Pankkiautomaatit ja niiden hyvät ja huonot puolet

Terve vaan ja sateista päivee!

Kävin tässä äsken sekoilemassa pankkiautomaatilla. Se ei johtunut yksin pankkiautomaatista, vaan esteistä joista en ole muutamaan vuoteen kirjoittanutkaan. Asia on tainnut painua pöytälaatikkojen syövereihin. Ensimmäinen este on se että automaatit ovat aivan liian korkeita, että esimerkiksi nykyinen punkkarityttöni joutuu nousemaan varpailleen näppäillessään tunnusnumeroita. Ensimmäinen este siis on pankkiautomaattien korkeus. En ymmärrä, miksi näiden pitää olla kahden metrin korkeudessa, kun puoltoista metriäkin riittäisi. Ajatelkaapa sitä suunnittelijat ja rakentajat, jotka olette suurinpiirtein 190 senttimetriä, ette varmaan kaikki mutta suunnittelussa 160 senttimetrin ajattelu riittäisi. Tämä aiheuttaa sen että takana oleva pitkä ihminen näkee mitä lyhyt ihminen tekee ja sitten on hyvä varastaa rahat, vaikka minulla sitä ei useinkaan ole mutta siinä menee yksityissuoja huitsin nevadaan. En muista kun yhden automaatin joka on sopivalla korkeudella kaikille, se on ison myyn automaatti, että sinne vaan kaikki lyhyet ja lyhytkasvuiset.

Toinen virhe on pankkien määräämä nostoraja. Automaatista kun ei saa kuin 20,40, 60 ja 100 euron rahoja. No, mitäs sitten kun siellä ei satu olemaan kuin 30? Ei auta muuta kuin lähteä kävelemään pankkiin sen 30 takia. Useimmat ihmiset käyttävät pikkuseteleitä kuten 10 ja 20 seteleitä. Mainittakoon että opiskelijat kun automaatit tulivat käyttöön suomessa, nostivat he silloin metelin kyseessä olevista nostomääristä.  Monellakaan opiskelijalla ei ole  suuria tuloja vaan senkin edestä suuria menoja. Itselläni on näitä viimeksi mainittuja enemmän, sihteerini tulot ja menot ei minulle kuulukkaan mutta veikkaan että tilanne ei ole hyvä. Koska hän on jäänyt niin pieneksi, heh, on tainnut kaurapuurot jäädä syömättä. Itse olen kaurapuuroni ja makkarat syönyt nuorempana ja juonut kaljani.

Kolmas ja varsinaisen paskamainen este on kun toimitusmaksuja ei voida ilmoittaa aikaisemmin, että vaikka nosto on kiinni 1 sentistä. Itselläni näin on käynyt, ja jouduin menemään pankkiin. Tietysti kiukkuisena kuin prekele! Onneksi sattui olemaan hyvännäköinen kassa, mutta ei ollut kovin joustava kassa, vaati minulta nimikirjoitusta, vaikka näytin toiminnassa olevan henkilöllisyystodistuksen, jossa on selvästi selvitetty että en voi itse kirjoittaa. Asia kuitenkin selvisi, toisen kassan avustuksella, kun olimme jo tuttuja hänelle varmaan. Älkää käsittäkö tätä väärin, hehhehe.

Muistakaa tästä lähin aina katsoa, jos on vähän rahaa, että sinne jää esimerkiksi 30 senttiä, tai enemmän. Tämän jälkeen ei pitäisi olla murheita mutta sitähän ei koskaan tiedä.

Varakasta viikonloppua teille!

---

Kategoria(t): Artikkelit, Esteettömyyskuvat, Järjestelmä mättää, Köyhyys, keskustelua, Marinointia, My life, Our life, Terveisiä pankeille