Esteettömyysblogi
Ajatuksia ja vanhoja kuvia paria viikkoa ennen Parafestiä | 23 heinäkuun, 2013
Terve kaikki lukijani!
Ja anteeksi tämä pitkä tauko, kun tuo vakiosihteeri ole ollut paikalla vaan oli Hämmeessä. Tuli tässä mieleen kun Parafest lähestyy uhkaavasti, koota pieni yhteenveto edellisten vuosien kirjoituksista, eli mitä esteettömyys on ja mitä se ei saa olla.
Ihan ensimmäinen artikkelini kategoriassa esteettömyyskuvat kertoi Joensuun kävelykadusta ja sen hyvistä myöhemmin huonoistakin puolista, sillä niitäkin löytyy. Mainittakoon tässä nyt esimerkiksi tällä kertaa ne kuuluisat terassit ja pyörät, joista löytyy kuviakin monen vuoden ajalta. Samaa olen toistellut iät ja ajat, eikä mitään ole tapahtunut, pyörät lojuvat edelleen missä sattuu.
Esteettömyyskierroksilla kaupungilla on ollut jotain hyötyä. Esimerkkinä Vinkerin luiska. Alkuperäinen laivan luiska oli pieni ja erittäin jyrkkä, sinne ei meinannut päästä millään tavalla. Kun olin hieman hullunrohkea, kävin juttelemassa laivan kapteenin ja omistajan kanssa asiasta ja hän rupesi miettimään liuskan parantamista ja kävi sattumalta joissain muissa asioissa autotallissaan ja huomasi siellä tämän nykyisen sillan alkupohjan. Sitten alkoi myös miehistö suunnittelemaan uutta luiskaa. Niin he saivat ensin tuommoisen kaiteettoman version ja minä olin ensimmäinen joka joutui sitä kokeilemaan. Hieman hirvitti! Silloinen avustajani laittoi silmät kiinni ajaessani luiskaa, varsinkin alasmenomatkalla. Mutta hyvähän siitä silloin tuli, kaiteet tulivat pikkuhiljaa ja nyt koko luiska kulkee laivan mukana, joka helpottaa kaikkiin satamiin pääsyä. Tästä suuri kiitos Vinkerin kapteenille!
Joissain paikoissa esteettömyyttä on kyllä ajateltu, mutta toteutus on sitten pielessä. Esimerkiksi kotipaikkakunnallani Orimattilassa on kyllä eräs luiska, mutta se on laitettu väärin päin oveen nähden. Eli kun luiskaa kiipeää ylös, niin lopulta ei pääsekään sisälle, koska ovi avautuu päin näköä ja estää kulkemisen. Joensuussa on myös eräs samanlainen mahdoton luiska, josta kuva alla. Kaikki varmaan ymmärtää jo kuvasta, että lusikasta on mahdotonta kulkea sähköpyörätuolin kanssa. Kyseessä on Joensuun Ellin talon luiska.
Ja siinä kaikkein tuorein esteettömyyskuva tältä kesältä. Ikuiset vastustajani mainostaulut. Puuttuu vain, että rykmentti polkupyöriä olisi seuraavaksi. Mutta näiden kanssa on pakko elää, kun kaupat eivät sitä huomaa, että ihmisten ja varsinkin vaikeiasti liikkuvien on hankala kulkea tässä viidakossa.
Esteettömyys ja esteellisyys ovat paljon muutakin kuin näitä konkreettisia luiskia, portaita, katukiveyksiä ynnä muuta. Se on myös ihmisten välistä kanssakäymistä. Esimerkkinä palvelutilanteet. Esimerkiksi kun menen johonkin vieraaseen kauppaan, jossa harvemmin käyn, niin siellä usein myyjä puhuu avustajalle, eikä itse asiakkaalle, eli minulle. Ellen heti ota kiinni sitä tilannetta, niin jään koko tilanteesta ulkopuoliseksi, vaikka olenhan sintään se asiakas!
Toinen vastaava tilanne on toisin päin, sattui muuten viimeksi eilen käydessäni katsomassa kenkiä. Siellä myyjät puhuivat minulle ja avustaja tulkkasi jos kerkisi. Tämä on erittäin tuttu kauppa ja olen seurannut heidän toimintaa aivan perustamisesta alkaen.
Tätä tesktiä voi jokainen pureskella sen 3 viikkoa, kunnes Parafest 2013 tulee. Kaupunki teki muuten tänä vuonna vammaisille yllätyksen tehdessään luiskan torilavalle. Ilmeisesti siinä ajateltiin tulevaa festaria.
Ennen festaria, tulen varmasti kuitenkin vielä soittamaan suutani.
Esteettömyysblogi 