Joskus valittaminenkin kannattaa…

joten aina kannattaa valittaa. Ainakin jos tietää olevansa oikeassa.

Kirjoitin viime kesänä oman mielipiteeni Kansaneläkelaitoksesta. Kirjoitus löytyy täältä ja se on erittäin ajankohtaista ja suositeltavaa lukemista edelleenkin.

Paitsi yksi asia on muuttunut. Sain vihdoin kuntoutusvalituksen läpi sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa.

Systeemi on nimittäin sellainen, että ensin haetaan laitoskuntoutusta Kelalta. Jos ja kun se hylätään, voi päätöksestä valittaa. Kun taas valituskin todetaan perusteettomaksi, saa valittaa edelleen sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan. Sen jälkeen ei enää ole valitusmahdollituutta, mutta päätöksen voi viedä käsiteltäväksi vakuutusoikeudelle, jonka tehtävänä on valvoa valtion virkamiesten toimintaa.

Kyllähän se aikaa vie ja paperia. Aina täytyy olla valmis perustelemaan monelta kannalta, sillä harvalla on varaa maksaa omasta pussista välttämättömiä kuntoutusjaksoja (á 2000 € / 3 viikkoa). Toisaalta, valittaminen on ilmaista.

Voisinpa kutsua valittamista jopa harrastuksekseni. Nyt odotan mielenkiinnolla kuinka vuoden 2007 kuntoutusjaksolleni käy vakuutusoikeudessa. Ehkä pääsen suorittamaan sitä jossain vaiheessa ensi vuotta. Tämän vuoden valitusrumba sen sijaan on vielä alkutekijöissään.

Olenhan niin pirullinen, etten anna mitään periksi. Kaikesta ei silti kannata valittaa. Muistakaa pitää puolenne!

---

Kategoria(t): Hajatelmia