Eurovaalihajatelma

Taas on vaalit. Kun yksistä vaaleista pääsee, toiset tulevat. Mutta tosi asia on se, että nämä vaalit eivät kovin paljon kiinnosta ihmisiä. Itsekin vahvistan parhaani mukaan tuota asennetta tällä kirjoituksella.

Viime syksynä kirjoitín vammaisten äänestämistä helpottavista toimenpiteistä. Tällä kertaa kävinkin äänestämässä yleisellä äänestyspaikalla, kirjaston Muikku-salissa. Syynä oli, että talolla pystyi äänestämään aamulla klo 9-10, eikä täällä olla tuolloin vielä hereillä. Äänestyspaikaksi Muikku-sali sopii erinomaisesti. Onkin aika nurinkurista, että vammaisten erityinen äänestysmahdollisuus on esteellisempi kuin normaali äänestäminen.

Näissä eurovaaleissa ei ole juuri puhuttu vammaisaiheista, kuten harvoin vaaleissa puhutaan. Esimerkiksi esteettömyys säädökset vaikuttavan jäävän täysin jäsenmaiden asiaksi. Ja sen huomaa. Valitettavasti täytyy todeta, että Suomessakin esteettömyystrendi alkaa olla menneisyyttä säästöjen ja leikkausten aikakaudella.

Vammais- ja esteettömyys aiheiden keskusteluttamiseksi olisi mielestäni paras tapa, jos vammaisilla olisi oma vaalilista eri EU-maissa. Vaikka listat toistaiseksi ovatkin kansallisia, voisi ”puolue” silti kampanjoida samoilla teemoilla ja tunnuksilla. Esimerkiksi vammaisjärjestöillä on jo nykyään paljon valmiita teemoja, joita pettymyksekseni mikään puolue ei ota todesta. Yhden asian puolueet ovat kuitenkin varsin suosittuja monissa EU-maissa, vaikka niiden elintilaa yritetäänkin Suomessa pienentää.

Kaikesta huolimatta, käykääpä sunnuntaina äänestämässä, jos ette vielä ole sitä tehneet.

---

Kategoria(t): Artikkelit