Nisse esittää: Opettavaisia tarinoita 1.

Rakkaat lukijani.

Viikonlopun koittaessa haluan jakaa kanssanne muutaman opettavaisen tarinan alkoholin ihmeellisestä maailmasta.Älkää tehkö perässä.

Kun olin nuori ja hullu, 60-luvulla, isäni toimi usein kuskinani kokousmatkoillani. Koska kyse oli poliittisista kokouksista, joihin ei ulkopuolisia päästetty, isäni lähti sitten usein viihteelle kaupungille. Isään ja isän ajokuntoon ei aina paluumatkalla ollut luottamista, joten myös enoni oli usein mukana. Tosin enokin oli vähän happo, eikä hänenkään ajokuntoonsa ollut niin luottamista.

Kerran sitten kokouksen jälkeen paluumatkalla minua alkoi vessattaa. Pysähdyimme erään parkkipaikan laitaan. Emme huomanneet, että samassa paikassa oli poliisiratsia. Olimme ajaneet niin sanotusti rysään. Onni onnettomuudessa oli, että isä oli ollut aikoinaan liikkuvassa poliisiss. Isä meni jututtamaan ratsiaa pitävää poliisia, joka taas pyysi enolta ajokorttia ja rekisteriotetta. Eno, joka oli siis kännissä, koetti viivytellä ja etsi papereita viivytellen. Ties kuinka olisi käynyt, mutta isä sattui mainitsemaan entisen esimiehensä ja vanhan työtoverinsa komisario Salon, joka oli vastottain kuollut. Tämä näytti riittävän ratsiaa pitäville pitäville poliiseille ja pääsimme lähtemään, ilman puhallutuksia.

Eno tosin säikähti jutusta sen verran, ettei enää koko matkan aikana juonut mitään, vaikka etupenkillä oli täysi kaljakori. Tyhjensimme sen isän kanssa.

Mikä on jutun opetus? Hankkikaa hyvät ihmiset varmasti luotettava kuski, kun lähdette viihteelle.

Hyvää viikonloppua!

---

Kategoria(t): Hajatelmia, Kommelluksia, My life