Esteettömyysblogi
perse nauraa ja mies on onnellinen!
Kommentit pois päältä artikkelissa perse nauraa ja mies on onnellinen!
Päevvee !!
Ensi alkuun sihteerikkö iski polvensa pöytään, ja itki ja nauroi tietokoneen päällä. Eipä tässä siis itsekkään auta kuin nauraa ja sekin vielä nostattaa hymyä huuliin kun sain tänään uuden tyynyn persuksen alle. Tyyny on vähän pehmeämpi kuin entinen tiiliskivi ja ah, nyt takamus kiittää!
Tämä oli nyt se kuuluisa aasinsilta, jonka aasi tällä kertaa keksi, vahingossa. Ensin ajattelin että, suomella ei ole tällä hetkellä yhtään mitallia, jos ei nyt ole tullut, kun en ole ehtinyt tänään seurata. Juuri tulleen tiedon mukaan ( tv:n välityksellä) naiset toivat viestijoukkueena pronssia, jota minä vähän odottelinkin. Mielestäni meidän ei pitäisi vetää hernettä nenään, vaikka niitä mitalleja ei tulisikkaan, sillä he tekevät kuitenkin suurentyön ja yrittävät parhaansa. Ja sitten kun se tulee, niin sitten tulee niitä kaksinaamaisia kehujia ja olalle taputtelijoita, jotka viis veisaa koko urheilusta. Jotka vaan haluavat olla näyttävästi paikalla ollakseen julkkiksia, samoin kuin Englannissa julkkikset ovat seurakilpailuissa tai kuten Dubaissa. Ei se ole kunnon urheilun seuraamista tai kannattamista.
Eläkää ihmisiksi nyt täällä Joensuussakin, kun alkaa Kontiolahden kisat alkaa. Siellähän saattaa tapahtua vaikka mitä! Vaikka ratketa maailmanmestaruus, johon en kuitenkaan itse ihan vielä usko.
Hyvvee viikonloppua! Kirjoittelen taas jos en ole sairaalassa, tai jossain muualla.
Ps. Ohessa uuden perstyynyn juhlistamis kuvia.
Nisse cowboykin ratsasti auringon laskuun tyytyväisenä
Tämä ei ole perse vaan tyytyväisen miehen naama 🙂
vaikka naamastakin reikä löytyy, joka täyttyy kohta ruualla
…. ja ruokaahan riitti! aina ähkyyn asti 😀
Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Kommentit pois päältä artikkelissa Mutaseikkailu hautakynttilöitä viedessä
Oli pilkkopimeä ja myrskyinen ilta, kun lähdimme seikkailulle, josta kehkeytyikin aikamoinen ,mutaseikkailu.
Suuntasimme käsikäyttöisen mutaläjän päähautausmaalle, ilman valoja, kun meillä ei ollut niitä. Huomioikaa, että pyörän koko on aikasta kapea ja etupyörät ovat minikokoa.
Pääsimme päähautausmaan kohdalle ja siinä ei vielä ongelmia ollutkaan. Ongelmat alkoivat siitä,kun avasimme hautausmaan portit. Ensimmäinen ongelma oli suuri vesilammikko, joka oli suuri kuin järvi. Ihmeteltiin siinä miten tuosta voi päästä yli, varsinkin kun takanakin oli vain pelkkää mutaa. Siitä tuli kyllä mieleen mutakakku, negatiivisessa mielessä. No me hullut suomalaiset lähdimme vain menemään siitä yli. Ensin käännyimme vasemmalle vaikka oikea reitti olisi vienyt oikealle ja onnistuimme kuluttamaan etsimisessä tunnin. Kiersimme meilkein jo muhamettilaistenkin hautojen lähellä. Melki koko hautausmaa koluttiin. vasta mudasta poistuessamme huomasimme oikean muistomerkin.
kaiken kukkuraksi vettä tuli kun esterin siitä niin, kai tiedätte mistä aukosta. Tähän väliin voisinkin kommentoida hautausmaata, olen nähnyt parempiakin vaikka en olekaan kuollut, niin on tullut monissa vierailtua. Siellä oli ainakin yksi suuri vika. Siellä voisi olla esimerkiksi arkipäivisin parempi valaistus, jotta näkisi kulkea ja etsiä mummujen ja vaarien nimiä ja siitä sitten johdatella suurinpiirtein oikeaan paikkaan. Melkein törmäsimme oikeaan paikkaan eli muualle haudattujen muistomerkille, kun pyöräni jäi kiinni siihen mutavelliin joka oli jalkojemme alla kuin puuroa. Emme kuitenkaan alkaneet syömään vaikka nälkäkin alkoi jo olla. Laitoimme kynttilät ja luultavasti ne siellä vieläkin palaa, se olisi nimittäin kohtalon ivaa,jos ne olisi sammuneet nyt jo. Niin märkä en ole ollut vuosikymmeniin, kun vihdoin pääsimme talolle. Sihteerikkökin notkui vettä ja hankasi päästäni jotain epämääräistä mutaa. Joka ei tietääkseni ainakaan sitä itseään ollut, en minä niin täynnä sitä ole. Sihteerikkökin istui ja nauroi ainakin viisi minuuttia koko episodille ja nauraa nytkin. No eipä tällä kertaa nyt muuta. Menkää itsekkin muistamaan vainajia, mutta varautukaa säähän!
Päähautausmaalle pääsee kuivemminkin ja helpommin, kun laitetaan seurakunnan traktorit töihin. Kiittäen pyörätuolivammainen.
Tags: Esteettömyys, Joensuu, my life, our life, terveisiä seurakunnalle
Ei kaksi ilman kolmatta!
Kommentit pois päältä artikkelissa Ei kaksi ilman kolmatta!
Terve vaan kundit ja pimut, niin nuoret ja vanhatkin!
Kuten huomaatte olen ollut taas vähän aikaa hiljaa. Tämähän meni siihen, että olen edelleen vähän kipeänlainen, vaikka päästäni olenkin aina ollut kipeä. ja sihteerikkökin taitaa välillä olla. (sihteeri; en nyt niinkään sanoisi :D) heh.
Kiersin koko Tikkamäen ja Siilaisen ja kyllähän sitä taas riittikin. Tosin palvelu oli hyvää, verrattuna erääseen toiseen paikkaan. Aluesairaalan lääkäri oli vain vähän turhan hiljainen, en oikein saanut asioista selvää joten oli mentävä apteekkiin lukemaan lääkärin ”käsikirjaa”. Sieltähän se löydettiin heti. Apteekissa oli hyvin koulutettu tulkki, joka selvensin lääkärin reseptit meille.Yleensä ottaen molemmissa paikoissa oli hyvä palvelu, erityisesti vammaisille puhuttiin suoraan nenälle mutta ei kuitenkaan loukattu nenää. Muutenkin Joensuussa on havaittavissa hyvää palvelua ja vaikka nuota autoilijoita aina haukutaan, on meissä muissakin yhtä paljon vikaa. Eipä siinä sitten kummempaa tällä kertaa. Ei sitä tiedä mistä seuraavan kerran löydän itseni.
Mutta Hyvää viikonloppua!
Reissusta vähitellen toipunut
Kommentit pois päältä artikkelissa Reissusta vähitellen toipunut
Terve vaan kaikille!
Jos olette huomanneet, että olen päässyt pois sairaalakierrokselta. Josta en siis itse paljon mitään muista. Mutta kyllä minä kuitenkin viinakaupan osastolla kuljin ja hyvää juomaa ostinkin. Se siitä.
En kuitenkaan ole vielä ihan toipunut, mutta yritän kovasti. Että ehkä pääsisin naisia ”kiusaamaan” kävelykadulle. Oli se vaan kova reissu. Tämän talon eräälle asukkaalle oli hetki sitten soitettu ambulanssi, mutta soitin hieman aiemmin ja se tulikin minulle ja kaveri kiroili kuin juutalainen, vaikka en kyllä tiedä kuinka juutalainen kiroilee. Tapasimme ruokapöydässä ja hyvä ettei nenään tullut. Mutta ambulanssi on samanlainen kuin kauppojen kassa, että mennään numerojärjestyksessä. Kerkisin sairaalassa vähän tutkimaan samalla esteettömyyttä, mutta sitä ei siellä ollut. Se oli sitten tämän reissun loppu tällä kertaa, toivottavasti ei vähään aikaan tule uusia.
Kohta siirrytään, vaan en tiedä mihin…
Kommentit pois päältä artikkelissa Kohta siirrytään, vaan en tiedä mihin…
No Terve vaan!
Täällä Siilaisten sairaalan osastolla ollaan ja pian kuulemma pääsen johonkin uuteen paikkaan ja uusiin tiloihin, en vaan tiedä mihin. Eivät taida hoitajatkaan vielä tietää. Enkä tiedä vielä koska pääsen kotiin, koska sähkäritkään eivät ole vielä kunnossa.
Lääkärikin keksi paino-ongelman, joka minulla on ollut vuosikausia. Eihän se minua haittaa, piru vieköön mokomat hongan kolistajat, jotka menevät puun taakse piiloon ja ei näy muutakuin korvat. Hauska tilanne syntyi kun, sitä painoa piti mitata. Sitäkun ei ole vuosituhansiin mitattu. Nyt sitten kokeiltiin iänikuista painonosturia ja enhän minä siihen sopinut ja niin hoitajat luovuttivat. Sitten kääntyi sihteeri seinään päin ja alkoi hihittää. Olkapäiden liikkeestä näki. Ei sen puoleen muitakin alkoi naurattaa, minua kaikkein eniten.
Suihkussa käynti on mitä mielyttävin kokemus, mutta nyt on jo hiki.
Terveisiä teille sinne Tikkamäelle 4 G /4, eläkeehän ihmisiksi te hoitajat. Vitsi, vitsi.
Varokaa tällaisia tilanteita!
Kommentit pois päältä artikkelissa Varokaa tällaisia tilanteita!
Terve kaikki lukijat!
Eipä ole montaa tonnia vettä juotuna Kymenlaaksoon,kun olen taas täällä viiden tähden hotellissa Tikkamäellä. Tällä kertaa en itse soittanut autoa, vaan talolta soitettiin apua ja mikä ihmeellisintä, ambulanssi saapui hetkessä. Sitten otettiinkin muutama tippa verta ja edelleen muutama tippa ja sama rumba on jatkunut lauantaista tähän päivään saakka. Verikokeita verikokeiden perään. Kaikista huvittavinta on, että kaikki kokeet näyttävät terveen miehen merkkejä, mutta ainakin tuo sihteerikkö näyttää epäilevän näitä tuloksia ;). En tiedä mistä johtuu! Sihteerikkö kyllä oli jo maanantaina tullessaan sitä mieltä, että ukko kotiin vaan, kun jutut lentävät jo vanhaan malliin. Mutta eihän täältä voisi edes kotiin päästä, kun kaikki pyörätuolit ovat ajokelvottomia, sängyn vankina siis olen. Olisi varmasti huvittava näky kun ajaisin sängyllä ympäri kyliä, pääsisin varmaan Guinnesin ennätyskirjaan sillä tempauksella.
Vakavasti puheen ollen, vaikken kovin vakava yleensä olekaan, niin sydän ja keuhko antoivat tietynlaisia varoituksia, että nyt on mentävä tai tulee noutaja, vaikka noutajahan kyllä tulikin ja nopeasti.
Olen kiertänyt tämän talon melkein kokonaan, vaikka en ole liikkunut itse tippaakaan.
Älkää leikkikö terveydellänne, kun alkaa tuntua pahalta!
Asiaa esteettömyydestä, näin esteettömyysviikon kunniaksi!
Kommentit pois päältä artikkelissa Asiaa esteettömyydestä, näin esteettömyysviikon kunniaksi!
Hyvvee päivee!
Taidanpa kastua jos menen tänään ulos, sen verran esteellinen tuo ilma on. Tästäpä saankin aasinsillan, kun itsekin olen melkoinen aasi, nimittäin tällä viikolla vietetään esteettömyysviikkoa. Mitä tämä viikko oikeastaan merkitsee? Sen pitäisi merkitä, että esteettömyysasiat otetaan enemmän esille ja rakennuksista, myös maarakennuksista eli silloista tehdään parempia kuin mitä nyt näyttää tulevan. Jos olette huomannut, on uusimmissa katukäytävissä varsin isot ja korkeat korokkeet, jotka eivät todellakaan edistä esteettömyyttä, vaikka näin juhlapuheessa väitetään. Nyt kun nämä sillat alkavat valmistua joskus elokuussa ehkä, niin olisi kyllä hyvä ottaa huomioon katukäytävien korkeus,esimerkiksi liikenteenjakajissa. Esimerkiksi torikadun, koulukadun ja yläsatamankadun risteykset korjataan uudelleen ja torikadun risteys on jo osittain valmis, mutta rakennettu päin helvettiä! Sen sijaan Utran takana on kuulemma tehty tiet kunnolla ja siellä on kaikkien mahdollista liikkua helposti. Kuulin, että Maltan turistikeskuksessa kaikki on tehty viimeisen päälle. En ole itse käynyt, mutta haluaisin kyllä käydä katsomassa. Kukahan lähtisi mukaan maksajaksi?
Onko siis esteettömyydellä mitään merkitystä?! Pitäisi olla, sillä suunnittelijat ovat kovin eri tasoisia. Toiset ottavat esteettömyyden tosissaan ja toiset viittaavat kintaalla. Myös rakentajissa on samaa vikaa, kuten Marjalassa aikanaan kävi, kun siellä pidettiin asuntomessuja. Työmään edistyksellinen pomo tuli paikalle ja totesi, että eihän tätä näin pitänyt tehdä! Työmies tokaisi takaisin, että näin sitä on ennenkin tehty. Vaikka työ oli niin sanotusti menossa päin helvettiä, niin onneksi pomo tuli ja tilasi uudet matalammat kivet. Tässä oli yksi esimerkki näin esteettömyysviikon kunniaksi! Sitä samaa näyttää olevan edelleen tulossa, että tulee enemmän korkeita korokkeita, vaikka pitäisi tulla matalia, mikä olisi kaikille mukavempaa.
Tags: Esteettömyys, Joensuu, my life, our life
Esteettömyysblogi 