Ressivatta

Hei lukijani! Olen tässä lähiaikoina miettinyt, kun oma mahani on aina sekaisin, että onko se merkki henkisestä pahoinvoinnista ja yksinäisyydestäni. Kaikki mahdolliset tutkimukset on tehty ja erilaisia konstejakin on kokeiltu tilanteen parantamiseksi. Ruokakin minulle maistuu kuin hevoselle. Silti vatsani tuntuu olevan täynnä vettä ja kyllähän arvata voi mitä tapahtuu kun päästän paukun.

Ihminenhän reagoi stressiin, huoliin ja murheisiin erilaisilla ruumiintoimintojen muutoksilla. Puhutaan stressivatsoista sekä stressihartioista. Esimerkiksi minulla on päällä avustajahaku, sillä yksi avustaja poistuu kuvioista ja kevään myötä luultavasti myös  toinenkin. Yksi oireiden aiheuttaja voi olla juuri tämä epävarmuus ja muutos, joka elämässäni on tapahtumassa. Tämä epävarmuus myös luo yksinäisyyden tunnetta, sillä koskaan ei voi tietää syntyykö uuden avustajan kanssa samanlaista keskusteluyhteyttä ja suhdetta (ei kuitenkaan sellaista, mitä te ajattelette :D), joka minulla on nykyisten avustajieni kanssa.

Olen kyllä huomannut sen, että kun määrättynä päivänä otan pienen pienet hömpsyt, niin seuraavana päivänä, vatsani on kuin normaali. Tästä olen päätellyt sen, että aivokoppani unohtaa tällöin huolet ja murheet ja näin myös ruumiini ja erityisesti mahani toimii kuin voideltu. Ja kyllähän se onkin voideltu, vaikka jollakin muulla kuin voilla.

En kuitenkaan ole menettänyt vielä kaikkea toivoa vatsani suhteen. Syön nyt enemmän kuituja. Avustajani yrittää myös pakottaa minut syömään hedelmiä ja ruisleipää. Saa nähdä kuinka hän onnistuu projektissaan.

Kommentteja saa lähettää!

---

Kategoria(t): Hajatelmia, My life, Yleistä