-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Jokainen tämän blogin lukija muistaa eilisen kirjoitukseni esteettömyydestä yleisesti. No, tänään läksin kenkäkauppaan. Valitsin juuri avatun liikkeen Metropoli-kauppakeskuksessa, koska siellä alkaa olla hyvä liikkua.
Kuinka ollakaan pääsin kenkäkaupan ovelle ja ovesta sisään. Enpä päässytkään sitä pidemmälle. Arvatkaapa minkä takia?
Kassan välittömässä läheisyydessä oli väljää liikkua (kai pitkien asiakasjonojen toivossa), mutta mitä lähemmäs liikkeen reunoja katsoi, sitä tiheämmässä hyllyt olivat. Siipä pyörätuolin käyttäjänä pystyin vain katselemaan kassan viereen aseteltuja muotikenkiä tai näyteikkunan jalkineita.
Palasin vielä odottamaan myyjää, jotta olisin ilmaissut huolen liikkeen saavutettavuudesta. Aikani siinä pällistelin, mutta myyjää ei kuulunut.
Ei riitä, että on esteetön sisäänkäynti liikkeeseen, vaan koko paikan suunnittelun täytyy tukea helppoa liikkumista. Eikä tavaroiden myöskään pidä hyppiä silmille.
Jäivät kengät ostamatta, mutta rahoille löytyi parempaa käyttöä.
Esteettömyysblogi 
Itsenikin on välillä vähän vaikea ostaa kenkiä… eikä sillä ole mitään tekemistä fyysisten esteiden kanssa. En vain koe olevani tervetullut siihen ympäristöön, en sovi kuvaan.
Ja sama tunne levittäytyy yhä laajemmalle kaupunkitilaan. Valtavirrasta saa toki poiketa, siitä pitää poiketa. Mutta poitessaan täytyy tehdä se viimeisen päälle harkitusti ja tyylillä. Täytyy tuotteistaa itsensä.
Niinpä näkymättömillä henkisillä esteillä täydennetään jatkuvasti tuota fyysisten esteiden verkostoa.
Haluaisin sanoa vielä jotain biopoliittisesta normaalista, mutta Nisse antaisit minulle turpaan ja vikkelään. 😉
kommentti Kirjoittanut Jani — 15 toukokuun, 2008 @ 10:19 pm