Taidetta tuli roppakaupalla ja vähän tuli muutakin!

Taidetta tuli roppakaupalla ja vähän tuli muutakin! | 20 elokuun, 2013

Päevee!

Edelliset kaksi artikkelia olivat Parafestias ennen, tämä on nyt sitten jälkeen. Heheh.

Parafest ei olisi voinut paremmin alkaa, sillä kaupungin sinisellä virralla oli pystytetty jalkapallokenttä, ei kuitenkaan täysimittainen, vaan pienempi. Kymmenen pelaajaa, plus maalivahdit. ihmiset Arhinmäkeä myöden olivat pelaamassa ja katsomossa. Siitä ohjelma jatkui lounaan jälkeen, vaikka kaupunki ei sitä tarjonnut, muuta kuin herra ministerille ja kaupungin johtajille, me tavalliset pulliaiset saimme maksaa itse ruokamme. Onneksi oli täällä ruoka-aika samaan aikaan. Siihen ei tarvitse laittaa rahaa, eipä sitä olisi ollutkaan. Minähän olen aina PA.

Kahden maissa menimmme seuraavaan kohteeseen, eli Ahjoon. Siellä oli näyttävä ja koskettava taidenäyttely, vaikka enhän minä kaikkea taidetta ymmärräkkään, mutta tätä ymmärsin jollain tavalla. Pääsinpä taiteilijoiden kanssa juttelemaan näistä, esillä olevista teoksista. Kuviakin pitäisi olla, mutta ei tuo koneen perkule suostu niitä nyt tähän antamaan.

Sitten ohjelma jatkuikin konsertilla ja tanssi ja teatteri esityksillä. Täytyy vaan sanoa että kyllä me vammaisetkin osaamme, jos vain on halua ja paikkoja missä tehdä. Konsertissa oli mielestäni pieni virhe. Torilaulajien esitys oli heti ensimmäisenä ja se villitsi yleisön niin että tunnelma oli katossa. Ihme että tämä oli Joensuun ensimmäinen, sillä jatkossa tunnelma katosi kun musiikki muuttui vähän toisenlaiseksi. En tiedä oliko ohjelman tekijöillä tullut tässä virhe, vai muu sellainen ajatusvirhe.

Sitten mennäänkin perjantai päivään ja iltaan. Perjantaina oli ohjelmassa esimerkiksi torilavan tapahtumat, joka keräsi huomattavan määrän yleisöä. Ihmeekseni huomasin että paikalla oli suuri osa nuorisoa, kuuntelemassa ja katsomassa, ja ihmettelemässä ohjelmaa. Aivan tavallisia nuoria, jotka ei muuten yleensä viihdy muuta kuin kaljapullon ääressä kaupungilla, tätä poliisi ei tainnut tietää, hehhe. Ohjelma kesti kahteen asti, jolloin taas oli syömä tauko. Kello kahdeksantoista alkoi eräs konsertti ja sillä välillä pystyi pistäytymään Ahjossa. Illalla siinä yhdeksän jälkeen olivat paikat ihan täynnä. Silloin oli se räppärin esitys, minulla jäi näkemättä koko esitys koska teltta oli niin täynnä, sillä välillä kun kävin syömässä, teltta oli täyttynyt ääriään myöden. Pahuksen maha kun vaatii osansa silloin tällöin, ei se katso onko kulttuuria vaiko eikö. Mutta ei siinä metelissä olisi kuullut mahankurinaa, heh.

Lauantaina, eli viimeisenä päivänä, oli sitten elokuvien vuoro. Kaksi ensimmäistä jaksoin katsoa, mutta sitten täytyy myöntää että kun kolmas alkoi eikä siinä kuulunut puhetta, aloin vetämään hirsiä. Toivotaan ettei kukaan kuullut. heh. Ensimmäisen elokuvan nimi oli este, joka oli oikein tavallinen este. En pysty sitä paremmin kuvaamaan, mutta tuo tummanvärinen sihteerini voisi sitä vähän kuvailla.( Kyseessä oli kahden nuoren ihmisen rakkaustarina, jossa oli paljon esteitä, muuun muassa fyysisiä. ) Mutta lopussa he sitten saivat toisensa. Toinen oli sitten Valssi, jonka Risto Long teki. Olin aikoinaan katsomassa kenraali esitystä, kimmelissä. Kolmannesta elokuvasta en ymmärtänyt yhtään mitään koska tekstitys puuttui kokonaan ja koska vedin hirsiä. Annan siis sihteerin taas kertoa siitä. (elokuvan nimi oli syke ja siinä tutkailtiin kuulovammaisten ja musiikin suhdetta toisiinsa. Elokuvassa esiintyi mm. kuulovammainen räpartisti Signmark.) Sen jälkeen suuntasimme katsomaan teatteri esitystä taidemuseolle, kuningatar K oli näytelmä ja sen esittivät eri asteisia näkövammoja sairastavat nuoret taiteilijat. Itse en katsonut kun tyttöjä. heh. Tämä koska en kerta kaikkiaan tajunnut esityksestä yhtään mitään. Lienee syy tyttöjen, joista pitäisi myöskin kuva löytyä, tottakai.

Siihen sitten nämä Parafestit päättyivätkin ja taas ensi vuonna tapaamme jälleen.