Hei lukijat!
Nissen avustajan (lue: näppäimistön, kustannustoimittajan) osasta astun taas estradille maestron pyydöstä. Blogissa oli parin viikon tauko, kun matkustin Saksassa. Tässä muutamia esteettömyyshavaintoja tuolta reissulta.
Olin opintomatkalla Landaussa, Reinin laaksossa sijaitsevassa vanhassa linnoituskaupungissa. Lähes kaikki kadut olivat mukalakivestä, mutta jonkin verran pyörätuoleja kaduilla silti liikkui. Toisaalta, koko keskusta-alue oli vapautettu autoista, mikä helpottaa liikkumista.
Vaikeampia tapauksia ovatkin liikkeet, joista aika harvat ovat esteettömiä. Se ei kuitenkaan ole ylitsepääsemätön ongelma (ainakaan kesäaikaan), sillä iso osa liikkeistä, kahviloista ja ravintoloista on levittäytynyt katujen puolelle.
Uudemmat supermarketit ja muut ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsevat liikkeet ovat samanlaisia kuin Suomessakin. Toisaalta, ovatko ne invalidien kannalta kovin olennaisia? Ainakaan yhtään invataksia en reissullani huomannut.
Sen sijaan junan ja pyörätuolin yhdistämiseen oli Saksassa panostettu. Kahdesti näin nosturin, jolla pyörätuolin käyttäjä pääsi ajamaan sisälle myös vanhemppin (ja korkeampiin) juniin.
Mitään kovin perustavaa analyysia en kuitenkaan voi kymmenen päivän perusteella vetää. Luultavasti isompien kaupunkien katukuvassa näkee enemmän pyörätuoleja ja myös esteettömyyteen on panostettu niissä enemmän.
Olen kuin olenkin samaa mieltä, että Saksassa kadut ovat usein mukulakiveä tai jotain vastaavaa. Ainakaan Itä-Saksan puolella ei päässyt aikoinaan kahvilaan edes nostamalla.
Tulen kirjoittamaan lähiaikoina pyörätuolimatkailusta – esimerkiksi lentokoneiden paineistamisesta niin, että pyörätuolien akut eivät tyhjenisi.
kommentti Kirjoittanut nisse47 — 24 maaliskuun, 2009 @ 2:59 pm