Ruokaa, ruokaa!

Päivee rakkaat ja vähemmän rakkaat ystäväni sekä kylän miehet, hyvännäköisiä naisia unohtamatta. Onpahan siitä vierähtänyt aikaa, kun viimeksi kirjoitin, ja sihteerikkökin kauhistuu koko ajan… heh heh he. Tiedän mistä syystä pullistuessaan. (Sihteerikkö vastaa: herra puhuu p*skaa!) Mutta enhän minä koskaan puhu tuota edellä mainittua!

Kun menee minkä julkisen talon pöytään hyvänsä, kyllä se tulee mieleen. En syytä kokkeja, vaan korkeempia tahoja, jotka määrää mitä meidän pitää syödä, vaikka sitä itteään. Tänäänkin oli aika lähellä SITÄ. Jotain pirun juuressoppaa, ja päivällä jotain…mitäs se oli.. en taida itsekään tietää mitä se oli, mutta ei se ainakaan hyvää ollut. Herääkin kysymys, tarviiko meidän vähäosaisten syödä mitä annetaan. Emmekö voi itse määrätä, mitä minäkin päivänä syömme. Olen muutaman päivän ajan, tai itse asiassa viikkojen, kokeillut omien ruokien syömistä, muttei kuitenkaan ulkoruokintaa. Ja todennut että henkilökohtaiset avustajat, jotka toimivat myös sihteerikkönä, tekevät ruokaa, niin on huomattavasti parempaa. Miksi, siksi että saa itse valita mitä saa ruoaksi, ja jääkaappini on aina täysi. Olen yrittänyt laskea ruoan hinnan omalla laskupäälläni (joka on aika huono, kun pääni on muutenkin pehmyt), minun oma ruokani tulee halvemmaksi kuin talolla maksamani 280€/kk. En tiedä miten saan eri hinnan kuin talo, koska laskutaitoni perustuvat siihen, että osaan laskea yhteen ja kahteenkin välillä. Huomaan todenneeni, että tästähän jää kun taitavasti syö (ja pikemminkin juon taitavasti) muutama markka vielä siihen toiseen veteen. Eihän siihen sitten muuta jääkään, täytyy kohta käydä kirpputorilta vaatteita, jos vaikka saisi halvemmalla, kun kaupasta 70€ kengät. Tuota en ollut ajatellutkaan, koska ne ovat jokseenkin kalliita rahapussilleni. Joka tapauksessa olen ihmetellyt, millä nämä ruoka hommat olisi paras järjestää. Toivon todellakin että tämä on parasta, kun valitettavasti talon henkilökunta ei tee ruokaa, sihteerikkönikin on ruoan laitto taitoinen, niin kuin myös toinenkin sihteerikköni. Toivon vaan, että kaupunki maksaa edelleen avustustunteja, ja mielellään vähän lisää niitä, niin pärjäisin jollain tavalla. Muuten joudun ajamaan auton alle tai sinne päin, jottei vaan ruokaa menisi. Eipä sen kummempia. Elääkehän ihmisiksi, kuten minäkin yritän!

---

Kategoria(t): Yleinen