Esteettömyysblogi
Parafest raportti, ja mielipiteitäni sen kulusta ja tulevaisuudesta | 20 elokuun, 2012
Terve vaan, kaikki parafestiin osallistuneet ja osallistumattomat.
Näille viimeksi mainituille sanoisin, että menetitte suunnattomasti. Ei vammaisten kulttuuri ole sen huonompaa, kuin niin sanottujen terveiden kulttuuri. Voisimpa väittää toisinpäin. Se on vaan vähemmän arvostettua.
Kiitän jo tässä vaiheessa Parafest yhdistystä, ja Arto Pippuria, joka on kaiken isä. Äidistä ei ole niin tietoa, mutta kai pippuri sen tietää. Kiitän siitä, että hän oivalsi tämän kulttuurin arvon ja kiitän Joensuun kaupunkia, että se otti tämän homman omakseen.
Tietysti näin suuren tapahtuman järjestämisessä on omat ongelmansa. Tarvitaan viittomakielen tulkkeja, ynnä muita avustajia, ja tekniikkaa, joka oli erittäin tärkeässä asemassa. Pikkuisen antaisin moitetta järjestäjille, että heidän aamupäivän sessio oli hieman liian aikaisin. Monet vammaset eivät kerinneet kirveelläkään aamupäivän sessioon mukaan, joka oli keskellä toria. Olisiko ollut syytä kysyä lähellä olevilta asukkailta, mikä olisi ollut parempi aika?
Sen sijaan Liisa Tavin esitys, äänenkoskettelusta, niin hullulta kun se tuntuikin, niin se ääni kyllä kosketti. Oma kokemukseni oli, että tämä panssarivaununi lähti melkein lentoon äänen voimakkuudesta. Ääni oli kuin ampiaispesä, joka humisi ympärilläni. Jopa niin, että nukuin pari kymmentä minuuttia selvinpäin ja olin virkeä kuin peipponen, kun heräsin. Ja sain hyvin hymyileviä katseita. Niin, että hieman hävetti.
Ilta ohjelma, molempina päivinä, noudatti normaalia iltama kaavaa, jossa oli kaikennäköistä kultturi ohjelmaa. Eli toisin sanoen kevyttä kulttuuria, erittäin taitavasti esitettynä. Tähän lisäisinkin, sen verran, että tulevaisuutta ajatellen, kun satuin kuulemaan, että ensi vuonna meillä on ulkomaalaisia vieraita, että eikö olisi hyvä järjestää ensin pieni muotoinen seminaari, vaikka keskiviikkona. Aiheena olisi esimerkiksi esteettömyys ja asenteellinen esteellisyys eri maissa. Ja tämän jälkeen eri maiden edustajat voisivat esiintyä, esimerkiksi torstaina ja perjantaina, eri sektioissa. Ja Lauantaina olisi vielä loppuseminaari, jossa julkaistaisiin niin sanottu Joensuun julistus, mitä olemme saaneet aikaan seminaarissamme ja mitä haluamme saada aikaan tulevaisuudessa. Tämän hyväksymiseen päättyisi koko ohjelma. Taputuksiin päin naamaa. Heh heh. Leikki leikkinä. Toivotaan, että saamme niitä ulkomaalaisia ja lisää väkeä ohjelmaa suorittamaan, ja ennen kaikkea katsomaan. Joku valtiovallan edustaja tulisi avamaan festivaalit tänne Joensuuhun. Näin saisimme koko maan mukaan, eikä maailmakaan olisi pahitteeksi. Vaikka se vähän maksaisikin. Tämä on vaan minun mielipiteeni. Koska täällä eivät ihmiset tieneet koko tapahtumasta yhtään mitään. Tervetuloa ensi vuonna samoihin aikoihin, kynnelle kykemättömät ja kykenevät.
Esteettömyysblogi 