Esteettömyysblogi
Vammaisneuvosto 25- vuotta, kehumis tilaisuus | 6 lokakuun, 2013
Päevvee!
Oletteko olleet siististi viikonloppuna, ilman oksentelua ja muuta, sehän taitaa olla meille suomalaisille tyypillinen viikonloppu. Perjantaina otetaaan viinaa ja lauantai oksennellaan puistossan ja ei haluta muistella mitään, eikä varmaan muistetakkaan.
Itse tulin justiin akateemisen punkkarin kanssa vammaisten neuvoston 25-vuotis kehumistilaisuudesta, jota myös juhlaksi sanottiin. Ensin kehui vara puheenjohtaja vammaisneuvostoa ja vähän kai myös itseäänkin, noin leikki leikkinä. Sitten kuntahallituksen jäsen puhui jo vähän järkevämpiä. Puheessa nousi esiin oman kodin oikeus ja esteettömyys, kuten tavallisesti juhlapuheissa. Sitten tuli Karjalaista humppaa, Motoran kansantanssiryhmä Kipakoiden toimesta. Sen jälkeen olikin tärkeän ja järkevän puheen vuoro. Elikkäs Sari Loijaksen puheenvuoro, joka on siis sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies.
Nykyään on vain 50 vammaisneuvostoa toiminnassa, tämä johtuu siitä, että on kuntia liitetty tai kiinnitetty vanhushuoltoon tai lakkautettu toimettomana, mikä on erittäin huono asia. Nyt tarvitaan Joensuun kaupunkiin uusi esteettömyysasiamies tai nainen, viimeksi olikin nainen, kunniakirjan saanut Mervi Valka entinen Niemelä-Hytönen. Hän on minutkin kouluttanut esteettömyystyöhön, mitä tämän blokini kautta teen tällä hetkellä. En tiedä olisiko minulla valmiuksia päästä tähän kyseiseen pestiin. En oikein usko vaikka olenkin näiden asioiden asiantuntija ja onhan siellä muitakin asiantuntijoita, minä vain allekirjoittaisin paperit, mikä ei mitään auttaisi kuitenkaan, heh.
Mennään jälleen päivän epistolaan, Sari kertoi meille, että vamaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden lainsäädäntöä on nyt alettu valmistelemaan, joka merkitsee sitä, että suomi liittyy YK:n ja EU:n sopimuksiin virallisesti ja sitä ollen juuri näiden lakien mukaan. Tämä ei ole vitsi. Tämä lainsäädäntö turvaisi vammaisille henkilöille enemmän päätäntävaltaa omasta elämästään.
Sitten ei luovuttu Ievasta, näin ainakin lauluyhtye Kaijuttimen mukaan. Siinä oli kyllä enemmän Ievoja. Sitten tuli Paula Lehikoisen puheenvuoro. Tältä odotin piirun verran enemmän repäisyä. Hän nosti esille nykypäivänä vallitsevan vihapuheen ja töykeyden. Minä olen kyllä hieman erimieltä hänen kanssaan, mutta se ei tähän kuulu, sanon vaan, että nuorison kanssa ainakin minä tulen hyvin toimeen. Tämä ilmiö saattaa olla juuri se iso este lähteä kotoa.
Yhteenveto: Mitä tästä kaikesta siis jäi käteen? Ei ainakaan euroja, mutta vakavasti puhuen. Käteen ei jäänyt yhtään mitään, esteettömyydestä puhutaan paljon, mutta käytännössä ei tehdä yhtään mitään. Siinä on tämän pahin kohta. Kun esimerkiksi koulussa, jopa Yliopistoissa esteettömyydestä ei puhuta, ja vielä vähemmän työpaikoilla, esimerkiksi rakennuksilla, kaikki tehdään kuten aina on tehty. Eräs rakennusmies sanoi insinöörille, Marjalan asuntomessuilla kun tämä huomasi, että tämä menee vikaan, että ei sitä pitäisi tehdä näin. Vastaus oli, että on se ennenkin tehty näin. Tämä on vähän sama tilanne, että ei oteta huomioon, mikä on vuosiluku, vaan tehdään kuten kolme, neljä vuotta sitten. Esimerkkinä kaupungintalo jota kaivettiin betonin sisästä puoli metriä. Tästä pitäisi päästä eroon.
Esteettömyysblogi 