”Näin sydämeeni joulun teen…”

Päivää vaan pitkästä aikaa, kaikki kiireiset joulu-ihmiset! Nyt aion kirjoittaa sellaisesta aiheesta, joka on ajankohtainen, vaikka sitä ei nyt joulun alla monet huomaakaan ja vaikka siitä puhutaan yleensä paljon.

Kysymys on yksinäisyydestä. Sehän korostuu erityisesti monen vanhuksen, vammaisen ja poikamiehen tai vanhan piian elämässä näin jouluna. Ennen vanhaan poikamiehet kärsivät nälkää, kun eivät osanneet laittaa ruokaa ja niin kaupat kuin ravintolatkin  olivat jouluna kiinni. Nythän tämä ei enää ole ongelma siinä mielessä. Vanhojen piikojen asioista en voi kertoa, kun en tiedä, mitä he kaipaavat. Mutta epäilen, että lähinnä seuraa. Liekö sitten kaipuu (joulu)pukin tai tontun seurasta. 😉

Itse joudun olemaan suhteellisen yksin joulun pyhät rakkaitten avustajieni vapaapäivien takia.  Se tuntuu aika raskaalta taakalta, kun joulua mainostetaan perhejuhlana. Omat sukulaiseni ovat Etelä-Suomessa ja Kaakkois-rannikolla.  Kaiken lisäksi radiosta ja televisiosta tulee tuutin täydeltä joululauluja, aina samoja renkutuksia. Niin kutsuttuja kauneimpia joululauluja, jotka ovat sata vuotta vanhojakin ja sata kertaa kuultuja.

Useimmilla, kuten itsellänikin, käy varmaan niin, että vedän (ylä)pään täyteen ja menen nukkumaan. Haluaisinkin sanoa kaikille, joilla on yksinäisiä  ihmisiä lähipiirissään, että rimpauttakaa vaikka heidän ovikelloaan tai kännykkään. Sekin jo piristäisi. Ja yksinäiset, soittakaa naapurille. Joulunahan se on sallittua.

Paras joululahja lienee sellainen, jota ei rahalla saa. Se liittyy erääseen Katri Helenan tunnettuun joululauluun: näin sydämeeni joulun teen. Joulumieli voi alkaa siitä, että ilahduttaa jotakuta toista. Ja se on ihan ilmaista.

---

Kategoria(t): Hajatelmia