Esteettömyysblogi
Yskimistä ja strippausta Tikkamäellä
Kommentit pois päältä artikkelissa Yskimistä ja strippausta Tikkamäellä
Terve taas pitkän ajan jälkeen!
Pääsen aukomaan päätäni. Ei sen puoleen, kumpikin pää on kyllä auki. Tästä saankin taas sen aasinsillan, kun aasi olen itsekin. Tai mikälie otus.
Kävin nimittäin pari kertaa tuolla Tikkamäen 5 tähden hotellissa, joka ei suinkaan ole hotelli, vaan loppujenlopuksi aika kenkkumainen paikka, vaikkakin hyvä sellainen. Mutta kun itselläni on pakkoliikkeitä, niin eihän siitä mitään meinannut tulla. Erityisesti pissimisestä.
No, ensimmäisen kerran kävin paskataudin vuoksi, toisen kerran kävin sitten vähän pitemmällä lomalla, kun tuo keuhkoputkentulehdus iski yllättäen. Loppujen lopuksi mukavaa siellä kyllä oli. Kaikkine kommelluksineen, joita en kaikkia kerro.
Muun muassa koululaisten esityksistä, joista en enempää kerro, koska sitten siitä tulisi jo k-18 julkaisukielto. Tämä on muuten totta. Eikä unta, vaikka tuo Kaisa niin väittääkin. He nimittäin keräsivät koululle rahaa luokkaretkeä varten, jopa lääkärin luvalla. Hauskaahan se oli, kun tytöt olivat aika kauniita ja pojat taitavia, kuin mitkäkin. En viitsi sanoa mitä. Heh heh he.
Kyllä minäkin ihmettelin, mutta uskottava se oli, vaikka olin yhden päivän nukkunut. Ihan lääkehumalassa. Ja luulin vieläkin että olin siinä, kun näin mitä siellä tapahtui. Tapahtui siellä muutakin, mutta en viitsi enkä oikeastaan uskallakaan kertoa enempää.
Harmi vaan kun en saanut syödä juustokakkua ym. herkkuja. Kun olin syömäkiellossa. Siellä oli valtava määrä kakkuja, ja kai Suomen pisimpiä pizzoja, mitä koskaan on tehty. Sitä jaettiin ympäri kaupunkia ja jotkut ostivat sitä itselleenkin. Ja muun muassa osuuspankki osti koko kaakun itselleen, tai henkilökunnalleen.
No, pääsin sieltä eilen pois, siitä ”kidutuksesta” ja menimme nuoremman avustajani kanssa Rossoon syömään härkää. Kun oli niin pirun kova nälkä. Ja hyväähän se oli, kun samalla pääsin hipelöimään avustajan nättiä reittä, kun kiusasin häntä koko ajan. Nyt yritän selviytyä ja selvitä, että pääsen muitakin tyttöjä kiusaamaan.
Eipä tässä sitten tällä kertaa kummempia, muuta kuin onneksi olkoon se toinen Kaisa, joka otti sen maailmancupin voiton!
Eläkeepä ihmisiksi. Ja voi sitä muutkin stripata, vaikka kävelykadulla. Ei sitä kukaan huomaa kuitenkaan.
Miten vältyttäisiin nöyryytykseltä?
Kommentit pois päältä artikkelissa Miten vältyttäisiin nöyryytykseltä?
Terve teille urheileva nuoriso ja vanhempikin väki!
Nythän siellä pääsee jo hihhtelemään kun on tuota lunta ilmestynyt – minun kannaltani valitettavasti. Sillä en pidä lumesta ollenkaan kun se tarttuu pyöriin kiinni ja sotkee kaikki paikat, meinaan sisällä. No, siinähän se tuli taas se kuuluisa aasinsilta.
Nimittäin kun olin kirjoittanut alla olevan artikkelin, rupesin miettimään että mitenkäs Suomen käy jos ne lähtevät kisoihin. Kun ne mokomat eivät pärjää missään, ainakaan miehet. Toivottavasti naiset sentään jollain tavalla pärjäävät. Meinaan vaan että olisiko Suomen sittenkin boikotoitava jollain syyllä kisoja? Vaikka itse en kannata sitä. Mutta säästyisimme suurelta pettymykseltä, meinaan mitalien suhteen. Niitä kun ei varmaankaan tule ainakaan kovin montaa. En kehtaa sanoa, että ei yhtään.
Tästä tulikin mieleen, että miten on mahdollista että Suomea pienempi Slovenia pärjää, heillä on kova mäkijoukkue ja leveällä rintamalla. Ja Suomella on kapea yhden, ellei kahden miehen rintama, jotka vuorottelevat joko kärjen läheisyydessä tai sitten siellä missä ne muut maamiestoverit ja huonommat mäkimiehet ovat – 50. paikkeilla, ellei vieläkin huonommin.
Ja miesten hiihtojoukkue, siinäkin on vain 3-4 hyvää miestä, jotka eivät vielä lämpene yhtään mitään. No jaa mitä lie näyttäneet, se onkin eri asia. Mutta mitään tuloskuntoa he eivät ole näyttäneet. Vai tulevatko tulokset jälkeenpäin? Sanotaanko, että noin 9kk päästä? Ei millään pahalla.
Naiset sen sijaan ovat pärjänneet aika hyvin. Heiltä voi jotain odottaakin, jopa Suomen ainoalta mäkinaiselta voi odottaa jopa yllätyksiä. Nimittäin eihän suomalainen mies suomalaista naista ja niin pois päin.. Ulkomailla meinaan. Ja kun ollaan vielä Venäjällä niin käy niin kuin sille entiselle ukolle, joka joutui torjumaan tytön tarjouksen. En viitsi kertoa kuinka siinä kävi, muuten tämä olisi jo k-18 -juttu.
No, katsotaan nyt sitten kuinka siinä käy. Tähän loppuun sopisi niin hyvin sellainen pilakuva, jossa suomalainen hiihtäjä juoksee naisten perässä ja mäkikotka istuu baarissa ryystämässä kaljaa, kuten eräs tunnettu mäkimies tekeekin. Mutta kun ei sellaista kuvaa ole, niin pitää tyytyä tähän kuvailuun.
Älkääkä nyt pahemmin loukkaantuko, niin urheilun ystävät kuin hiihtojoukkuekaan. Mutta tosiasiahan tämä on, mitä keltaiset lehdet kirjoittavat.
Siinä se taas tälläkertaa mietittäväksi. Ja ehkä naurettavaksikin. Mikäli teidän huumorinkukka kukkii.
Eli katsotaan, sanoi lääkäri verinäytettä ottaessaan.
Yhdistää vaiko eikö? Kas siinä pulma.
Kommentit pois päältä artikkelissa Yhdistää vaiko eikö? Kas siinä pulma.
No päevee! Ja pirun kylmee päevee. Jopa niin kylmää, etten tarennut lähteä kauppoihin tänään, vaan pistin tuon Kaisa liikkeelle. Heh heh! Ja Kaisa parka palelee, niinkuin demarit ja kokoomus kuntaliitosta ajatellen.
Nythän on ollut ainakin kymmenen kokousta tämän asian tiimoilta. Olen miettinyt mitäköhän tämä vouhotus merkitsee? Ja tullut siihen tulokseen, että se merkitsee sitä, että pienet kunnat häviävät ja Joensuu voittaa, siis kaupunkina. Mutta poliittisesti vanhan tilalle tulee uusi rintamajako. Kokoomus ja demarit lyövät yhä enemmän kättä keskenään, josta varmasti vanhat jo haudassa olevat demarijohtajat kääntyvät haudoissan. Ja nämä hautojen ulkopuolella olevat yhtä vanhat johtajat kiroavat, he jotka eivät ole enää politiikassa mukana.
Juttahan on asian hyväksynyt, mutta ulkoministeri Tuomioja ei missään tapauksessa. Juttahan ei ole kovinkaan suosittu, ainakaan mielipidetutkimusten mukaan. Onhan hän kyllä omanlainen poliittinen missi, missihän voi tulkita monella tavalla. Tässä tapauksessa kielteisellä tavalla. Erkki on taas vanha konkari, jonka Paasion oppien mukaan nukkuu yhden yön ja miettii, kuten Koivistokin aikoinaan.
Mitä tästä on sitten Joensuulle hyötyä? Jos tänne tulee lähes 60 000 asukasta lisää, niin siitähän tulee jo melkoinen verokerma Joensuulle ja palvelut toivonmukaan paranisivat. Sen sijaan pikkukaupungit kuten Kitee, Kontiolahti ym. pienet kepulaiskunnat eivät saisi kunnolla mitään, edes palveluita. Siitä syntyisi sitte erimielisyyttä kuntien kesken. Ja oltaisiin jälleen samassa tilanteessa kuin nyt.
Olisi parempi – tämä on vain minun mielipiteeni – että nämä pienet kunnat ja kaupungit liittyisivät keskenään ja muodostaisivat kuntaliittymän. Kuten meillä Lahden seudulla on tapahtunut. Siinä Orimattila on jonkin verran voittanut sekä poliittisesti, että taloudellisesti. Tähän voisi lisätä, että Joensuun voisi putsata housunsa kurasta. Se olisi kyllä nolo temppu toisten kaupunkien varoilla. Ainoa mikä siinä kävisi on sosiaalitoimen turha kasvu Joensuun alueella. Samoin kuin meillä Lahden alueellakin kävi. Siellähän on kuntaliittymä, joka ainakin näillä näkymin toimii jokseenkin mukavasti. Tätä suosittelisin siis näille pienille kunnille. Ja he sitten itse myöhemmin voisivat liittyä Joensuun kuntaliittymään.
Kunnille kuitenkin hallitus tekee pakkoliitännän, näin Joensuun seudun kuntien kesken, joka taas aiheuttaa lisää suukopua. Vaikka sehän on suomalaisten tapa, että vaikka mitä tehdään, niin suukopu siitä kuitenkin syntyy.
No juu, en viitsi enempää jahnata tätä asiaa. Seurataampa asioiden kehittymistä. Kyllä siitä varmaan esteettömyyskin kärsii, mutta sitähän se on tehnyt jo pitkän aikaa.
Eläkää ihmisiksi tämä viikko! Tai ainakin yrittäkää, niin minäkin yritän, vaikka se vaikeaa onkin. Ja ensi viikolla kai tapaamme uudelleen. Tähän saa myös mieluusti kommentoida.
Munat jäätyy!
Kommentit pois päältä artikkelissa Munat jäätyy!
Päivee hyvät immeiset! Kyllä sitä pakkasia nyt pitää, kun niitä jahdattiin. Ja eikä siinä kaikki, minunkin kämppäni on niin hiton kylmä, että täytyy olla kolme villapaitaa päällä ja silti meinaa jäätyä. Siitä jatkankin suoraan eteenpäin, saan niin hyvän aasinsillan kun aasi olen itsekin, tiedä häntä.
No joo, siitä lämmityksestä. Tämä talo ja eräät muut talot, kuten tiedätte ovat Validia-palvelutaloja ja ”yksityistettyjä”. No tämä tuntuu koskevan myös lämmitysasioita, ostopalvelut kilpailutettiin kun tuli kaukolämpö. Nyt sitten täytyy aina Tampereelta pyytää lisää lämpöä kun pakkaset lisääntyvät. Mm. viime viikonloppuna kaikki olivat jäykkänä kuin se Junttilan tuvan seinällä, tiedätte kai mikä. En kehtaa sanoa, että paska, vaan sanompa kuitenkin. Kaikki puhui, että kylmä, kylmä, kylmä….
Minkä takia tähän on jouduttu? Onko vammaiset eriarvoistettu ja yritetään syväjäädyttää? Vai onko joku muu syy, esimerkiksi iso raha jota tämä lämpöyhtiö hamuaa? Minulla on edessäni mittari, joka näyttää nyt ulkona -18,3 astetta ja sisällä +17,9 astetta.
Siis, suora kysymys: onko kysymys liiasta rahasta ja Invalidiliiton säästötoimenpiteistä? Meinaan vaan, että tällä meiningillä voisi sanoa, että liiton jäsenet alkavat pian kaikota liitosta jos palvelut huononevat mm. tämän asian kohdalla.
Seurakuntaa ja päppänöitä
Kommentit pois päältä artikkelissa Seurakuntaa ja päppänöitä
Heippa kaikki blogini ystävät ja viholliset!
Tämän viikon viikonlopuksi pitää tehdä muutama huomio ja antaa herkkuresepti. Olen kuunnellut ohimennessäni kun ev.lut.seurakuntakeskus uusitaan, ja olen kauhunsekaisin tuntein katsellut nimenomaan portaita. Ja kysynkin suoraan seurakunnan johtajilta, että aikovatko he tehdä kunnollisen pääsyn muillekin kuin terveille, vai polkea Jeesuksen sanomaa siinä, että sairaat ja vanhukset tulkoon luokseni. Jos taivaan valtakunnan portaat ovat yhtä hankalat kuin nyt näyttää olevan seurakuntakeskuksella, niin kyllä sinne jää menemättä melkeimpä keneltä hyvänsä. Ei millään pahalla.
Sitten vähän kevyempiin asioihin. Nyt on EuroSport ja muutkin maksulliset kanavat alkaneet lähettämään urheilua oikein roppakaupalla viikonloppuisin. Ja parin viikon päästähän alkaa olympiakisatkin Sotsissa. Tänäkin viikonloppuna on kymmeniä lähetyksiä mm. Australiasta ja Keski-Euroopasta ja Amerikasta. Eri Eurocuppeja ja snookerin MM-kilpailuja ym. Joten siinä tulee nälkä. Annampa tässä pienen vinkin siihen, ettei mainittu olio tule vieraaksi. Tämä on vähän samanlainen kuin pizza, mutta vielä helpommin tehtävissä. Katsoin kellosta aikaa, niin eihän siinä mennyt tuntiakaan, tosin kaapissani oli kyllä valmistusaineita valmiina.
Tässä kuvassa taaimmaisena on juuri leivottuja Nissen Äidin Päppänöitä. Huomatkaa nimi päppänä, se on äitini omakeksimä nimi, ilmeisesti jonkinlainen murresana. Sitä en koskaan kerinnyt kysymään. Välissä on tuttuja joulutorttuja, joiden reseptiä ei varmaankaan tarvitse käydä läpi. Etummaisena on hedelmäsalaatti, joka tälläkertaa koostuu luumusta, viinirypäleistä, appelsiinista, baanaanista ja säilykehedelmäcoctailista. Jäätelöpurkin kokoinen annos tulee maksamaan noin 2,5euroa, että ei ole hinnalla pilattu. Sitten ne päppänät, tälläkertaa niinkuin minä ne tänään tein. Paketillinen voi- tai torttutaikinaa, jaetaan levyt puoliksi ja voidellaan kananmunalla. Päälle tuli hirven säilykelihaa ja osaan meetwurstia ja kebablihaa. Kaikkiin vielä raakaa sipulisippua, tomaatinsiivu ja runsaasti emmentalraastetta. Ja jos on vielä valkosipulia, niin sitäkin voi laittaa. Avustajani unohti sen tänään kokonaan. Ja jokainen voi katsoa vaikka kaappiinsa jos siellä on vanhoja tai kohta vanhentuvia aineksia jotka sopisi täytteeksi. Siis jos ne eivät vielä kävele vastaan. 10 päppänän hinnaksi tuli noin 5 euroa, mutta ilman kallimpaa hirvenlihaa hinta on vieläkin vähemmän.
Näillä eväillä pitäisi jaksaa katsella urheilukilpailuja ym. kilpailuja ja käydä vielä hiihtämässäkin, mikäli kerkiää. Jos haluaa vielä herkutella enemmän, niin suosittelen jotakin hyvää juotavaa, kuten esim. puna- tai valkoviiniä tai limonaatia, nimenomaan lapsille. Se lapsikäsitys on vaan vähän niin ja näin täällä Suomessa.
Mutta eläkee ihmisiksi! Ja nauttikaa 🙂 Ja hyviä kisoja kaikille! Ja muistakaa tulevat olympiakisat, silloin niitä päppänöitä menee enemmänkin, että kannattaa tehdä pakasteeseen.
Vaikenen taas vähäksi aikaa, muuten minä taas auon päätäni, kuten ennenkin.
Matkustaisin, jos vain pääsisin
4 kommenttia
Hei hyvät ystävät ja kylänmiehet ja naiset – varsinkin naiset!
En ole taas kahteen viikkoon avannut pärstääni, joten eiköhän olisi aika välillä soittaa tuota suuta, joka on ainoa instrumentti joka minulla soi. Takapuolta lukuunottamatta. Ja ovikelloa.
Olen saanut erinäisiä kokouskutsuja, mutta niissä on yksi paha vika. Ne pidetään aina tuolla kehä III sisäpuolella, siellä mitä kutsutaan nimellä Helsinki. Tai jossain muussa ulkomaan kaupungissa, kuten Turussa, Tampereella jne., jotka näin itäsuomalaisin silmin katsottuna ovat ulkomaita.
Ajatelkaa nyt jos on parin päivän kokous niin kuinka sinne tavallinen vaikeavammainen menee. Kun pitää olla wc, tarkoitan suihkutuolia, ja muut apuvälineet (mm. nosturi) mukana, kun tämäkin ukkko painaa vähintään 90kg. Eikö nyt edes Esteettömyysyhdistys, joka on Joensuusta lähtenyt, voisi järjestää enemmän kokouksia lähtöpaikkakunnallaan. Huom. olen vaan huomannut, että sen jälkeen kun Joensuun silloinen esteettömyysasiamies joutui lopettamaan työnsä rahoituksen puutteen takia, sillä hankehan oli EU rahoitteinen (kiitos siitä EU!), niin kokouksetkin muuttuivat kovin Helsinki-keskeisiksi. Onhan tässä tapauksessa kysymys ns. ei-vammainen ihminen, joka johti puhetta yhdistyksessöämme. Pienenä huvittavana yksityiskohtana on, että Joensuu ja muutama muu itäsuomalainen kaupunki liittyivät ensimmäisenä yhteisöjäsenenä ko. yhdistykseen.
Tästä tulikin sellainen ajatus, että tarvitsisiko yhdistyksen nimeä muuttaa Esteettömyysliitoksi? Jolloin voisimme perustaa eri kaupunkeihin yhdistyksiä tämän asian tiimoilta, jolloinka liiton työntekijät tulisivat paremmin tutuksi, kun he joutuisivat käymään yhdistysten kokouksissa esitelmöimässä muille yhdistyksille liiton asioista. Tämä ehkä myös auttaisi liittokokouksen osallistujamäärän kasvua, jolloinka saisimme enemmän huomiota myös valtiovallan taholta. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, sen jokainen päättäköön itse.
Minusta tämä helpottaisi koko liiton toimintaa, kun se olisi vielä isompi kokonaisuus – elikkä liittona. Ja näin saisi julkisuutta aikaan lausunnoillaan. Ja lakiakin voitaisiin ajatella muutettavaksi siten, että yhdistyksen ja liiton miehet ja naiset voisivat antaa paremmin neuvoja rakentajille ja myös tavallisille ihmisille. Sillä usein ne eivät ole kovinkaan kalliita ne muutokset mitä tarvitaan. Pikemminkin päinvastoin.
No, en viitsi pitempään jankuttaa tätä asiaa, vaan jätän sen Mervi Valkan mietittäväksi. Hän voisi vaikka kommentoida tässä blogissa, joka on avoin kaikkien kommenttien suhteen.
Tämä ei suinkaan ole mainos, vaikka siltä se tuntuu, sillä moni ei uskoisi tätä juttua
Kommentit pois päältä artikkelissa Tämä ei suinkaan ole mainos, vaikka siltä se tuntuu, sillä moni ei uskoisi tätä juttua
Päivee ja hyvvee joulunjatkoa!
Olen taas palannut, että varokaa suunsoittoa hyvät lukijat. Tällä kertaa vain kerron mistä tulen ja minne läksin. Meinaan minkälainen paikka on mistä läksin pois, kun oli pakko. Aloitetaan, kuten vanha tapa on, että kello 7.00 tiistaiaamuna turautti Kimmo autonsa käyntiin, vaikka ei takamoottoria ollutkaan. Taisin olla itse joka turautti, eli Kimmo siis laittoi vain auton ja suuntasi keulan kohti Lahtea, Varkauden ja Mikkelin kautta, kuten varmaan jokainen tietää.
Paikka mihin menin on tunnettu kuntoutuskeskuksena, joka kulkee nimellä Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskus ja sopeutumisvalmennuskurssi. Paikka on perustettu ja rakennettu 80-luvun loppupuolella, mutta on erittäin esteetön. Juuri jouluksi oli valmistunut toinen uusi hissi, johon ei tarvitse itse mennä puhumaan, vaan hissi puhui meidän puolesta, että minnekkä mennään. Ja peräti kahdella kielellä! Paikan sisällä on mm. uimahalli, jollaista ei Joensuussa ole tällä hetkellä vammaisille ollenkaan, harmi. Siellä on kaikki mahdolliset kuntovälineet, kuten esimerkiksi Motomed, jota tietenkin kävin polkemassa! Eihän siellä muuta voinutkaan polkea, jokainen kai arvaa mitä tarkoitan, jos vain muistaa mitä Kusti polki. Tästä käy ilmi ne puitteet missä olin ja kuvat kertokoon puolestaan lisää.
Kuten sanoin, läksimme 7.00 aikaan kun mokoma piti olla jo puolen päivän aikaan perillä. Vastaanotto oli tyypilliseen tapaan ystävällinen. Minä joka olin jo aikaisemminkin ollut, tunsin jo kaikki talon tavat, joten siinä ei turhia aikaavieviä hommia ollutkaan. Ruokailun jälkeen klo 13.00 aloitimme toisiimme tutustumisen, meitähän oli tällä ihmissuhdekurssilla 9 kurssilaista, jopa ulkomaita myöten, mm. nuori mies itäisestä naapuristamme. Jäi mietityttämään kun hän oli jalkavammainen, että olikohan hän esimerkiksi Afganistanissa vammautunut, vai muuten vaan. En kehdannut kuitenkaan kysyä.
Kurssi sisälsi kaikkien sen kurssin ihmisten ongelmien pohtimista, joten en sovittujen sääntöjen mukaan puutu niihin ollenkaan. Kun sovittiin, että niistä ei puhuta ulkopuolisille.
No sitten se joulu. Sellaista joulua ei ole varmaan missään muuta kuin viiden tähden hotelleissa, suurinpiirtein. Joku voi olla eri mieltä, mutta valitettavasti ei enää pääse katsomaan sitä. Meidän hyvä ystävämme KELA on kilpailuttanut nämä joulupaikat niin, että tämä kuntoutuskeskus jäi pois taloudellisten tekijöiden vuoksi. Ihmettelen vaan minkä vuoksi. Kyllä rahaa kotonakin menee, ruokaan ja muuhun, eikä hoitokaan mikään ilmainen ole. Eikä meillä ole varaa esimerkiksi viiteen kalaan ja kymmeneen eri salaattiin, noin karrikoidusti sanottuna. Kaikki suomalaiset muut jouluherkut, kuten kinkku ja kalkkuna kuuluvat tähän pöytään. Ja jälkiruuat, jotka olivat kerrassaan loistavia. Siispä ihmettelen jälleen kerran, että kehtasivat lopettaa tämän kustantamisen. Sitten siellä oli sellaisia henkilöitä, jotka ensialkuun söivät kuin hevoset ja ottivat vielä toisenkin kierroksen ja meikäläiselle teki yksikin kierros tiukkaa, vaikka olin aiemmin tehnyt kaksikin kierrosta. Muistelimme erään hoitajan kanssa kuinka hankalaa minulla oli silloin kerran. Siitä tapauksesta olen tänne blogiinkin aiemmin kirjoittanut.
Tämä KELA:n juttu hämmästyttää vielä lisäksi sen takia, kun kuntoutuslaitos muutetaan samalla yksityiseksi. Vaikka pienenä vinkkinä, voisi sanoa, että siellä on sisäpiirintietoa jota en tähän blogiin vielä kirjoita, sillä muuten tästä tulee romaani, niinkuin koko blogista saisi jo monta romaania eri aiheista, joten lopetan tämän ja jatkan sitten myöhemmin jos aihetta on ja kirjoitan teille lisää hyvät lukijat.
Näihin kuviin ja tunnelmiin ja teidän näläntunteisiin kun katsotte näitä kuvia:
Ja nyt kiitän lukijoitani ja toivotan heille oikein hyvää Uutta Vuotta!
Kuulumattomat juhlat ja jouluntoivotus!
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuulumattomat juhlat ja jouluntoivotus!
Päivee! Ja lumista päivee! Kyllä isäukko nyt antaa lunta kun sitä niin pyydettiin. Kun ei antaisi liikaa, ei sen niin paljon väliksi ole. Hyvä kun maailmancup-hiihdot päästään suorittamaan. Suomikin alkaa juhlimaan menestyksillä. Heh heh! Menestyksillä…. Toinen ja kolmas sija.
Kuten muistatte viime keskiviikolta, sähkeuutisissa oli maininta talomme merkkipäivästä, 40-vee. Ei kuitenkaan SE vee, vaan vuosimäärä. Oli ne kyllä melkoiset pippalot, olihan siellä ihan kunnon kuohuvaakin. Oli vaan turhan vähän. Onkohan kaksi lasia kymmenen vuoden päästä? Sen näkee ken näkee. Olihan siellä kaikenmoisia kronikoita ja juhlapuheita, joista ei kuulunut oikein kunnolla mitään kun ei ollut noita äänentoistolaitteita. En tiedä onko talo niin köyhä, vaiko Kuva ja ääni niin ylpiä ja rikastunut urheiluhallin laitteista, ettei voi antaa edes kahden tunnin ajaksi laitteita käyttöömme. Silloin olisi ollut helpompi kuunnella mitä kukin puhuu näistä Validia-talon johtajista ja Invalidiliiton entisten työntekijöiden muisteluksista.
En ole varma kuulinko oikein hallituksen suunnitelmista vähentää edelleen vammaisten oikeuksia, vaikka kaikki EU:t ja YK:t ja muut tahot ovat allekirjoittaneet sopimuksen, niin Suomi ei ole vielä ratifioinut ainuttakaan. Kuulemma tällainenkin ihme saattaisi olla tulossa tänä keväänä, jolloin se sitoisi Suomea paremmin kuin pelkkä allekirjoitus.
En nyt kuitenkaan rupea pohtimaan sitä enempää tällä kertaa. Kun en siellä tungoksessa kuullut oikeastaan kunnolla mitään. Kiitin vain kun pääsin pois. Vaikenen tällä kertaa ainakin kahdeksi viikoksi ja aloitan ensi vuonna uudelleen samat marinat kuin aina ennenkin. Tai ehkä jotain uusia. Kehuja ja marinoita. Mutta ehkä vähän toisella äänensävyllä kumpiakin. Varokaa vain kaupungin ja valtion herrat ja rouvat ja miksei myös neidit, onhan siellä neitejäkin tietääkseni. Voivat kyllä olla vaikka vanhoja piikoja. Empä tiedä.
Toivotan kaikille lukijoille ja muillekin ihmisille Hyvää Joulua ja luonnikasta Uutta Vuotta. Ja lapsille vielä terveisiä, että tontut ovat jo liikkeellä, että olkaahan kilttejä. Hah hah haa!
Ihmettelyä (valo)mainoksista
Kommentit pois päältä artikkelissa Ihmettelyä (valo)mainoksista
No päevee!
En taas voi olla hiljoo. Isät ja äidit ja poikaset ja tyttäret ovat tehneet täysin käsittämättömän päätöksen. Hyväksymällä kävelykadulle valomainokset, joissa eri liikkeet mainostavat nonstoppina eri tuotteitaan ja palveluitaan. Samaan aikaan Kajaanintieltä otetaan vastaavat pois. Tässä on jonkinmoinen ristiriita.
Kajaanintiellä varmasti olisi valonkin kannalta parempi että ne olisivat siellä, kuin että tulevat tänne kävelykadulle säikyttelemään immeisiä. Lisäksi kävelykadulla on jo ihan tarpeeksi niitä m-tauluja, aika p-moisia ne kyllä ovat. Eivät pehmoisia!
Toivottavasti tauluihin osallistuvat liikkeet poistavat liikkeiden ovien edessä olevat mainoskyltit, jolloin kadulle tulisi enemmän liikkumatilaa. Jos kerran halutaan tulla suurkaupunkimaiseksi, jos Joensuulla on mahdollisuus sellaiseksi tulla, niin samalla pyörät voisi siirtää johonkin parkkitaloon vaikka. Kun niitä on kävelykadun ympäristössä ainakin ihan liikaa. Toivomus olisi, että tämä tehtäisiin nyt kun siihen on mahdollisuus ja talvikin tulee, niin pyörät eivät olisi niin kylmiä istua. Vai istutaanko niillä? Vai poljetaanko seisaallaan? Hehe heh!
Laitan tähän muutaman kuvan, jotta näkisitte minkälainen tilanne on nyt ja voitte käydä itse katsomassa kauppareissullanne.
Tässä on se ikuisuusongelma. Eikö edes kaupungin tekninen virasto yhdessä poliisin kanssa voisi auttaa tässä asiassa, jotta nämä saataisin johonkin suojaan, elikkä pois tieltä.
Tässä nämä kiroamani mainostaulut, joita voi vähentää jos tämä valomainoshirviö tulee kävelykadulle.
Laitan tähän vielä Karjalaisen linkin, johon tämä kirjoitus perustuu.
——-
In English:City of Joensuu has made a stupidious decision… to move the horrible led-advertisement-boards from roadsides to citycentre. I hope this decision will make at least that improvement to the streets, that those smaller advertisemet plates will disapear. And also I pray for the bicycle problem… Could we finally have those numberous bicycles moved from the street to some shelter? Can’t city do anything to solve the problem?
Talo sai kunniaa ilman kukkasia
Kommentit pois päältä artikkelissa Talo sai kunniaa ilman kukkasia
Terve lukijat,
rakkaat sellaiset ja vähemmänkin rakkaat.
Talossamme tapahtuu jälleen. Ensinnäkin olemme siirtyneet kaapeli- ajalle toisenkin yhtiön kautta, eli Soneran ja Elisan kautta. En tiedä auttaneeko tuo yhtään, samalla tavalla tuo kone minulle vittuilee, kuin ennenkin. Ei meinaa uskoa minua millään, luulee tietävänsä enemmän kuin minä, ja kyllähän pirulainen tietääkin enemmän, välillä.
Mennäänpä päivän epistolaan jälleen, näin 10.10. Talo sai tunnustusta laatutyöstään, ja täällä oli meille kuohuvaa juomaa ja täytekakku kahvit. Mutta siitä voimme kyllä olla erimieltä, siitä talon laadusta. Joskus joutuu odottamaan pitkiä aikoja kalupullollaan, mutta tämähän ei ole henkilökunnan syy aina. Vann järjestelmän, joka ei anna rahaa talolle palkata enemmän henkilökuntaa vuoroihin. Emme pärjäisi kukaan ilman henkilökohtaisia avustajia, joita heitäkin on pirun vähän. Ja taas yksi lähtee koulunpenkille. Mokomakin.
Juhlassa oli mukana eri asumispalveluyhtiön laatutarkastujia, kaksi keski- ikäistä muijaa, tai rouviksihan nuota sanotaan, mutta kun en minä osaa rouvitella. Tiedä häntä, joku uskoikin niitä puheita. Talon asumispäällikön naama loisti kuin Naantalin aurinko, en kyllä ole nähnyt Naantalin aurinkoa pitkään aikaan, mutta niinhän ne väittävät. Olihan päivä mukava, pääsi syömään maukasta kakkua ja juomaan kuohuviiniä.
Kuvat kertokoon puolestaan:
Tästä se alkoi se juhla.
Kunniakirja josta pirukaan ei saa selvää, koska teksti niin pientä
Tässä se annetaan se mokoma kunniakirja, olisivat antaneet euroja ennemmin. Meille jokaiselle.
Tämän minä ja avustajani meinasimme syödä kokonaan.
No loppu iltapäivä meni paskaa jauhaessa poikien kanssa. Myös kaappia täytettiin, jollain epämääräisellä pyttipannulla ja pitsalla. Näin se viikko sitten loppuu. Eläkeehän ihmisiksi, mutta älkää vielä eläkö paksusti, sillä tulokset saattavat talven aikana paleltua. Vaikenen taas vähäksi aikaa. Kun uuden avustajan opettaminen on vielä kesken, ja vanha avustaja, mutta ei iästään vanha, tulee vasta keskiviikkona. Joten vasta silloin voi odottaa lisä kommentteja.
Esteettömyysblogi 