Terve lukijat,
rakkaat sellaiset ja vähemmänkin rakkaat.
Talossamme tapahtuu jälleen. Ensinnäkin olemme siirtyneet kaapeli- ajalle toisenkin yhtiön kautta, eli Soneran ja Elisan kautta. En tiedä auttaneeko tuo yhtään, samalla tavalla tuo kone minulle vittuilee, kuin ennenkin. Ei meinaa uskoa minua millään, luulee tietävänsä enemmän kuin minä, ja kyllähän pirulainen tietääkin enemmän, välillä.
Mennäänpä päivän epistolaan jälleen, näin 10.10. Talo sai tunnustusta laatutyöstään, ja täällä oli meille kuohuvaa juomaa ja täytekakku kahvit. Mutta siitä voimme kyllä olla erimieltä, siitä talon laadusta. Joskus joutuu odottamaan pitkiä aikoja kalupullollaan, mutta tämähän ei ole henkilökunnan syy aina. Vann järjestelmän, joka ei anna rahaa talolle palkata enemmän henkilökuntaa vuoroihin. Emme pärjäisi kukaan ilman henkilökohtaisia avustajia, joita heitäkin on pirun vähän. Ja taas yksi lähtee koulunpenkille. Mokomakin.
Juhlassa oli mukana eri asumispalveluyhtiön laatutarkastujia, kaksi keski- ikäistä muijaa, tai rouviksihan nuota sanotaan, mutta kun en minä osaa rouvitella. Tiedä häntä, joku uskoikin niitä puheita. Talon asumispäällikön naama loisti kuin Naantalin aurinko, en kyllä ole nähnyt Naantalin aurinkoa pitkään aikaan, mutta niinhän ne väittävät. Olihan päivä mukava, pääsi syömään maukasta kakkua ja juomaan kuohuviiniä.
Kuvat kertokoon puolestaan:
No loppu iltapäivä meni paskaa jauhaessa poikien kanssa. Myös kaappia täytettiin, jollain epämääräisellä pyttipannulla ja pitsalla. Näin se viikko sitten loppuu. Eläkeehän ihmisiksi, mutta älkää vielä eläkö paksusti, sillä tulokset saattavat talven aikana paleltua. Vaikenen taas vähäksi aikaa. Kun uuden avustajan opettaminen on vielä kesken, ja vanha avustaja, mutta ei iästään vanha, tulee vasta keskiviikkona. Joten vasta silloin voi odottaa lisä kommentteja.