Nissen itsepäisyyspäivän puhe

En vielä malttanut lopettaa tältä päivältä, nämä oli eilisiä nämä kokkaukset. Ja kohta ne on jo syötykin.

Tänäänhän on se 95-vuotisjuhlapäivä, nimittäin Suomella. Ja 2018 on sitten se suuri juhla ja tämän päivän tapahtumat ovat ilmeisesti jo harjoitusta suuremmalle tapahtumalle, otaksun. Niin, mitä se itsenäisyys sitten merkitsee meille tavallisille pulliaisille? Minä sanoisin sen sillä tavalla, että tavallisia askareita, niinkuin tämä kirjoittaminenkin jota saa n nyt vapaasti tehdä – kunhan ei vaan hauku Kekkosta, niinkuin silloin Kekkosen aikaan sanottiin.

Kekkonen vaikuttikin aika voimakkaasti, en muun muassa usko, että Kekkonen olisi suostunut maksamaan Kreikan velkoja. Mutta nämä nuoret pojanklopit, kuten arvoisa Herra Pääministeri ja Rouva Valtionvarainministeri yhdessä suostuivat. Vaikka Rouva Valtionvarainministeri onkin samaa puoluekantaa kuin minä, niin en malta olla sanomatta että on niin hölmöä kun ajattelee, että omassakin maassa on töitä tehtäväksi ja muun muassa sotaveteraanien ja muiden vähäosaisten auttamiseksi. Huomasin kyllä eilen ihmeekseni kuinka yksimielinen eduskunta voi olla, kun he pitivät sotainvalidi- ja veteraanikokouksen, jossa he korottivat muun muassa veteraanien kuntoutuksen määrärahoja ynnä muita etuuksia.

Ehkä me nuoremmat emme ymmärrä, kuinka suuren työn he tekivät tapellessaan. Vaikka vähän hullujen ajatusten kannustamana, kun johtajilla oli Suur-Suomi mielessään ainakin eräillä, mutta takaisin sieltä kuitenkin tultiin – häntä koipien välissä. Silloinhan naisia ei ollut kuin sotasairaaloissa ja viestitehtävissä, kun nyt taas on naisillakin mahdollisuus asepalvelukseen. Ja on paljon muuta sellaista ihan tavallista, jota voi tehdä ilman luvankysymistä naapurivaltiolta. Meinaan tuota isoa naapuria, anteeksi vaan.

Ihmettelen vain sitä, että mikä takia itsenäisyyspäivät ovat aina niin perinteisen vakavia? Eikö itsenäisyys ole iloinen asia? Ainakin minusta se on. Pitäisi olla enemmän sellaista ohjelmaa, mikä toisi nuoretkin mukaan ilonpitoon. Ja miksei myös presidentinlinnaan voisi kutsua välillä vähän nuorempaakin porukkaa, ja välittömämpää. Eikä kulkea frakki niskassa, kuten eräs naapurini kotipaikkakunnallani sanoi, että ”enhän minä rakkia päälle pistä, minä talutan sitä mielummin narussa”.

Joka tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että Kontiorannan varuskunta on säilytettävä kaikesta huolimatta! Uskokaa nyt jo herrat ja narrit!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

---

Kategoria(t): Artikkelit, joka voi olla totta. Tiedä häntä., Kiitosta, Kiukun purkauksia, kommentti, My life, Our life, Terveisiä puollustusvoimille, Terveisiä valtiolle