Heinäkuinen Joensuu

Päevee ensin! Varsin hikistä päevee itse kullekin. Kellä sattuu olemaan sellainen kämppä, jossa on enemmän kuin 29.7 astetta.

Tässä mennäänkin sitten vähän kehumisen, ei kuitenkaan ihan liikakehumisen, puolelle. Nimittäin matkaoppaan ihannekuvia, jossa on kauniita kirkkoja ja muuta sen sellaista. Kun tuppaan aina haukkumaan enemmän kuin kiittämään, niin välillä tämmöinen positiivinen viesti.

Kuvissa on Joensuuta tiistain 2.7., eli kesäisenä heinäkuun päivänä.

Kävelysilta valmistumassa. Ettei tarvitse uida joen yli.

Kirkkokadun puistikkoa, jonka läpi kuljen joka päivä johonkin suuntaan.

Onnistunut luiskaratkaisu.

Joensuun kirkko.

Jossa odotan toisen avustajan joskus kävelevän alttarille (avustaja: tuskin tapahtuu..)

Maailman pisin luiska kirkkomäelle.

Luiska puiden ali.

Kirkko näkyy jo.

Kirkon sisääntuloluiska.

Ei muuta kuin pappia rehvaamaan. Tällä kertaa kirkosta löytyi vain nuori neiti, mikä olikin miellyttävämpää.

Alttari, oikein sopiva vihkimiselle!

Katon kuviointia.

Urkuparvi, soittaakohan täällä urkurin poika? Kuten siinä laulussa.

Ihmeiden aika ei ole ohi, Nisse kirkossa!

Ja melkein kuin pappi!

Näkymä kirkon pääovista Kirkkokadulle.

Jokielämää, tyypillinen kesäinen näky melkein joka paikkakunnalla. Mattomuijat ja paatti.

Uudempaa Joensuuta.

Elinan sulhanen, Romeo, joka ennen on ollut tukkihommissa.

Pitäähän sitä vähän haukkuakin.

Suojatie, josta ei pääse millään pyörällä yli, kynnys on aivan liian korkea. Voi voi niitä rollaattorimummuja.

Tästä mennään yli hengen kaupalla, se henki on sentään kultaakin kalliimpi. Liuskat ovat olemattomat, liian kapeta ja väärissä paikoissa. Autot meinaavat tulla väkisin syliin kun yritän etsiä liuskaa mistä päästä jalankulkuväylälle. Ja kuskeille on valtava kiire, vaikka on auto alla.

---

Kategoria(t): Esteettömyyskuvat, Hajatelmia, Kiitosta, Kuvia kauneimmasta Joensuusta, Terveisiä kaupungille, Viihdettä