Miten vältyttäisiin nöyryytykseltä?

Terve teille urheileva nuoriso ja vanhempikin väki!

Nythän siellä pääsee jo hihhtelemään kun on tuota lunta ilmestynyt – minun kannaltani valitettavasti. Sillä en pidä lumesta ollenkaan kun se tarttuu pyöriin kiinni ja sotkee kaikki paikat, meinaan sisällä. No, siinähän se tuli taas se kuuluisa aasinsilta.

Nimittäin kun olin kirjoittanut alla olevan artikkelin, rupesin miettimään että mitenkäs Suomen käy jos ne lähtevät kisoihin. Kun ne mokomat eivät pärjää missään, ainakaan miehet. Toivottavasti naiset sentään jollain tavalla pärjäävät. Meinaan vaan että olisiko Suomen sittenkin boikotoitava jollain syyllä kisoja? Vaikka itse en kannata sitä. Mutta säästyisimme suurelta pettymykseltä, meinaan mitalien suhteen. Niitä kun ei varmaankaan tule ainakaan kovin montaa. En kehtaa sanoa, että ei yhtään.

Tästä tulikin mieleen, että miten on mahdollista että Suomea pienempi Slovenia pärjää, heillä on kova mäkijoukkue ja leveällä rintamalla. Ja Suomella on kapea yhden, ellei kahden miehen rintama, jotka vuorottelevat joko kärjen läheisyydessä tai sitten siellä missä ne muut maamiestoverit ja huonommat mäkimiehet ovat – 50. paikkeilla, ellei vieläkin huonommin.

Ja miesten hiihtojoukkue, siinäkin on vain 3-4 hyvää miestä, jotka eivät vielä lämpene yhtään mitään. No jaa mitä lie näyttäneet, se onkin eri asia. Mutta mitään tuloskuntoa he eivät ole näyttäneet. Vai tulevatko tulokset jälkeenpäin? Sanotaanko, että noin 9kk päästä? Ei millään pahalla.

Naiset sen sijaan ovat pärjänneet aika hyvin. Heiltä voi jotain odottaakin, jopa Suomen ainoalta mäkinaiselta voi odottaa jopa yllätyksiä. Nimittäin eihän suomalainen mies suomalaista naista ja niin pois päin.. Ulkomailla meinaan. Ja kun ollaan vielä Venäjällä niin käy niin kuin sille entiselle ukolle, joka joutui torjumaan tytön tarjouksen. En viitsi kertoa kuinka siinä kävi, muuten tämä olisi jo k-18 -juttu.

No, katsotaan nyt sitten kuinka siinä käy. Tähän loppuun sopisi niin hyvin sellainen pilakuva, jossa suomalainen hiihtäjä juoksee naisten perässä ja mäkikotka istuu baarissa ryystämässä kaljaa, kuten eräs tunnettu mäkimies tekeekin. Mutta kun ei sellaista kuvaa ole, niin pitää tyytyä tähän kuvailuun.

Älkääkä nyt pahemmin loukkaantuko, niin urheilun ystävät kuin hiihtojoukkuekaan. Mutta tosiasiahan tämä on, mitä keltaiset lehdet kirjoittavat.

Siinä se taas tälläkertaa mietittäväksi. Ja ehkä naurettavaksikin. Mikäli teidän huumorinkukka kukkii.

Eli katsotaan, sanoi lääkäri verinäytettä ottaessaan.

 

 

---

Kategoria(t): Hajatelmia, kommentti, My life, Our life, tämä on satu, Urheilumietelmiä, Viihdettä