Esteettömyysblogi

Hölmöilyjä ja muita kommelluksia

Päivvee, päivvee, päivvee rakkaat ystävät, ja vähemmän rakkaat ystävät ja kylän miehet, ja tietenkin naiset!

Sen jälkeen kun kirjoitin on tapahtunut paljon, omia ja toisten hölmöyksiä. En tiedä kummasta päästä lähden, mutta lähden kumminkin, en kuitenkaan kylille, koska en yksin sinne pääse. Tuoli hajosi melkein kappaleiksi, ei ihan sananmukaisesti, mutta melkein. Toinen puoli tuolia putosi, niinkuin levis-merkkinen auto. Se johtui varmaan siitä, kun törmäilin Anttilan ulkorappuja alas – tömps, tömps, tömps. En kuitenkaan kaatunut.

Seuraava typeryys oli täällä kotona kun emme olleet kiristäneet ja katsoneet ruuveja, muuta kuin päästä, joka oli vielä kireällä. Toinen käsinoja putosi sivusta tuolin päälle sihteerikköni viereen. Olisin minäkin sinne mennyt mieluummin kuin käsinoja. Se jäi sitten aamuun kun siirrettiin istumaan kelattavaan tuoliin, kun en uskaltanut mennä mokomaan rakkineeseen.

Puhelinnumeroista ei ole vieläkään ollut apua. Eikä taida ollakaan ennen ensi viikkoa, voi sihteerikkö parat kun kuulevat mäkätykseni.

Aamulla kävin normaalisti suihkussa ja pesin nimeltä mainitsemattomat osat, jotka ainakin kaikki miehet tuntevat. Kyllähän naisetkin ovat toisinaan kiinnostuneita niistä, en tiedä miksi. Itsekin olen naisten vastaavista kiinnostunut. Laitoin normaalisti päälleni kunnes sihteerikköni tuli, enhän minä sille aina niitä näyttele. Lähdettiin ostoskierrokselle, joka oli varsinainen kierros. Ensin Siilaisille, siinä onkin typeryys numero kaksi kun hoitotarvikejakelun piti olla auki, mutta eipä ollutkaan piru vieköön! Läksimme ajamaan apteekkiin, siellä alkoi homma vähän valjeta kun eräs vanhempi farmaseutti tuli apuun. Siellä oli nuori tytönhupakko, joka ei oikein tajunnut mistä oli kysymys, valitettavasti, anteeksi lause. Saimme tarvittavat tavarat oikeassa järjestyksessä, ettei tarvitse uudestaan mennä hakemaan samoja tarvikkeita.

Sitten kävin neljän kirjaimen kaupassa kun ei rahaa muuhun löytynyt ja kaappi oli suhteellisen täynnä. Tämän voi ehkä laskea typeryyksien joukkoon, koska ostin vain alko-tuotteen enkä alkutuotteita. Muuten, en ymmärrä kun ostaa alkon tuotteita, siellä lukee pullonpohjassa alko, ainakin kotimaisissa, eikä suinkaan loppu, mikä olisi paljon järkevämpää. Katsokaahan itse! Miten tämä tarina loppuu, sitä ei tiedä kukaan – ei itse pirukaan.

Niinkuin amerikkalainen tv-juontaja sanoo: pysykää kanavalla ja pitäkää mukava viikonloppu, ja varokaa tytöt ettette ota liikaa poikien tarjouksia, ettei käy niin, ettei muista enää keneltä on ottanut ja mitä. Ja pojat, sama juttu toisinpäin.

Koeta itse väistää kynnyksiä

Eilen olin liikenteessä yksin tyttöjen kanssa, oli siinä poikiakin mukana. Torvi kun olen sattui pieni kommellus – tämä kommellus ei ole ensimmäinen – en osaa ajaa oikein tietyssä paikassa. Tämä sattuu vähintään kerran kesässä. Joka kerta millilleen samassa paikkaa, Anttilan ulkorappusten kohdalla. Onneksi ne eivät ole liian korkeat ja vauhti oli oikea. Yli rappusten pääkadulle ja sanoin muutaman ruman sanan, jotka alkoivat peellä. Samalla näin nättejä tyttöjä, jotka hymyilivät hyvin ilkikurisesti.

Muistatteko hyvät ystävät ja kylän miehet, mitä kirjoitin edellisessä blogissa eilen? Kirjoitin tästä asiasta, tämä todistaa väitteen oikeaksi: paljon helpompaa olisi, jos ei olisi katukiveyksiä ja muita esteitä. Onneksi ei silloin vielä tullut paskat housuun vaan myöhemmin.

Tämä tällä kertaa. Muistakaa koettaa itse ajaa ne housuissa ja haista oikein kunnolla, ei ole mikään mukava tunne!

P.S. Varsinkin kuumassa autossa.

Rakentajat voisivat muuttaa tyyliään paremmaksi

Terve vaan kaikki tämän hölötyksen lukijat!

Täällä se aasi taas kirjoittelee. En saanut mitään sopivaa aasinsiltaa aasista, mutta siinähän se sitten syntyikin. Asia josta kirjoitan on vakava. Tarkoitan kynnyksiä joita kaduilla on. Niissä menee molemmilta hermot, sekä avustajan että minun. Eikö vieläkään ole opittu tekemään kunnollisia kynnyksiä ja luiskia sekä kunnollisia oviaukkoja? Kävin tänään hakemassa sen nuoremman kanssa R-kioskilla henkilöllisyystodistusta ja se ei meinannut onnistua millään. Ihmisiä oli jonokaupalla ja minä jäin itse ulkopuolelle palelemaan. Näistä kadun kynnyksistä olen jo monta kertaa sanonut, että miksei niitä tehdä uusiksi tai ainakin vähän parannettaisi. Kukahan älypää on tehnyt nämä täkäläiset kynnykset täällä Yläsatamakadulla ja vaikka missä muualla? Ne olisi niin helppo poistaa ja laittaa asfaltti. Tietysti onhan niinkin, että ne ovat historiallisia täällä Joensuussa niin kuin muissakin kaupungeissa, ja sitten joutuu kompuroimaan kadulla, kun ei niistä pääse mihinkään ja katselee vaan kun hienot autot menevät ohi. Toiset joutuvat pullikoimaan rollaattorien ja pyörätuolien kanssa keskellä katua ja vahtimaan että tuleeko niitä hienoja kaaroja lisää. Oma sihteerini katselee kymmenen kertaa ympärilleen ennen kuin lähtee kadun yli ja siinä menee ainakin kymmenen minuuttia ennen kuin on siellä missä pitäisi olla. Sitten olin niin pahalla päällä, ettei pysty esittämään asiaansa

Onhan täällä hyviäkin paikkoja. Ne ovat vaan aika harvassa ja ovat erittäin vanhoja. Tulee mieleen eräs entinen kadunosa, joka oli Marjalassa ennen asuntonäyttelyä. Erittäin edistyksellinen rakennusmestari sanoi eräälle vanhalle äijälle, että eihän rakennuksia tehdä nykyään, vaan katsopas tätä, ja näytti piirustusta. Äijä katsoi ja tuumasi, paskat minä tällaisia teidän papereitanne ymmärrän, ei niitä ennenkään tehty näin eikä tehdä nytkään. Tarina ei kerro sitä, että äijä potkut rakentajan virasta vai ei. Toivon, että olisi saanut potkut, vaikka olenkin vasemmistolainen. Tämähän ei suinkaan ole poliittinen kysymys, vaan kaikkien elossa olevien asia. Tämä kadunosa korjattiin Marjalassa myöhemmin ja nyt kaikki ovat tyytyväisiä, mutta arvaa kuka ei ole tyytyväinen – se vanha äijä. Toivottavasti tällaisia tilanteita ei tule enempää. Tämä oli aika huvittava juttu, mutta sen pitäisi olla totta, en ole varma koska tarinoita on kaikenlaisia. Ainakin tämä asia korjattiin.

Hyvää kesän jatkoa teille, lukijat, ja toivotaan että rakentajat muuttavat tyyliään!

Turvalleen lento ja kauniita naisia

Morjens!

Kaunis ilma oli ja meni, sitten tulikin taas talvi, en tiedä mistä kummasta johtuu. Arvelen tietäväni: naiset eivät uskalla vähentää vaatteita. Taitaa miehissäkin olla vähän vikaa vaatteitten vähentämisen suhteen. Isot munat ja vähän pienemmätkin paistavat uimahousujen läpi. Naisilla paistaa muutakin läpi, mutta en viitsi alkaa kuvailemaan. Tällä nuoremmalla sihteerikölläni on erittäin nätti vartalo jota katselee mielellään. Tästähän sain hyvän aasinsillan (kun aasi olen itsekin, niinkuin muistatte: olen liikkunut kaupungilla aika paljon viime aikoina. Sen kyllä huomaa takapuolessa, kun on liikkunut tuolla. Nimittäin nämä Joensuun kadut eivät ole vieläkään kunnossa. Niissä on paljon korjaamisen varaa, jos vain päättäjät antaisivat määräyksiä ja rahaa niiden korjaukseen. Tässä meidänkin talon kohdalla on erittäin tyhmästi tehtyjä jalkakäytäviä. Kerran kun ajoin reunan ylitse, niin pääsi perrrkeleen perrkeleen perkele kun olin ihan kaatumaisillani! Tuli eräs mieshenkilö auttamaan, etten lentänyt turvalleni. Tämä on kyllä melko turvallinen tuoli, ellei tee itse älyttömiä munauksia, kuten yksi kaveri samalla tuolilla. Hän ajoi päin portaita, lensi turvalleen ja joutui sairaalaan. Eikö jumalauta edes pieniä korjauksia voisi tehdä. Pienillä korjauksilla autot kulkisivat paremmin ja ihmsiet samoin. Poistakaa ne mukulakivet ja pankaa asfalttia tilalle! Tulee kaikille helpompaa kulkea.

Nauttikaa kauniista kesäsäästä ja kauniista naisista, sekä nuorista että vanhoista!

Älä kokeile samaa temppua kotona

Terve vaan rakkaat ja vähemmän rakkaat joensuulaiset.

Tein tässä pienen matkan, noin viikon kestävän, näin minulle ainakin kerrottiin. En itse muista asiasta yhtään mitään. Kehuin juuri edellisessä blogissa, että olen niin terve kuin pukki ja pukki olen vieläkin. Ja minulla on tässä uusi sihteerikkökin, joka sattuu olemaan vaalea.

Matka alkoi toiseen sairaalaan, en itse muista siitä yhtään mitään. Olen nähnyt unta ja tietynlaisia mielikuvia. Olin poissa tämän viikon kokonaan, enkä muista, että mitä on tapahtunut. Näin unta, että olin lentoveneellä. Ei tietääkseni sellaista ole kuin armeijalla. Tämän pahemmin sekaisin kuin nyt olen en ole edelleenkään, minun sihteerikköni todistaa. Serkulleni ja ystävilleni voin sanoa, että en heitä henkeäni sen enempää kuin olen jo heittänyt.

Eläkäähän ihmisiksi.

Liian vähän toimintaa

Terve! Ja kuten olette ehkä huomanneet, niin en ihan taida olla terve..

En löydä aasinsiltaa tälle vaikka olenkin itse sellainen. Noh, minulle ei ole tapahtunut yhtään mitään kummempia. Molemmat vanhat avustaja-aasit jättävät minut oman onneni nojaan, mokomat. Sain kuitenkin järjestettyä itselleni uudet avustajat. Toinen aloittaa jo ensi viikolla maanantaina, ja saa nähdä kuinka hän pärjää kanssani (avustajan huomio: tai toisin päin). Molemmat ovat vaaleaverikköjä vai ovatko, kun naisista ei aina oikein tiedä. Kun ei nykyisin enää oikein miehistäkään tiedä, mitä väriä he ovat. Paitsi tummaihoisista tietää, kuten naisistakin.

Panen erillisen sähköpostin serkulleni ja kysyn hänen asioistaan, koska en enää viitsi kertoa kaikkea yleisellä palstalla vaikka yleinenhän se sähköpostikin on, jos vaan löytää (ulkopuolinen) siihen salasanan.

Kyllä minä vielä hengissä olen enkä meinannut heti henkeäni heittääkään koirille ja kissoille (koirat ovat muuten täällä talossa tänään vierailulla) vaikka minusta ei olekaan kuulunut mitään pitkään aikaan. Yritän kirjoittaa vielä ennen äitienpäivää. Mikähän siinä on, etten saa vappua millään mielestä..Olisikohan se siinä, että täällä talossa on hirveän vähän toimintaa. Ja sekin toiminta mitä on, niin se on aina sitä samaa. No joka tapauksessa, viettäkäähän äitienpäivää rennosti mutta hillitysti, kuten taksikuskini aina sanoo että ”hillitysti, hillitysti” ja heristää sormeaan ja nauraa ilkikurisesti päälle. Eli samaa minä sanon nyt teille rakkaat ja vähemmän rakkaat ystäväni; hillitysti, hillitysti. 🙂

Pääsiäinen ja pääsiäisen munat

Päivää ja hyvää Pääsiäistä kaikille, tosin kylmää sellaista (ja minun mielestäni pitkää sellaista)!

Olenkin ihmetellyt, mistä johtuu että ukon ketaletta juhlitaan vuodessa monta kertaa. Ensin syntymää ja sitten muita juhlia. Äidit joutuvat laittamaan sapuskaa (avustajan huomio: ja myös isät) ja papit hyppivät paikasta toiseen kuin, anteeksi nyt vaan, heikkopäiset. Ilmakin on niin pirun kylmä, että ei tarkene kuin viisi minuuttia olla ulkona.

Mutta kylläpä noita ruokia tulee syötyä vaikka mämmillä on vähän huono maine. Eräskin mies sanoo, ettei hän sitä ruokalajia halua kahteen kertaan syödä. Kerrotaan, että eräs amerikkalainen kenraali (en tiedä pitääkö tämä tarina paikkaansa) oli Pääsiäisen aikoihin Suomessa yrittämässä liittoutuneiden joukkoihin. Kun he kävelivät Helsingissä kauppatorilla korkea arvoisten sotilaiden kanssa, ja suomalaiset tarjosivat hänelle mämmiä maistettavaksi, niin tämän kenraalin palatessa kotiinsa, hän meni suoraan presidentin luokse, ja sanoi suomalaisten tarvitsevan kiireellisesti apua. Tämä siksi, koska suomalaiset joutuvat syömään ruokansa kahteen kertaan. En tiedä, mutta taitaa olla vieläkin sellainen käsitys erilaisista perinneruoista. Sitähän tuo Italian entinen pääministerikin antoi ymmärtää. Että onko tämä kaikki hössötys turhaa vai ei? Se jää jokaisen itsensä päätettäväksi. Ei millään pahalla. Että hyvää Pääsiäistä vaikka se onkin jo kohta loppu.

Ihmetyttää kaikki kaupat, kioskit yms., kun ne ovat kaikki täynnä munia. On kananmunia, on pääsiäismunia, ja onpahan vielä niitä muitakin munia ja munijoita. Mutta siitä huolimatta jälleen kerran, hyvää Pääsiäistä!

Äänestyksestä jopa kahteen kertaan..heh heh..

Terve kaikki vaaleissa äänensä antaneet! En kuitenkaan tarkoita puheääntä vain ihan oikeaa kannanottoa..

Minä kävin tässä talossa antamassa ääneni ja se oli aikamoinen reissu vaikka matkaa ei ollutkaan paljoa. Äänestyksessä oli sekaannuksia, kun valvojat olivat unohtaneet yhden laukun kotiin. Tämä aiheutti pienen sekaannuksen vaikka ei vaan meille vaan heille. Äänestyksen piti alkaa klo 15:30, ja se olisi ollut hyvä aika ruokailuun nähden. Mutta kuinka ollakaan, istuimme tunnin verran käytävässä äänestykseen menoa odotellessa. Noh, olihan siinä paskan puhumista kerrakseen muiden asukkaiden kanssa. Kaikki paskanpuhujat olivat paikalla yhtäaikaa. Alkoi tuntumaan, että paska haisi vaikka ei haissutkaan. Eiväthän ne miltään haisseet.

Sitten ne valvojat viimeinkin tulivat klo 16:30 ja kerkesin käydä myös syömässä. Eihän siinä mitään muuta ollut kuin se, että meitä äänestäjiä ei kohdeltu niin kuin kunnon kansalaisia. Ja se vähän kismitti. Uhkasimme jo äänestyslaatikon rikkomisella, tietenkin leikin varjolla. Emme toki olisi sitä oikeasti tehneet, kunnioitamme sen verran kansalaisoikeuksiamme.

Menimme kiltisti takaisin äänestyspaikalle syötyämme, ja minäkin annoin ääneni toiselle paikkakunnalle, jossa olen kirjoilla, ja vieläpä naiselle!! Ajatelkaa..minä, joka olen tällainen äijänköriläs, niin annan ääneni naiselle, mutta hyvännäköiselle. Tunnen hänet jo pitkältä ajalta. Semmoinen oli se reissu.

Menkääpä nyt hyvät ihmiset äänestämään, muuten ette voi haukkua hallitusta ettekä meidän valtuustoa, jota on syytä haukkua aina. He eivät tee koskaan mitään oikein.

Se oli siinä se.

Haiseva kummitus liikkuu talossamme..

Päivää vaan!

Tällä kertaa oikein kaunista päivää..mutta toivottavasti ei haisevaa päivää.. Kyseessä nimittäin tällä kertaa on ikävä vatsaflunssa, joka tosissaan on nopea tulemaan ja menemään.. Ja tietojen mukaan on aika helposti leviävää. En ole kokenut sitä vielä itse, toivon mukaan en kokeilekaan. Ainakaan siinä muodossa, että tulisi molemmista päistä ja vieläpä yhtä aikaa. Mielellään kokeilen konjakkia pitämään mokoman viruksen aisoissa. Ja toivottavasti onnistun.

Kun ensi kuussa on muun muassa omat syntymäpäivät ja talon syntymäpäivä myös eikä ole kovin mukava paskaperseisenä (vaikka sellainen olenkin useinmiten) mennä juhlimaan niitä. Ainakin äiti aina sanoi, että olen sellainen paskaperse..Koitin kovasti väittää vastaan..mutta eihän se äiti periksi antanut. Ja kyllähän minä sellainen pienenä olinkin, aina paska housuissa. Mutta tänä päivänä en kyllä tunnusta sitä.

No eipä tässä sitten kummempia. Varokaa sitä mörköä tai mikä lie kummitus onkaan.

Kuraa, hiihtokisoja ja pieni voitto

Hyvää päivää kaikille, ja etenkin kaunista päivää. Vesisade ei ole ainakaan vielä yllättänyt ja toivon mukaan ei yllätäkään. Jos vaikka pääsisikin jollain keinoin ulos, muutenkin kuin kuorma-autossa. Täällä on sellainen keli, että kuorma-auto olisi hyvä keino, invataksit tahtoo olla vähän liian pieniä kuraan nähden. Lahden kisatkin menevät niinkuin huitasten. Ja suomiki sai peräti kuusi mitallia, mikä on nykypäivänä jo ihme. Niskasen kulta kruunasi, melkein kaiken, kun ottaa huomioon mäkäräisen mitallin saannit, niin ukoista ei kannata puhuakaan. 43. sijalla, ja sikojahan he olivatkin, ei sen puoleen, näin kertoivat ainakin uutiset, en tiedä tosin pitävätkö paikaansa. Kun ovat iltasanomien uutisia, nii  ei tiedä voiko niihin uskoa.
Esteitäkin on tullut tuonne kaduille, vähän märkiä sellasia. Talomme kohdalla on isoja hiekkakasoja, joista ei kyllä meinaa päästä minkäänlainen pyörätuoli, tavallinen tuoli tai autoista puhumattakaan. Siitä saankin hyvän aasin sillan, vaikka aasi olen muutenkin, ei sen puoleen… Kävin tänään sihteerikköni kanssa kaupungilla, tarkoitus oli kylläkin viina ostaa, mutta rahat eivät riittäneet, niin täytyi tyytyä hyvään palveluun, ja ostaa persevoiteita. Siellä apteekissa oli erittäin hyvä palvelu, ja lääkärikin kun oli tuttu niin sain reseptillä ja sitä kautta tilille ostettua. Kun uniikkikin täyttää satavuotta niin tuntui ihan juhlalahjalta, tai mikä sitten olikin. Täällä talolla kyllä sanoivat enempi tai vähempi rakkaat hoitsut, että en tilille saa, mutta KYLLÄPÄS SAIN! Njäh njäh näjäh! Pidin vielä pokkani siellä apteekissa, mutta kun pääsin pois niin hyppäsin niin että tuoli meinasi kaatua (Sihteerikkökin meinasi jo säikähtää). Tällä viikolla ei olekaan muuta tapahtunukaan. Viinaa en tällä viikolla enää saakaan, ja se vähän harmittaa, mutta tällä kertaa hyvin vähän, sillä pääsenpä kuittailemaan (en itse käytä sitä rumempaa sanaa, kun ei ole syytä). Eläkeehän ihmisiksi ihmiset, ja ottakaa vain minunki puolestani.. Tiedätte kyllä mitä 😉 Hillitysti, hillitysti! kuten taksikuski sanoo.