Esteettömyysblogi

Esteiden lyhyt historia | 19 toukokuun, 2008


Jo muinaiset roomalaiset tunsivat pyörätuolin. Viktoriaanisen ajan Britanniassa niitä oli käytössä. Mutta näkyikö se kummankaan kulttuurin rakennusten suunnittelussa? Ei.

Kertomusten mukaan vielä 1950-luvun Suomessa suljettiin (ei tosin minua) vammaiset komeroihin piiloon vieraiden tullessa kylään. Oli kuulemma häpeä, jos perheessä oli vammainen lapsi.

1970-luvun silloisessa Itä-Saksassa, eli DDR:ssä, oli kyllä pyörätuoleja, mutta vammaisten oma asenne oli, ettei ulkona voi liikkua. He kai pelkäsivät. Vasta meidän ”länsimaalaisten” mentyä kylpylälomille alkoivat paikalliset vammaiset tulla niin sanotusti ulos kaapista.

Mkä on muuttunut? Nykyään rakennuksissa on luiskia ja hissejä, vanhemmat eivät häpeile vammaisia lapsiaan (tai ainakaan myönnä sitä) ja pyörätuolit ovat osa katukuvaa (ainakin tehdaspaikkakunnilla), jne.

Tekniikka (sähköpyörätuolit, hissit, etäkäyttötekniikka, induktiosilmukka) on siis kehittynyt paljon, mikä on tehnyt vammaisten liikkumisesta helpompaan. Myös asenteet ovat vähitellen muuttuneet siihen pisteeseen, että vammaisia pidetään ihmisinä. Kuitenkin asenteet ovat näistä kahdesta hitaampia muuttumaan.

Tekniikkaa otetaan usein käyttöön vähän vasemmalla kädellä (jos otetaan). Luiskat on rakennettu vähän sinne päin (jopa väärinpäin),  hissit ovat kuin koirankoppeja ja invavessat (sekä asunnoissa että yleisissä tiloissa) aivan liian pieniä ja vaikeilla paikoilla. Vielä enemmän esteitä on kaupunkitilassa, jossa katukivet ovat niin korkeita, että huimaa, vaikka kyse on pienestä ratkaisusta.

Usein selitykseksi sanotaan rahan puute, eli kyse on asenteesta. Kaikkein räikeimpiä esimerkkejä ovat yllä mainitut historialliset paikat, joihin ei ’kehdata’ rakentaa luiskia ja hissejä.

Onneksi uusi suunnittelijasukupolvi murtaa jo asenteita tilojen ja rakennusten suunnittelussa – ja toivottavasti sen myötä asenteissa yleisemminkin. He taistelevat vastavirtaan, koska lain pykälien ja normiohjauksen voimaa höllennetään jatkuvasti, sillä tilaa tehdään talouden ohjaukselle.

Asenteissa on nähtävissä myös taantumista. Toivon mukaan äärioikeistolaisuuden uusi esiinmarssi Euroopassa ei tarkoita takapakkia suvaitsevaisuuden suhteen.

Siksi toivon, että suvaitsevaisuus, solidaarisuus ja erilaisuuden kunnioittaminen voittavat alaa käynnissä olevassa päätöksenteon sukupolven vaihdoksessa. Ja todellakin – toivon, että vammaiset tulevat ulos kaapeista ja sänkyjen pohjilta, ja ottavat oman tilansa yhteiskunnassa!


Kategoria(t): Artikkelit

1 kommentti

  1. En tiedä olitko tutustunut asuntoministerin Rakentamisen normitalkoisiin ja erityisesti siihen liittyvää kyselyyn? Kyseinen projekti ja sen toteutustapa on hyvä esimerkki asenteellisuudesta, jota kuvaat. Minusta on oikein hyvä uutinen, että Kynnys ry on nostanut asian arvioitavaksi ja mietittäväksi tekemällä tutkintapyynnön kyselystä. Mielenkiinnolla seuraan mitä asenteellisuutta tulee jatkossa. Vielä ei näy tiedotetta ympäristöministeriön sivulla.

    kommentti Kirjoittanut Minna — 9 kesäkuun, 2008 @ 11:16 pm


About author

Nissen ajatuksia esteettömyydestä ja elämästä. Tehdään yhdessä parempi kaupunki ja maailma!

Etsi

Navigointi

Kategoriat:

Links:

Archives:

Syötteet

%d bloggaajaa tykkää tästä: