Mitä esteettömyys on?

Siinä on kysymys, johon pyrin tällä pienellä sepustuksellani vastaamaan. Ensinnäkin onko se esteetöntä liikkumista paikasta A paikkaan B. Onko se esteitä paikassa B ja niiden poistamista? Vai jääkö matka sittenkin kokonaan tekemättä?

Paikka voi olla hyvinkin esteellinen. Eräs Joensuussa juuri avattu kenkäkauppa on helppo lähestyä, koska sinne johtaa leveä ovi. jossa ei ole turhaa kynnystä. Mutta liikkeessä pyörätuolilla liikkuminen on mahdotonta, koska lattiapinta-ala on lähes täynnä hyllyjä ja pöytiä. Eli paikassa voi olla kahdenlaisia ongelmia: sisäänpääsyyn ja ahtauteen liittyviä. Itse jouduin kääntymään liikkeen ovelta takaisin.

Myös tilat ovat usein esteellisiä. Esimerkiksi kaupungilla liikkuessaan törmää monenlaisiin esteisiin. Ensinnäkin jalkakäytävien kiveysten poistaminen auttaisi liikkumista huomattavasti. Lisäksi julkisten rakennusten sisäänpääsyt ovat lievästi sanoen vaikeita. Myös hissit taitavat olla välillä vain laiskoja autoilevia pukumiehiä varten, eikä suinkaan paljon tilaa vaativia pyörätuoleja tai rollaattoreja. Esimerkiksi käy vaikkapa kaupunginteatterin hissi.

Tilallista liikkumista on myös vaikkapa kaupunkien välinen liikkuminen. Jos haluaa matkustaa esimerkiksi junalla, joka on mielestäni linja-autoa mukavampi vaihtoehto, täytyy invavaunu tilata päivää etukäteen. Linja-autossa sama juttu, eikä lentokoneeseen pääse lainkaan sähköpyötätuolilla.

Kaikkein pahin esteellisyys liittyy joihinkin tilanteisiin – tarkemmin sanoen rakennustöihin. Etenkin vierekkäiset rakennustyömaat sulkevat kokonaisia katuja tai alueita. Niistä esteistä ei aina selviä ”normaali immeinenkään”. Ei se tuleva kauppakeskus tai julkishallinnollinen konttori paljon ilahduta, jos puolen vuoden ajan kiertämään kauppakassien kanssa korttelin tai pari päästäkseen kaupalle tai sieltä kotiin. Mutta sehän on vain poikkeustilanne, sanotaan.

Mutta kaikki edelliset esteellisyyden muodot kohtaavat asenteellisessa esteellisyydessä. Esimerkiksi kaupoissa ja virastoissa palvelevat henkilöt puhuvat usein mukana olevalle esimerkiksi avustajalle vammaisen sijaan. Myöskään hyllyjen korkeuden ja sijoittelun synnyttämät esteet eivät ratkaisemattomia, vaan ovat suunnittelijoiden valintoja – olkoonkin sitten tiedostamattomia.

Ettei totuuden toinen puoli unohtuisi, on huomattava myös vammaisten asenteellisuus. Esimerkiksi tunnen eräitä vastavammautuneita, jotka makaavat sängyssä ryypäten koskenkorvaa. Toisaalta moni täällä Joensuussa jättää tilaamatta invataksin, koska kaupungin kyytikeskus ei usein toimi kunnolla. Heiltä on jäänyt monta kyytiä saamatta, eivätkä he jaksa enää yrittää.

Onneksi on olemassa meitä kaikkia yhdistävä esteellisyyden muoto, virtuaaliesteellisyys. Ohjelmat ovat usein hankalia käyttää ja tuntuvat puhuvan omaa kieltään (sanotaan vaikka siansaksaa). Paras esimerkki on tämä blogiohjelmisto, joka on paitsi hieman monimutkainen, sekoittaa se lisäksi englannin ja suomen kieltä. Yritä sitä siis ymmärtää.

Toisaalta verkkoon pääsy on jo itsessään minulle suuri ponnistus. Tarvitsen nimittäin vanhanaikaisen pallohiiren, jota voin hallita jalallani, jotta voin ylipäätään seikkailla bittien ihmeellisessä maailmassa! Valitettavasti näitä laitteita ei ole valmistettu sitten 80-luvun, minkä takia saatan pian pudota päpi verkonsilmästä.

No, mitä esteettömyys sitten on? Esteettömyys on tietenkin kaikkien näiden puuttumista – se on tarinan kääntöpuoli. Esteitä tulee aina olemaan ja ne ovat osa aivan jokaisen elämää, mutta toivottavasti niistä räikeimmät saadaan poistettua.

Kehitys vain on tuskastuttavan hidasta kaikilla tasoilla. Vaikka valtion politiikka olisi jumittunut juhlapuheisiin, voidaan aloite ottaa paikalliselle tasolle. Joensuussa vaikkapa palkkaamalla esteettömyysasiamies.

---

Kategoria(t): Artikkelit