Esteettömyysblogi
Märkiä ja vähemmän märkiä esteitä!
1 kommentti
Kuten edellisessä jutussani lupasin, nyt olisi vuorossa se märkä juttu.
Tapauksen taustalle voin sanoa, että talomme sisäpuhelin ei ole enää aikoihin toiminut kunnolla. Joudun aina huutamaan apua jos hätä tulee, koska en saa huoneestani hälytystä annettua. Noh, kävi tässä päivänä muutamana tälläinen hoitrajien kiinni saamisen vaikeus. Itselleni tämä on erityisen vaikeaa, kun en tämän pyörätuoli jutun takia pääse itse edes liikkumaan. Mutta kyllähän minulla ääntä riittää, vaikka toisille jakaa mutta eipä se silloin auttanut. Aiemman huutelun aloitin jo klo 16.00 ja lopetin huuteluni kusilammikkoon päätyessäni noin kello puoli kymmenen aikaan illallla. Silloin oli jo minun housunikin jo vaihdettu. Ihmettelen vain sitä, miksi talon puhelimet eivät ole moniin kuukausiin toimineet ja miksi niitä ei laiteta kuntoon? Taloyhtiöllä ei ole varaa kommenttinsa mukaan. Meilläkään ei ole varaa kusta housuumme päivästä toiseen, ei varmasti mielytä ketään, ei edes niitä päättäjiä, jotka pihtaavat rahojamme. Talomme johtaja vs johtaja, talomme johtaja meidän puolellamme. Olisi mielestäni jo korkea aika saada asiaan jotain ratkaisua, ei tämä voi näin jatkua. Se on vastaan kehitystä ja liittomme rahapula ei ole niin suuri, että tätä asiaa ei pystyisi korjaamaan, jos vain sitä tahtoa riittäisi. No se siitä märästä tarinasta. Ei se kovin hauskaa ole, kokeilkaapa itse! ja varatkaa ämpäri viereen.
Uusi päivä ja uudet kujeet! Kävimme sihteerikön kanssa taas lounaalla, piristämässä kevät päivää. Kaikien tuntemalla Jokiasemalla, kaikkien kaveri karavaanien keskuudessa. Jokiasema on toiminut jo jonkin aikaa jo, mutta ennen se toimi melkeinpä vain ulkotiloissa. Nyt saavuimme laajennettuun ja remontoituun uuteen Jokiasemaan, oikein taksi kyydillä! Kun emme viitsineet palelluttaa itseämme, alkuperäisen suunnitelman Utransaarien tuulessa. No iloksi saimme huomata että jo lukuisat pyynnöt olivat tuottaneet hieman tulosta ja rampit olivat ovien pieliin ilmestyneet. Pientä hienosäätöä olisi vielä tehtävä, sen näette alla olevista kuvista. Vielä on siis parantamisen varaa, mutta hyvään esteettömään suuntaan ollaan menossa. Ja toivottavasti se parannus syntyy tässä kevään aikana, että pääsemme nauttimaan myös Jokiaseman juomasta sekä mahtavasta ruuasta. Palvelu oli kyllä hyvää ja huonompaakin ruokaa on tullut syötyä, en vain muista missä. hehehe. Mutta Nisse suosittelee ruokailemaan Jokiasemalla! Ei ainakaan rahat heti lopu! jos ei sitten koko illaksi jää sinne nautiskelemaan märkiä aineita.
Tässä tämä pakollinen naamakuva!
Oli valtava kapteeninleipä tämän laivan omistajalle! Onkohan kellään kapteenilla niin suurta suuta että menisi kerralla? en usko!
Palan painikkeeksi olis mennyt vaikka kaksi näitä!
Sihteerikkö lähti tällä kertaa hieman tavallista pienemmällä annoksella mukaan 😀
Kuten näette vielä on hienosäätöä rampeissa
rampit olisi helpompi laittaa kulkemaan suoraa ovelta niin ei tule tiukkoja käännöksiä.
Ps. niistä märistä jutuista puheen ollen, sihteerikkö päätti uittaa puhelimensa tiskialtaassa. 😀
Toivon että kaupunki ja mahdollinen paikanomistaja tekisivät yhteistyötä että näistäkin pikkuiloista voisivat kaikki nauttia!
Pershaava, verikokeita ja kaikkea muuta mukavaa ja myös nättejä tyttöjä!
Kommentit pois päältä artikkelissa Pershaava, verikokeita ja kaikkea muuta mukavaa ja myös nättejä tyttöjä!
Päivee kansalaiset olen taas tullut maanpinnalle!
Kävin tuolla poliklinikalla vierailemassa pershaavasta johtuen, mutta oli pieni keuhkoputkentulehduksen alku ja pershaava on vieläkin paikoillaan kuten keuhkoputkikin joka on terve. Että sitä sattuukin kaikenlaista. Tässä vaiheessa esittelen uuden sihteerikkö Ninan, häntä on vaikea kuvata kun ei hänellä ole kuvaakaan muutakun henkkarikuva joka ei anna oikeaa kuvaa hänestä pidemminkin joku bikinikuva olisi paljon parempi. Hän on tumma ja tulinen ainakin minun mielestäni. Ja hoikka kuin eebenpuu. Ja pojat tykkää kovasti. Minulle hän naureskelee jatkuvasti.
Viime viikon tiistaina en kyllä muista varmaksi oliko maanantai vai tiistai, kai se tiistai oli kun soitin piipa-auton, joka ei kuitenkaan ollut sinivalkoinen väriltään vaan valkoinen. Se sinivalkoinen olisi ollut pahempi juttu se olisi vienyt vaikka putkaan. Pääsin sentään oikeaan paikkaan valkoisella autolla.
Vastaanotto oli ystävällinen, mutta jatko ei ollut yhtään miellyttävä kaikki verikokeet ja kuvaukset. Lähdin kymmenen aikaan ja kokeista pääsin puoli kuuden aikaan aamulla ja iltapäivällä jatkui sama rumpa. Uskoin jo vähitellen että minussa verta kohta enää ole ollenkaan, kun ottivat niin paljon verikokeita.
Sitäpaikkaa mitä menin näyttämään siis pershaavaani niin sitä ei huomoitu ollenkaan vaikka minulla iso takapuoli onkin niin ainakin jotkut väittävät. En tiedä siitä sitten. Lääkkeitä pumpattiin minuun ainakin kymmenen purkillista tabletteja, joista en kaikkia tuntenut. Välillä tuntui että onko tämä ihan tarpeellista, mutta kai se sitten oli.
Sunnuntaiaamuna pääsin siilaiselta pois, vaikka olisinhan voinut siellä olla kauemminkin meinaan ku siellä oli aika nättejä tyttöjä, ei kuitenkaan Ninan veroisia. Se jäi kaivelemaan. Siilaisella on rakennustyöt kesken jotka kohdistuivat juuri siihen rakennukseen missä olin, joka on osa joensuun historiaa näin taksi ainakin kertoi minulle. Sen olisi voinut jättää paikalleen ja vaikka entisöidä, ja rakentaa uusi rakennus toiseen paikkaan.
Vielä yksi tiedonanto saan uuden tuolin lähipäivinä, ei vielä ensi viikolla mutta ehkä seuraavalla viikolla sitten tämä ukko lähtee kruisailemaan ja tyttöjä kattomaan ja kiusaamaan tietenkin ettö varokaa! Kiusaanhan mie tuota siihteerikköäkin senkun kerkiän niin paljon kerkiää kunhan kerkiää kiusaamaan ja siltäväliltäkin.
Hyvee ystävänpäivee ja olokkeehan ihmisiksi! Ja heittäkkää toisianne vaikka lumipallolla, kun en muutakaan keksinyt :D!
Se kuuluisa kevätlonkero ja terassit!
Kommentit pois päältä artikkelissa Se kuuluisa kevätlonkero ja terassit!
Terve vaan kaikki terasseilla istuvat lukijani ja ennen kaikkea terassien rakentajat!
Tämä on joka vuotinen juttu, joka ei vieläkään ole muuttunut miksikään. Kävin juuri eilen kaupungilla ja kuljin juuri rakenteilla olleen terassin ja havaitsin, että yhtä Joensuun suosituimmista terasseista on alettu rakentaa. Siitähän tulikin mieleeni, että jokohan nyt laitettaisiin pääsy pyörätuolilla kulkijoille nauttimaan auringosta ja ravintolan antimista terasseilla. Joensuussa ei ole kuin Torikahvio ja Houkutus, joiden terassille pääsee pyörätuolilla, ja nekin ovat lähes aina täynnä. En laskenut mukaan kuunari Elinaa ja Teatteriravintolaa, koska niiden hintataso on niin valtavan korkea. On se merkillistä, että näin ”pientä” asiaa ei voida korjata – ei sitten kirveelläkään. Vaikka kirveellähän se tehdäänkin. Kyllähän meille vammaisille ja liikuntarajoitteisille kalja ym alkoholituotteet kelpaavat, aina silloin tällöin.
Miettikääpä nyt, hyvät johtajat ja rakennusmiehet tällaista asiaa ja koittakaapa suunnitella Joensuuhun edes yksi sellainen terassi, johon liikuntarajoitteinen pääsee. Sitten vielä siihen rakentamiseen. Eikö voitaisi tehdä sen verran pitempää terassia ja luiskaa siihen mukaan kolmen tai neljän pöydän väliin. Ei liene olisi hankala tällaista rakentaa. Ja silloinhan tulisi myös lisätilaa myös ns. terveille, jotka eivät ole varmastikaan terveitä, kun terassilta lähtevät. Usein huomaa pientä horjuntaa, kun nämä lähtevät kotosalle.
Toinen vaihtoehto on, että poliisin luvalla vammaiset voisivat anniskella terassialueen ulkopuolella. Ainakin kävelykadun kohdalla tämä sopisi varsin hyvin ja aurinkoakin riittäisi. Jokohan tämä nyt menee perille: olen koko blogini ajan kirjoitellut joka vuosi samasta aiheesta. Ei ole tänä aikana mitään muutosta tapahtunut asian suhteen.
Maistelkaa sitten kun olette saaneet projektin valmiiksi. Kuitenkin minä vielä kesällä huomatautan tästä asiasta. Heh heh heh, vaikka eihän tämä naurata. Tämä on asenteellinen este – sitä tämä nimen omaan on.
Esteettömyysblogi 