Matkustaisin, jos vain pääsisin

Hei hyvät ystävät ja kylänmiehet ja naiset – varsinkin naiset!

En ole taas kahteen viikkoon avannut pärstääni, joten eiköhän olisi aika välillä soittaa tuota suuta, joka on ainoa instrumentti joka minulla soi. Takapuolta lukuunottamatta. Ja ovikelloa.

Olen saanut erinäisiä kokouskutsuja, mutta niissä on yksi paha vika. Ne pidetään aina tuolla kehä III sisäpuolella, siellä mitä kutsutaan nimellä Helsinki. Tai jossain muussa ulkomaan kaupungissa, kuten Turussa, Tampereella jne., jotka näin itäsuomalaisin silmin katsottuna ovat ulkomaita.

Ajatelkaa nyt jos on parin päivän kokous niin kuinka sinne tavallinen vaikeavammainen menee. Kun pitää olla wc, tarkoitan suihkutuolia, ja muut apuvälineet (mm. nosturi) mukana, kun tämäkin ukkko painaa vähintään 90kg. Eikö nyt edes Esteettömyysyhdistys, joka on Joensuusta lähtenyt, voisi järjestää enemmän kokouksia lähtöpaikkakunnallaan. Huom. olen vaan huomannut, että sen jälkeen kun Joensuun silloinen esteettömyysasiamies joutui lopettamaan  työnsä rahoituksen puutteen takia, sillä hankehan oli EU rahoitteinen (kiitos siitä EU!), niin kokouksetkin muuttuivat kovin Helsinki-keskeisiksi. Onhan tässä tapauksessa kysymys ns. ei-vammainen ihminen, joka johti puhetta yhdistyksessöämme. Pienenä huvittavana yksityiskohtana on, että Joensuu ja muutama muu itäsuomalainen kaupunki liittyivät ensimmäisenä yhteisöjäsenenä ko. yhdistykseen.

Tästä tulikin sellainen ajatus, että tarvitsisiko yhdistyksen nimeä muuttaa Esteettömyysliitoksi? Jolloin voisimme perustaa eri kaupunkeihin yhdistyksiä tämän asian tiimoilta, jolloinka liiton työntekijät tulisivat paremmin tutuksi, kun he joutuisivat käymään yhdistysten kokouksissa esitelmöimässä muille yhdistyksille liiton asioista. Tämä ehkä myös auttaisi liittokokouksen osallistujamäärän kasvua, jolloinka saisimme enemmän huomiota myös valtiovallan taholta. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, sen jokainen päättäköön itse.

Minusta tämä helpottaisi koko liiton toimintaa, kun se olisi vielä isompi kokonaisuus – elikkä liittona. Ja näin saisi julkisuutta aikaan lausunnoillaan. Ja lakiakin voitaisiin ajatella muutettavaksi siten, että yhdistyksen ja liiton miehet ja naiset voisivat antaa paremmin neuvoja rakentajille ja myös tavallisille ihmisille. Sillä usein ne eivät ole kovinkaan kalliita ne muutokset mitä tarvitaan. Pikemminkin päinvastoin.

No, en viitsi pitempään jankuttaa tätä asiaa, vaan jätän sen Mervi Valkan mietittäväksi. Hän voisi vaikka kommentoida tässä blogissa, joka on avoin kaikkien kommenttien suhteen.

---

Kategoria(t): Artikkelit, Järjestelmä mättää, keskustelua, kommentti, My life, Our life, Tämä on pyyntö