Päivee ystävät ja kylänmiehet ja erityisesti naiset!
Eipä ole ollut näin kenkkumaista loppukesää miesmuistiin. Meinaan kun olen istunut viisi viikkoa kelattavassa tuolissa, enkä piru vie ole päässyt liikkeelle muuta kuin sievän sihteerikköni ollessa paikalla. Näinä hetkinä minun pitäisi saada tuoli takaisin, joko tänään tai huomenna. Mutta jos oikein veemäiseksi homma käy, niin se tulee vasta ensi viikolla. Kun siitä on joka paikka rikki, viimeksi meni vielä sähköt. Ei onneksi huoneen sähköt. Tämän sihteerikön kanssa olemme yrittäneet tehdä torttuja ja järjestäneet rapujuhlat, jotta olen pysynyt edes hieman pirteänä. Tässä kuva juhlista, jossa emme suinkaan poseeraa, sillä Sallinen otti niin monta kuvaa kerralla, yhdellä napsautuksella ukko oli ottanut vahingossa n.300 kuvaa. Taisi olla sihteerikön kameran syy.
Mutta muuten olen istunut kämpässä ja se on ollut yhtä helvettiä. kaiken lisäksi mikään ei toimi kunnolla, kun vanha ympäristön hallintolaite meni kaput. Arvatkee onko ollut peetä ja ärrää tässä huoneessa!! Ja muita ääniä, ei ainakaan salattuja eläimiä. Mikään ei toimi juuri tämän hallintolaitteen takia. Jumppari ja sihteerikkö ovat aina katkaisseet tämän tylsyyden. Ja eilen katkaisi joku muukin, mutta en kerro mikä..sen saa arvata! Ainakin ne jotka näkivät minut erään kaupan ovella maanantaina arvanevat mistä piristyksestä nyt puhun. Sen minä vaan sanon, että perseenreikä meinasi tulla samassa rytäkässä ulos, mutta sain sen vedettyä takaisin. Se siitä niin!