Mitä yhteistä on Joensuun kävelykadulla, Metropolikäytävällä ja laskettelurinteellä? Kaikissa on portteja. Ainakin minulle pyörätuolilla liikkuvana Joensuun keskusta muistuttaa nykyään pujottelurinnettä.
Kauppojen edustat ja yhteinen kaupunkitila ovat täynnä mainoskylttejä. Lisäksi polkupyöriä on kaikkialla aina vain enemmän ja enemmän. Liikkumisen ongelmat kärjistyvät näin kesällä, kun kaupungilla liikkuu muitakin ja terassit haukkaavat osansa tilasta.
Tuo kylttiasia on etenkin yksittäisten liikkeiden ahneutta, kun ne haluavat hyökätä suoraan jokaisen ohikulkijan silmille. Onhan se ymmärrettävää, kun kyse on elämäsä ja kuolemasta, siis kilpailusta. Voisi ne kyltit silti sijoittaa kulkuväylien reunoille.
Pyöräongelma on selvästi kinkkisempi. Ensinnäkin, kaupunkisuunnittelussa kyllä mietitään jokaisen ostosparatiisin kohdalla erikseen autojen sijoittaminen, mutta pyöriin ei juuri kiinnitetä huomioita. Toiseksi, iso osa kaupungin pyöräparkeista sijaitsee kävelykadun keskellä, mistä pyörät luonnollisesti levittäytyvät koko kadulle. Kolmanneksi, tässä kaupungissa on huomattavasti enemmän pyöräilijöitä kuin mihin on varauduttu.
Lyhyesti, pyörien parkkeja on liian vähän ja ne ovat väärissä paikoissa. Olen jo useaan kertaan ihmetellyt tyhjillään lepääviä autojen pysäköintitaloja. Ehkä pyöräteiden varrella seisoviin voisi raivata tilaa myös polku- ja moottoripyörille? Tämä ei tietenkään ole koko ratkaisu, mutta ehkä yksi osa sitä.
Toivoisinkin päättäjien, liikkeenharjoittajien ja meidän kaupunkilaisten yhteistä foorumia näiden asioiden pohtimiseksi. Ratkaisuja voitaisiin hakea vaikka avoimessa tapaamisessa, jossa kaupungin eri käyttäjät ovat paikalla.
Käyttäjäarvioija Nisse Gustafsson