Terve vaan hyvät lukijani!
Teitä on pian 26 000 kappaletta. Eli pienen lehden kokoinen määrä. Olemme jo lähellä valtalehtiä, kuten karjalainen. Emme kuitenkaan vielä. Meidän pitäisi päästä 50 000 ennen kuin olisimme siellä. Lähettäkääpä minulle aiheita. Niin kyllä minä niihin jollain tavalla vastaan joskus. Kuten tiedätte, olen aika suuri suinen, ainakin olevinaan.
Mutta itse asiaan. Kuten varmaan olette huomanneet, minua ei ole tuolla kadulla näkynyt bongaamassa aiheita ja pimuja, joista varmaan aiheita saisikin. Olen nimittäin ollut Lahdessa Joululomalla ja muutenkin opiskelemassa, niin sanotusti ihmissuhteita. En tiiä olenko oppinut mitään, kun pää on niin saamarin kova. Olin siellä joulun ajan. Ja siitä tulee nyt lyhyt kertomus ja kuva kollaasi, joka herättää ehkä yhden kuvan kohdalla hämmästystä. En sano minkä, vaan saatte itse päättää.
Lähemme 17.12 Kimmon mersulla kohti Lahtea. Se saamarin Joensuun ja Varkauden välinen tie oli niin ikävystyttävä, että meikäläinen veti hirsiä, aina Mikkeliin asti. Mutta siinä biologinen kello herätti, kun piti käydä pankkiautomaatilla. Kai tiedätte miksi, kun olette itsekin matkustanut. Vastaan otto Lahdessa oli kuin kuninkaalla. Syy ei ole nimessäni, joka on Kustaan poika suoraan käännettynä. Vaan siinä, että tunnen koko henkilökunta poppoon. Heti alkuun menin syömään. Kun Kimmo ei syö ajossa ollenkaan. En tiedä miksi.
Sitten alkoi opiskelu, joka kesti jouluaattoon asti. Ensimmäinen päivä oli suoraan sanottuna aika tylsä. Sillä porukka ei uskaltautunut avautua. Seuraavana päivänä ne olivatkin jo oikein mukavia. Porukka uskaltautui tällöin jo puhumaan omista ja vähä ehkä toistenkin asioista. En ole varma. Sitten olikin jouluaatto ja menin ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen saunaan. Ja ai ai, että se tuntui mukavalle. Siinähän ei tietenkään ollut yksin saunassa. Vaan kuten arvaatte kylvettäjät olivat melko hyvän näköisiä. Vaikkakin moitin heitä, että heillä oli liikaa päällä. Sen teen muuten joka kerta.
Jouluaattona oli Lahden kuoro esitys josta myös kuva löytyy. Muitakin kuvia löytyy, myös pukin. Ei minun, en ole itse pukki, vaikka olenkin pukki. Joulupäivänä oli hiljaista, suorastaan tylsää. Enkä saanut niistäkään tapahtumista kuvia, mitä oli. Mutta tapanin tanssit, joista kuvia on paljon, olivat kaiken huippu. Mainittakoon, että alkoholia sai myös jouluaattona ja tapanin tansseissa. Joten juhla oli sen mukainen. Tässä nyt tulee niitä kuvia. Lopetan tähän ennen uutta vuotta, ellen keksi mitään keljuilua valtiolle, kunnille tai muille tavallisille yhteisöille.
Näiden kuvien myötä toivotan kaikille riemuista uutta vuotta ja älkääkö ottaako liikaa, nimittäin sitä jano juomaa! Minäkin koitan pitää sen hallinnassa mutta epäilen kuinka siinä käy.