Paska reissu ja erään muijan tekosia

Terve kaikki ihmiset niin köyhät kuin rikkaatkin ja niin sairaat kuin terveetkin!

Ensin minä paskannan housuihini ja joudun käyttämään viimeiset housuni kun kaikki ovat pyykissä kusen takia. Sitten rakas sihteerikköni meinaa pyörtyä linja-autoon ja hänet viedään ambulanssilla eteenpäin (tai paremminkin taaksepäin Outokumpuun). No, eihän tämä elämä olekaan ollut muuta kuin paskaa ja kusta näiden viime viikkojen aikana. Kun tuo saamarin apuvälinekeskus ei anna mitään tietoa nurkassa huoneessani seisovasta kärristäni. Se on seisonut siinä kohta kolme viikkoa eikä mitään tapahdu, perkele! Eikö ne pirulaiset voisi tulla edes katsomaan, mokomatkin, ja viedä sitten korjattavaksi jos siinä on jotain vikaa. Minä en uskalla siinä edes istua enkä ajaa sillä tällä hetkellä. Olisin itselleni ja toisille vaarallinen jos lähden sillä ajamaan. Kyllä minä taidan nyt sanoa sinulle, edunvalvoja, että eikö ole mitään mahdollisuutta näin julkisessa keskustelussa sanoa mikä on minun rahatilanteeni. Ei 260:llä elä, kun pitää ostaa vielä housuja ja kenkiä ja jopa paitojakin. Tähän voisi saada tämän talon henkilökunnan todistuksen, jos haluat. Mutta ethän sinä kuitenkaan usko mitään, kun minäkään en usko sinua enää, mutta tulemme vielä yhteisymmärrykseen. Eikö olisi mahdollista esimerkiksi, että sinä annat minulle isomman rahan kerrallaan ja valvot tarkemmin, miten sitä käytetään, esimerkiksi 300 kuukaudessa, se olisi jo kohtuullinen. Kyllähän täällä menoja on, mutta ei ole tuloja. En ole kahteen vuoteen käynyt esimerkiksi Loviisassa vaikka Loviisan serkku pyytelee käymään, mutta hän ei pääse tänne käymään miehensä sairauden takia. Minun kuntoni on suhteellisen hyvä, piru vieköön, enkä aio kuolla kiusallanikaan ennen kuin olen täyttänyt sen 100 vuotta.

Joka tapauksessa, toivon ja uskon, että ymmärrät tämän purkauksen, tosin, tämä nyt ei ole mikään purkaus kun tämä raha-asia kävi hermoille jo ennen kuin menin automaatille. Sihteerikköni näytti jo ennen automaatin painamista sormillaan kahta ja minä suutuin jo siinä vaiheessa. En sihteerilleni vaan tähän tilanteeseen. Kun en saa edes lainattua mitään millään kortilla. Muistelepa itse omia opiskeluaikojasi.

Toivon että parannamme suhteitamme molemmin puolin. Toivon että muutkin ihmiset ymmärtävät minun perkeleeni tuolla kadulla, kun oikein kiroan kaikki asiat.

No, toivotanpa kaikille hyvää viikonloppua kun minä jään yksin vankilaan. Ei kyllä paljon naurata mutta vähän kuitenkin, kun tuo sihteerikkökin hymyilee niin kauniisti.

---

Kategoria(t): Yleinen