Hei. Helteen keskellä on vuorossa joka kesäinen, pakollinen terassikirjoitukseni.
Kävin nimittäin eräässä paikassa syömässä tiistaina. Siellä oli asianmukainen terassi, jolle pääsee myös pyrätuolilla. Tilasin tulisen kebabin ja kyytipojaksi kylmän lonkeron hellepäivää juhlistaakseni. Mutta kuinka ollakaan, puolivälissä lonkeroa selvisi, ettei anniskelualue ulottunut terassille asti. Jouduin nielemään ylpeyteni ja loput lonkerosta sillä punaisella minuutilla.
Tämä on juuri tätä. Jos onnistun tuolillani kiipeämään jollekin terassille, se onkin limuterassi. Myönnetäänkö näitä anniskelulupia sillä perusteella, etteivät pyörätuolilaiset pääse nauttimaan palveluista? Höh. Jos kaunkiin saataisiin yksi hyvällä paikalla oleva, saavutettava ja riittävän väljä terassi, saisi ravintoloitsija minusta ja monesta muusta vakioasiakkaan.
Sitä odotellessa tyydyn kirjoittamaan näitä marinoitani.