Esteettömyysblogi
Maakunta matkailua Joensuussa puolelta toiselle! | 15 huhtikuun, 2015
Päevvee ja erityisesti sateista päevvee!
On ollut pirun pitkä tauko, tämän blogin tai lokin, jokainen sanokoon miten haluaa mutta minelle tämä on blogi, kirjoittamisessa. Kirjoittelen yleensä silloin kun kerkeän, noin kerran viikkoon, mutta nyt täytyy todeta että ei ole kerinnyt, koska nämä viikot on mennyt vähän hui hai. Elikkä on ollut kaikenlaista menoa. mutta harvemmin kyllä sitä tuloa. Olen tässä nyt vähän harrastellut mm. maakuntamatkailua, matkailukohteina on ollut erilaiset sairaalat, Tuupovaaralta Siilaisiin. Onhan siinä maakuntaa kerrakseen. Vai onko?
Kaikki alkoi kun perseeni aukesi sanan mukaisesti jälleenkerran. Mutta ei kuitenkaan siinä mielessä kuten yleensä ajatellaan, vaan ihan että ihan verta tuli kun iho oli niin rikki. Perseessäni oli noin viisisenttiä syvähaava, kun olin istunut liian paljon samalla kankulla, eikä edes ollut tyttöjä sillä toisella kankulla tasottamassa 😀 Vaikka tosissaan, tämä tilanne ei silloin kyllä naurattanut varsinkaan siinä loppuvaiheessa. Kuvitelkaapa itse!
Minut lähetettiin Tuupovaaraan, ns. sinne jumalan selän taakse alkuhoitoon, kun muualla ei ollut paikkoja, olikahan muillakin perse auki? Uskoisin näin kirjaimellisesti tai vähintäänkin niin sanotusti. Mutta siis vakavissaan. Tuupovaarassa olikin erittäin mukavaa, vaikka V:tuilen aina yhdelle kaverille hänen kotipaikastaan jumalan selän takana, mutta olihan se paikka kiva ja varsinkin tytöt. Huumori auttoi jaksamaan sitä lepäilyä siellä, kiitos siis niille huumoritytöille.
Sitten siirryinkin privaatti kyydilläni Siilaisille. Josta voisi sanoa, että voihan p….rle. Samoin siitä keittäjästä, jonka pravuuri ruoka taisi olla perunamuusi, ainakin keittiön, eikä pidä unohtaa sitä porkkanaa ja kaikkia muita vihanneksia joita niin rakastan, varsinkin muusattuna. Kun tulin eilen illalla kotiin, oli tuo kultainen sihteerikköni laittanut ruokaa valmiiksi, josta aamulla totesin että muusirumba jatkuu. Sen kunniaksi nyt sitten väsäsimme kunnon pihvit ja lankkuperunat, ilman sitä muusia! Mutta totta puhuen, hoitotyö siellä oli hyvää! Vaikka sairaalan lääkäri totesikin minua kehitysvammaiseksi, samaa voisin kyllä todeta hänestä, joka ei tiedä cp- vammasta yhtään mitään. Vaikkakin totta puhuen, etten liiottele kaikkea, arkkiatri Arvo Ylppö on sanonut että kaikki cp-vammaiset ovat joillain tavoin kehitysvammaisia, joten taidanpa siis olla minäkin. Mutta kun en suostu olemaan, en vaikka maksettaisiin! Kovapäinen kun olen.
Kun olin siellä vähän aikaa istumassa ja katselin niitä vanhuksia ja kuinka heitä kohdeltiin, tuli ihan tippa linssiin. Vai olikohan tuo jotain muuta vettä. Esimerkiksi se miten näin kuinka erästä ulkomaalaistaustaista mummoa kohdeltiin tai miten hänelle puhuttiin, nosti karvani pystyyn ja teki mieleni sanoa pari valittua sanaa avustajalle. mutta muistin sitten oman talomme ja kireän tilanteen täällä ja päätin pitää turpani kiinni. Se jäi kyllä vähän harmittamaan. Parasta oli eilen illalla, kun avustaja tuli näyttämään lähetekirjettä. Jonka oli saanut mukaan sairaalasta. Heti ensimmäisenä oli suunnaton virhe, jolla nauroimme koko illan ja on se ollut tämänkin päivän vitsi. Lääkäri oli kirjoittanut, että sairaalassa on ollut potilaana kehitysvammainen mies. Kyllä minulla munat on, mutta en suostu olemaan kehitysvammainen.
Ei ole muuten muusia. Aamupäivän kohokohtana, RUOKA!
´Kiitos sairaaloille hyvästä ja välillä vähemmän hyvästä hoidosta! En ole koskaan nauttinut palvelutaloon tulosta yhtä paljon kuin eilen. Ja tämän aamun huippu kohta kun näin rakkaan avustajani ja sihteerikköni ja valonsäteeni ja pääsin ulos! Välttäkäähän perseitänne piikeiltä ja eläkeehän oiken ihmisiksi, muuten se perse repeää ja sen muuten tuntee!
ja jälkkäri PULLA!
1 kommentti
Esteettömyysblogi 
Tervetuloa kotiin. Oli aikakin jotta pääsemme lounstamaan yhdessä. Naapurimme kyllä ihmettelevät eikö löydy Loviisassa lounaspaikkaa 😀 nähdään lauantaina.
Terkkuja täältä etelästä.
kommentti Kirjoittanut Lisbeth Lagerholm — 15 huhtikuun, 2015 @ 5:45 pm