoita pyöritettiin Neuvostoliitossa.

Täällä talolla nämä hajoamiset tapahtuvat juuri silloin, kun talonmies on poissa. Olemmekin ehdottaneet Matille lomakieltoa, jotta tuolit ja muut paikat pysyisivät paremmin kunnossa, eikä hänen pitäisi tehdä niin kovasti töitä. Eihän siihen olla suostuttu.

Eipä tällä kertaa kummempia. Mutta jos satut olemaan insinööri hyvän bisnesidean tarpeessa, suosittelen kestäviän pyörätuolien valmistamista. Vammaiset ja kuntatalous kiittävät.

Ps: Kirjoitus on tällä kertaa jälkijättöinen, sain tuolini korjattua heti tämän kirjoituksen jälkeen, mutta asiahan ei siitä muutu miksikään. Tulen taas pian blogiini, ehkä jo huomenna. Eis itten taas muuta ällä kertaa. Heippa, ja älkää kastuko!

Terve taas arvoisat ja vähemmän arvoisat lukijani! Olen melko suuri kasettien käyttäjä (vhs-dvd). Ensinnäkin vhs:sien suhteen minua on alkanut ärsyttää mm. se että niintä on kirjastossa aivan liian vähän, se on kyllä ymmärrettävää koska dvd levyt ovat valloittaneet markkinat. Mutta olisi kiva että edes kerran saisi käsiinsä sellaisen vhs:n joka olisi kelattu alkuun jo valmiiksi, ja joka ei olisi liian löysä, vaikka onkin yhteisö tavaraa. Näiden kasettien suhteen on olennaista se että kun ne liikaa löystyy niin ne alkavat hyppiä kuvaruudussa, kai ymmärrätte mitä ajan takaa.. Kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi = )

Myös dvd:t ovat kirjastossa aivan liian vähissä. Silloin kun tulin Joensuuhun, ihmettelin ja ihmettelen vieläkin, kirjastojen vhs:sien ja dvd:eitten vähyyttä.  Kodinpaikka kuntani kirjaston hoitaja on varsinainen Filmi hullu, joten olin jo melkein katsonut kaikki Filmit mitä täällä oli tarjolla. Itse asiaan, älkää hyvät ihmiset jättäkö levyjä pöydälle paljaana, ilman koteloita, juuri eilen huomasin minkalaisen katastroovin sellainen on saanut aikaan. Levy kyllä pyöri mutta siitä ei saanut mitään tolkkua. Olisi hyvä jos kirjastontäti katsoisi välillä, missä kunnossa erilaiset Filmit ovat, ja tekisivät minkä voisivat. Tämähän on aivan selvä ajankulun este.

Onko kirjaston talous niin kuralla, kuten kaupunginkin talous, ettei saa hankituksi uusia Filmejä? Se olisi meille kaikille iloksi! Ja yksi homma olisi se että kirjasto auto kävisi eri paikoissa vaihtamassa Filmejä keskenään,  jolloin vaihtuvuus tulisi helpommaksi. Ja kun pääsin alkuun, niin sanompahan vielä sen että, muutaisivat pikkuisen sitä varasporttia, että pyörätuolilla ja muilla kulkuvälineillä vaikeastikkin liikkuvat pääsisivät itse katsomaan, mitä siellä on. Tämä on kaikille meille suuri este! Musiikki kirjasto on kyllä AIVAN loistava, joten suuri kiitos siitä!!

Lopetampahan tämän jaarittelun tällä kertaa tähän, ja toivotan hyvää viikonloppua  ja nautinnollisia elokuva ja musiikki hetkiä!

Heippa taas viluiset Joensuulaiset ja muutkin lukijani!

30 vuoden ajan on Invaliidiliito järjestänyt asuinpalveluja vammaisille- ja vaikeasti vammaisille henkilöille. Nyt se  on vaihtanut nimekseen Validia palvelut, siinä ei kuitenkaan ole mitään uutta, vaan kaikki toimii niinkuin ennenkin. Se on kuitenkin uutta, että talon avustajilla on entistäkin kiireempi aikataulu. Mistä tämä johtuu?

Useammista tapauksista talojen asukkaat ovat menneet huono kuntoisemmiksi ja avustajat huonojen työ asentojen vuoksi, varsinkin vanhemmat. (Ei millään pahalla). On kasvanut uusi sukupolvi joka ei ole vielä oppinut että maailma muuttuu ja marisevat aina kaikesta, eivät ehkä kuitenkaan itse ole aktiivisia muuttumaan.

Kaikki on mennyt tähän mennessä huonompaan suuntaan koska työväkeä ei ole tarpeeksi, tämä on siis esteetön este. Ja pyytäisin että Validia palvelujen johto ja Invaliidiliitto toimisivat asioiden korjaamiseksi. Esimerkiksi lähihoitajia on lähtenyt pilvin pimein ulkomaille mm. Norjaan ja Sveitsiin, koska siellä on parempi palkka ja työolosuhteet. Koettakaa kestää marisijoita, koska emme kuitenkaan voi tehdä asialle mitään heti. Olosuhteet ovat kuitenkin suht hyvät odotusajoista ja muista sellaisesta huolimatta.

Katsokaapa vaikka Eurooppaa, siellä on asiat vielä huonommin. Ruotsi, Suomi, Norja ja Tanska ovat etunenässä näissä asioissa.

Ottakaa selvää näiden maiden sosiaalieduista, ja verratkaa vaikka Amerikkalaiseen sosiaaliturvaan, joka on vakuutus pohjalla.

Ja hei hei ensikertaan = )

Päivää taas rakkaat lukijani ja hyvää viikonlopun alkua, kellä alkaa ja kellä ei..

Usein on puhuttu liikkeiden asiakaspalvelusta, ja olenhan itsekkin siitä kirjoittanut niistä huonoista puolista. Voisimme katsoa asian myös toiselta puolelta,etenkin liikkeiden kanta-asiakkaista, palvelu on parempaa..Mutta onhan siinä monen vuoden tuttavuus ja asiakas kortit. kortit ei niinkään auta mutta tutut myyjät ja muut liikkeiden henkilökunnat auttavat tuttavuuden kautta.

On tietenkin niitäkin jotka esimerkiksi minun tilanteessa puhuvat avustajalleni eivätkä minulle joka olen heidän asiakkaansa, ja se harmittaa suunnattomasti! Nyt minulla on sellainen kaunokainen joka ei välttämättä puutu keskusteluun ennen kun se umpikuja tulee eteen. Tuttavuus auttaa myös alennuksissa. Menkää ihmeessä kauppoihin ja tutustukaa niin myyjiin kuin muihinkin henkilökuntaan kuuluviin henkilöihin. Se poistaa varmasti esteitä jonkun verran, mutta rahathan siinä menevät kun oikein innostuu ostamaan kaikenlaista kuten meikäläinen, enemmän ja vähemmän höhlyksissään! Hyviä kauppareissuja ja viikonloppuja!