Hierojalle töitä

Hei taas, lukijani!

Kävin taas äsken kaupassa avustajan kanssa. Jouduin taas pujotteluradalle, eivätkä tällä kertaa syynä eivät olleet niinkään mainoskyltit, vaan leppoisat ostostelijat, jotka viettävät kauppakeskuksessa päivää.

Leppoisa ostostelija liikkuu yksin tai eri kokoisissa ryhmissä, käveleksii käytävillä mietteissään, kiihdyttää ehkä välillä vauhtia ja tekee sitten äkkikäännöksen näyteikkunaa kohti tai pysähtyy rupattelemaan seuralaisensa tai vastaantulijan kanssa.

Kuinka ollakaan, leppoisan ostostelijan takana kurvailee pyörätuolillaan kansalainen Nisse, joka joutuu väistämään äkkipysähtelijää milloin lumipenkkaan, milloin minnekin. Eikä leppoisan ostostelijan poukkoilusta kärsi yksistään Nisse, vaan kaikki muutkin kassejaan kantavat, lastenvaunujaan työntävät tai fillaroivat ”perässähiihtäjät”.

Miksi leppoisalle ostostelijalle ei juuri koskaan tule mieleen vilkaista olkansa yli, onko kannoilla muita kulkijoita? Ehkä leppoisalla ostostelijalla on huono tyyny tai epäergonominen työpiste, mikä kipeyttää hänen niskansa ja pää ei enää käänny.

Suosittelisin häntä varaamaan hierojalle ajan, sillä jonain päivänä voi käydä niin, että kipeänä ei ole enää vain niskat, vaan myös kantapäät ja puoli kroppaa muutenkin. Pyörätuolini nimittäin painaa, ukko mukaan lukien kolmattasataa kiloa. Nopeuttakin piisaa.

---

Kategoria(t): Hajatelmia, Marinointia, Our life