-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Päivee kansalaiset olen taas tullut maanpinnalle!
Kävin tuolla poliklinikalla vierailemassa pershaavasta johtuen, mutta oli pieni keuhkoputkentulehduksen alku ja pershaava on vieläkin paikoillaan kuten keuhkoputkikin joka on terve. Että sitä sattuukin kaikenlaista. Tässä vaiheessa esittelen uuden sihteerikkö Ninan, häntä on vaikea kuvata kun ei hänellä ole kuvaakaan muutakun henkkarikuva joka ei anna oikeaa kuvaa hänestä pidemminkin joku bikinikuva olisi paljon parempi. Hän on tumma ja tulinen ainakin minun mielestäni. Ja hoikka kuin eebenpuu. Ja pojat tykkää kovasti. Minulle hän naureskelee jatkuvasti.
Viime viikon tiistaina en kyllä muista varmaksi oliko maanantai vai tiistai, kai se tiistai oli kun soitin piipa-auton, joka ei kuitenkaan ollut sinivalkoinen väriltään vaan valkoinen. Se sinivalkoinen olisi ollut pahempi juttu se olisi vienyt vaikka putkaan. Pääsin sentään oikeaan paikkaan valkoisella autolla.
Vastaanotto oli ystävällinen, mutta jatko ei ollut yhtään miellyttävä kaikki verikokeet ja kuvaukset. Lähdin kymmenen aikaan ja kokeista pääsin puoli kuuden aikaan aamulla ja iltapäivällä jatkui sama rumpa. Uskoin jo vähitellen että minussa verta kohta enää ole ollenkaan, kun ottivat niin paljon verikokeita.
Sitäpaikkaa mitä menin näyttämään siis pershaavaani niin sitä ei huomoitu ollenkaan vaikka minulla iso takapuoli onkin niin ainakin jotkut väittävät. En tiedä siitä sitten. Lääkkeitä pumpattiin minuun ainakin kymmenen purkillista tabletteja, joista en kaikkia tuntenut. Välillä tuntui että onko tämä ihan tarpeellista, mutta kai se sitten oli.
Sunnuntaiaamuna pääsin siilaiselta pois, vaikka olisinhan voinut siellä olla kauemminkin meinaan ku siellä oli aika nättejä tyttöjä, ei kuitenkaan Ninan veroisia. Se jäi kaivelemaan. Siilaisella on rakennustyöt kesken jotka kohdistuivat juuri siihen rakennukseen missä olin, joka on osa joensuun historiaa näin taksi ainakin kertoi minulle. Sen olisi voinut jättää paikalleen ja vaikka entisöidä, ja rakentaa uusi rakennus toiseen paikkaan.
Vielä yksi tiedonanto saan uuden tuolin lähipäivinä, ei vielä ensi viikolla mutta ehkä seuraavalla viikolla sitten tämä ukko lähtee kruisailemaan ja tyttöjä kattomaan ja kiusaamaan tietenkin ettö varokaa! Kiusaanhan mie tuota siihteerikköäkin senkun kerkiän niin paljon kerkiää kunhan kerkiää kiusaamaan ja siltäväliltäkin.
Hyvee ystävänpäivee ja olokkeehan ihmisiksi! Ja heittäkkää toisianne vaikka lumipallolla, kun en muutakaan keksinyt :D!
Päevvee hyvät naiset ja muut hampuusit.
Tästä taitaa olla tämän artikkelin ainoa vitsi ja sekin on puujalkavitsi. Ei ainakaa vielä tunnu siltä, että vitsit lentäisi. Voi olla tai ainakin siltä tuntuu että jotain lentää johonkin paikkaan. Mutta kun tuntee suomen herrat, niin eihän ne mihinkään liiku. Ne vain istuvat ja kököttävät saunan parvella ja tuumaavat että joo ja eivät sitten muuta sanokkaan, virkamiesten tekemiin hulluihin päätöksiin.
Kuten n. kolme vuotta sitten he siunasivat oikein pappien kanssa validia säätiön ja tarkoitus on että saadaan rahaa. Sitä varten mainittiin että säätiön tarkoitus on avustaa invaliidi liittoa hankkimaan valtiolta varoja toiminnan tukemiseksi. Kuinka ollakkaan Ray huomasi aikeen ja pyysi eduskuntaa tätä kieltämään lailla. Eduskunta kun on kumileimaisin, siunasi asian. Eihän liitto siihen tyytynyt, vaan myi koko omaisuutensa erilaisille rahastoille, jotka sitten alkoivat näennäisesti tukea jäsenistöään.
Nyt on validia talojen kohtalo lähellä ja se on meille vammaisille vallan kauhistus. Vaikka henkilökunnan määrän pienentäminen on suhteellisen pientä, mutta meidän kannaltamme ja henkilökunnan kannalta on se perkeleen huono suunta. Kun neljälle ihmiselle siirretään viiden ihmisen työ. Se tietenkin aiheuttaa stressiä ja kireyden tunnetta. Ja se taas vaikuttaa meihin niin että hoitajat tuntuvat entistä kireämmille ja saattavat sanoa ihan mitä vaan ja tehdä mielivaltaisia ratkaisuja. Ja talojen johto, joka on kaiken takana, hyväksyy tämän. Me vain mökötämme.
Vihdoinkin tänään suustamme aukesi munalukko. Ja savu alkoi nousta Joensuunkin kattojen ylle. Muissa kaupungeissa on tämä jo hiljalleen tapahtunut. Sitä emme voi millään käsittää, että millä tavalla muutenkin pieni henkilökunta pystyy hoitamaan kaikkia meitä, jopa välillä yhtäaikaa.
Tarkoitan esimerkiksi yökköjä, joka aiemmin oli hoitanut yöhoitajan työn ja esimerkiksi pannut ihmisiä nukkumaan ja jos on ollut aikaa jäänyt vähän aikaa juttelemaan asukkaan kanssa. Tulevaisuudessa tulee käymään näin; kaksi yöhoitajaa tulee rauhallisesti telvisiota katselevan asukkaan luo ja karjaisee, nukkumaan siitä, on nukkumaan meno aika. Vaikka kello on vasta kymmenen ja on hyvä elokuva menossa esimerkiksi. Ei siinä paljon muu auta kun jättää elokuva katsomatta ja kömpiä petiin, jos ei satu olemaan taulutvtä. Tämä kaikki johtuu siitä, että toinen hoitaja on niin väsynyt, että ei jaksa muuta kuin huutaa ja toinen pelkää tulevaa yötä, joka sisältää lähitulevaisuudessa mm. pyykinpesua ja vaatteiden hoitoa, joka on aiemmin kuulunut talon taloussiivoojalle. Jota ei enää kauaa ole. Sitten menkäämme vielä kokkaamaan, keskellä yötä.
Onko tässä mitään järkeä? EI!
Sitten aamulla tapaamme muita enemmän tai vähemmän hermostuneita ja väsyneitä ihmisiä, joita itsekkin olemme. Kun talonmieskin on sanottu irti ja kärry alkaa hajoamaan, niin takaan että ei yksin meikäläinen ole vihainen kärryjen korjaamisesta, tai muusta teknistenlaitteiden hajoamisesta.
Talonjohto sanoo vaan, että pyytäkää omilta avustajiltanne apua, sitähän ne parhaalla tavallakaan ei kaikkea pysty auttamaan tai tekemään. Siksipä vetoan työnantajaliittoomme Hetaan, antamaan apua meille, laki teitse. Jotta tämä kamaluus ei toteutuisi.
Kuitenkin hyvää joulunalusaikaa, tästä murheesta riippumatta.
Päivee rakastetut lukijat, jos niitä nyt sitten on!
Johan tässä on juhannuskin mennyt ja kesä alkaa olla lopuillaan, vaikkei nyt ehkä siltä näytä. Siitä juhannuksesta puheen ollen, itse oksensin juhannuksen pellolle jo aattona. Minkä takia, sitä kun ei kerrottu tai tiedetty Tikkamäen hotellissa, kuitenkin tarina on tällainen. Olin juhannusaattoa edeltävänä päivänä ottanut viskijuomaa ja perjantaina rupesin iltapäivällä voimaan pahoin, oletin, että olotila on edellisillan viskijuomasta johtuvaa. Mutta tilanne vain huononi ja vettä tuli suusta ja nenästä kuin suihkukaivosta, tämä on sitten ihan totta. Onneksi tilanne sitten rauhoittui hetkeksi ja päätin soittaa taksin, sitten mentiinkin jo Tikkamäelle ensiapupäivystykseen. Hoitajat tulivatkin heti katsomaan ja lappuranneke lyötiin käteen ja sanottiin, että odota vähän aikaa. Pakkohan siinä oli sitten odottaa. Sitten alkoikin seuraavanlainen rumba, ei mikään tanssirumba vaan koerumba. Ensin tuli tippaiita, joka otti verikokeet ja niitä oli paljon, en edes laskenut montako purkillista otettiin, en tiedä paljonko hyvää ainetta meni viemäristä alas, mutta aika paljon. Seuraavaksi seurasi pieni tauko, jonka jälkeen lähdettiin toiseen kerrokseen, ei sentään vielä osastolle vaan röntgeniin. Röntgenin jälkeen palasin ensiapuun ja puoli kolmen aikaan aloin itse huomauttamaan, että mihin minun paperini ovat hävinneet, kun olin jo nelisen tuntia odotellut. Paperit löytyivät vihdoinkin, en vain tiedä mistä ja pääsin huoneeni ovelle ja silloin se räjähti. Ensimmäinen suihku päivällä oli vielä pieni verrattuna tähän, jonka oksensin suoraan huoneeni ovelle. Valehtelematta seuraavaan kymmeneen minuuttiin en saanut oksennussuihkulta suutani kiinni, vaikka eihän se muutenkaan pysy kiinni. Siinä vaiheessa minulla oli jo letku nenästä mahalaukkuun. Että sillä viissiin olin varmana aika hölmön näköinen juhannusilmestys, vaikka sitähän minä olen muutenkin! Vielä täytyy kiittää osasto 2G:n kirurgian henkilökuntaa, siitä että he sietivät minua näinkin kauan siellä ja lääkäri tänä aamuna lähteissään sanoi, että koitappa ottaa juhannus alusta.
Varokaa näitä ketjutartuntoja, sillä epäilen suuresti, että yläkerrassa asuva mukava kaverini tartutti ensin kauniin avustajan, joka on tällä hetkellä meillä sama, sen jälkeen avustaja toi sen minulle, SENKIN RYÖKÄLEET!
Terveiset Tikkamäen henkilökunnalle ja eräälle lääkärille, jonka nimeä en tiedä.
Esteettömyysblogi 