Heippa vaan ja kiitos lukijaennätyksen tekemisestä teille rakkaille ja vähemmän rakkaille lukijoille!
Olin juuri puhelimen äärellä suurinpiirtein puoli tuntia lääkäriaikaa hakemassa. Täytän tässä sen 65-vuoden ikärajan ja tarvitsen uuden kuntoutussuunnitelman, että Kela uskoo, että tarvitsen kuntoutusta edelleen samanverran kuin enennenkin, tai oikeastaan melkeimpä enemmänkin.
Jäin kuitenkin ihmettelemään tätä järjestelmää, jonka piti olla asiakasystävällinen, joka ei kuitenkaan sitä ole. Kun aamulla kahdeksan aikaan pitäisi jo soittaa terveysasemalle lääkäriajan saadakseen. Ja kuitenkin saattaa olla niin, että silloinkin ne ovat jo menneet, kun vihdoin puhelinjonossa pääsee eteenpäin.
Kuvittelin kuinka ihmiset kertovat siellä koko elämäntarinaansa puhelimitse ja toiset vartovat käsi jäykkänä korvalla. Sitten kuitenkin hoitajat vastaavat lopulta, että olisit soittanut aikaisemmin.
Eikö olisi tällaisessa asiassa asioitava suoraan lääkärin kanssa? Voisi sopia ajan suoraan hänen kanssaan, niinhän vielä viime vuosisadalla tehtiin ja se toimi erinomaisesti. Välillä pääsi jopa samana päivänä lääkäriin. Enkä yhtään valehtele.
Silloin vielä oli lankapuhelimet, jotka olivat huomattavasti kalliimpia kuin kännykät, mutta silti kok järjestelmä tuli kokonaisuudessaan halvemmaksi laskujen suhteen. Vaikka kännykän laskut on pienempiä, ovat ne kuitenkin suhteessa nykyiseen euroon kalliimpia kuin markka-aikana. Ja tästä moni pienituloinen vanhus ja vammainen kärsivät kun tuota pirun moneyta ei ole paljon muutenkaan.
Esittäisinkin, että entinen järjestelmä palautettaisiin ainakin osittain, se helpottaisi myös terveysasemien ruuhkia.
Laitan pari kuvaa mukaan, mihin asioihin tarvitsen jumppaa.

Tässä olen uimassa kuten kaikki varmaan huomaavat, iso maha ja terapeutti mukana tottakai. Paikka on Kuntohovi.
Näiden takia tarvitsen lääkäriä, että elämä jatkuisi normaalisti tai epänormaalisti, miten sen nyt ottaa.. heh heh hee!
Aurinkoista päivää hyvät, ja vähemmän hyvät lukijani. Kävin tänään eräässä tietyssä nimeltämainitsemattomassa kaupassa.
Luin samalla iltapäivälehtien lööppejä, joista silmiini sattui eräs siivoojaa koskeva otsikko. En ollut uskoa silmiäni, ja kehoitin avustajaanikin katsomaan.
Lehden mukaan siivooja oli vienyt potilaiden verikokeita ja sydänfilmejä, ja aloinkin ihmettelemään, onko laboranttien määrä nykyään niin vähäinen, että he joutuvat turvautumaan siivoojien apuun työssään?
Tällaiset asiat voivat tulla yleisiksi puheenaiheiksi, koska Suomi on niin pieni maa, eikä täällä tapahdu edes mainittavia maanjäristyksiä, joista keltainen lehdistö voisi repiä lööppejä.
Tuntuu huvittavalta ajatella potilaiden asemaa sairaaloissa, joissa hoitajilla ja siivoojilla on samanlaiset työasut. Toivon mukaan nämä verinäytteet eivät ole menneet asianomaisen varkaan verilettuihin! Vakavasti ottaen tämä on suuri vaara potilasturvallisuudelle, kun potilas ei voi tietää, puhuuko hän asioistaan hoitajalle tai siivoojalle. He voivat kuitenkin olla yhtä viisaita, tai tyhmiä.
Hyvät lukijat, ellette usko tätä tarinaa, niin lukekaa lööpit, ja toivokaa että terveysviranomaiset puuttuvat asiaan ja äkkiä!
Hyvää viikonloppua kaikille; oksentamisen voi välttää olemalla syömättä verilettuja. Muuten tämä tarina on melkein tosi ottaen huomioon keltaisen lehdistön sairaan mielikuvituksen.