Jatkoa edelliseen vaatemarinointiin

No hei vaan! Oliko tipu- ja munarikas pääsiäinen? Tämä koskee molempia osapuolia. Minulla ei ollut kumpaakaan. Mitä nyt kananmunia jääkaapissa. Heh heh! Niitähän riittää.

Pari sanaa vielä niistä vaatteista. Ihmettelen vieläkin länsimaista vaateteollisuutta, joka rahanhimossaan vie kehitysmaihin teollisuutta, jota ei ole itsekään vielä oppinut tekemään. Meinaan nämä ompelijat. En missään tapauksessa syytä heitä, vaan suunnittelijoita, jotka suunnittelevat juuri sen kokoisia vaatteita kuin me olemme. Tämähän ei mene pienen vietnamilaisneitosen päähän, että voi olla näin jumalattoman isoja ihmisiä maailmassa. Hän automaattisesti pienentää ainakin hieman piirrustusten kokoa. Tästä ei seuraa muuta kuin se, että ostaja täällä Joensuussa tai missä sitä nyt kulloinkin ollaan, vaikka Berliinissä, saa liian pieniä vaatteita. Tietysti onhan niillä pienikokoisemmille ihmisille käyttöä, näillä pienillä vaatteilla, mutta me isomahaiset ukot ja akat käytän näin rumaa kieltä, koska totuus on tämä, emme voi käyttää näitä ns. halpatuontivaatteita. Eikö reilunkaupan sääntöihin kuulu maksaa ompelijoille suurempi palkka ja opettaa heidät neulomaan oikean kokoisia vaatteita. Tämä olisi kaikin puolin Fair Play -taktiikkaa, kuten jääkiekkokielessä sanotaan.

Katselin juuri eilen Katajan pukuja ja valitettaavsti sain huomata, että sielläkään ei ole minulle sopivia pukuja, on vain lapsille ja hoikille pitkäsäärisille tytöille sopivia vaatteita. Samoin olen katsellut erästä mainosta, jossa pirun pitkäsäärinen tyttö esittelee mekkoja ja hameita kuin diskossa konsanaan, mutta ei ne sille nelikymppisille mummoille, anteeksi neideille ja rouville, enää mene, joilla on jo yksi tai kaksi lasta ja vielä yksi tulossa. Ja säärethän eivät ole niin pitkät, vaan pikemminkin vähän paksunlaiset. En tarkoita sihteeriäni, hän alkaa kohta heristellä nyrkkiä.

Sama on itseni kanssa, kun minulla on tuota mahaa kertynyt vähän enemmän. En löydä enää housua jalkaan ja takkia päälle kaupossa. Mutta en luovu hyvästä ruuasta enkä suklaasta, enkä hyvistä juomista. En en en! Teollisuuden on tultava vastaan. Ja hallituksen, että he pysyisivät Suomessa, meinaan tämä teollisuus, joka on meille kaikille tärkeä.

Eiköhän tämä jatkokertomus voi jo loppua tähän. Kun kesä tulee, niin ei tarvitse enää vaatteita ollenkaan. Kumpikaan osapuoli. Ja silmänruokaa riittää!

---

Kategoria(t): Artikkelit, Hajatelmia, Jatkokertomus..., Järjestelmä mättää, My life, Our life, Terveisiä teollisuudelle