Esteettömyysblogi

Hei taas pitkästä aikaa! Jopa niin pitkästä aikaa, että kuukausi on vaihtunut, eikä kunniamainintaa ole vielä näkynyt. Syy on monien yhteensattumien summa, joita en kuitenkaan lähde erittelemään.

Mutta asiaan: se kunniamaininta nimittäin tulee aktiivisista nuorista henkilöistä, jotka hakivat minulle henkilökohtaiseksi avustajaksi.

Jotkut väittävät, että avustajia on vaikea saada. Mutta minusta vaikeus on siinä, että vaikka me vammaiset olemme aika vaativia, niin hakijoita on suunnaton määrä ja valinta on vaikea.  Ja lisäksi kunnat maksavat mielestäni liian vähän palkkaa.  Ilmoitukseni herätti huomiota noin 300:n lukijan edestä, mutta lopulta hakemuksia tuli kuusi, joka on hyvä saavutus sekin.

Kiitänkin kaikkia hakijoita ja lukijoita, jotka ovat olleet asiasta kiinnostuneita! Ja toivotan hyvää syksyä ja pukin odotusta jo näin aikaisin. Niitä pukkejahan liikkuu jo nyt kaikenmoisia… =)

Nyt eletään poliittisia ja muitakin syysmyrskyjä Suomalaisessa kansankodissa. Mutta minä yritän miettiä asioiden valoisaa puolta ja päädyn myöntämään kunniamaininnan…

yleisradiolle.

Pitkälle on tultu elokuusta, jolloin kunniamaininta lankesi valtiovallalle. Nyt en voisi moista kuvitellakaan, kun vaikuttaa siltä, että isot herrat kusettavat meitä pieniä herroja ja rouvia kilpaa. Tai kuten Vennamo aikoinaan sanoi: rötöstelevät. Mielikuva Suomesta lahjomattomattomana ja puhtaana yhteiskuntana on vedetty alas vessanpöntöstä.

Mutta onneksi neljäs valtiomahti eli media ainakin yrittää – toisinaan liiankin kanssa – tuoda rötöksiä esiin. Ehkä ylen ajankohtainen kakkonen lautakasa-Masa -juttuineen on sittenkin osoitus lehdistön riippumattomuudesta. Ainakin se on parhain tosiperäisen viihteen saralla.

Mikä sitten on totta, sitä emme varmaan koskaan saa tietää. Ja väliäkö tuolla, jos oikeus voittaa.

P.S. Olisi kyllä kiva, jos media käsittelisi myös vammaisten oloja hieman useammin.

Kiitosmaininta tulee tällä kertaa – ja tämä on minulta harvinaista…

valtiovallalle.

No, minkä takia? Mitä hyvää se on muka saanut aikaan? Ainakin kuljetustuen ja vammaispalvelulain, jotka tekevät vammaisen olon edes hieman helpommaksi. Tietenkin molemmissa on parannettavaa, mutta hyvä näinkin.

Aloitetaan kuljetustuista. Nykyisin se tarkoittaa 18 tuettua matkaa kuukaudessa vammaista kohden. Tämä tarkoittaa yhdeksää edestakaista taksireissua lähialueella. Sen lisäksi Kela tukee kyytejä kuntoutukseen. Kyllä sillä perusasiat hoitaa, kun ei ole muuta tapaa liikkua.

Vammaispalvelulaki taasen takaa jokaiselle sitä tarvitsevalle henkilökohtaisen avun ja pyrkii kohtelemaan kaikkia samanarvoisesti vamman vakavuuden ja avun tarpeen (kuten työ, opiskelu) mukaisesti. Minimituntimäärä on 10 tuntia kuukaudessa, mutta toivottavasti se nousee lähivuosina. Tosin uusien apua toivovien on itse anottava avustajatunteja ja hankittava sopiva avustaja.

Eli onnea valtio! Toivottavasti lupaukset pitävät ja uusia hyviä avauksia tulee vielä joskus.

Taas on kuukausi vierähtänyt auringon, terassien, rokin ja tyttöjen merkeissä. Mutta mikään niistä ei ole kunniamaininnan arvoinen. Sillä heinäkuun kunniamaininnan saa…

M/S Vinkeri.

Omasta risteilystäni olette kaikki jo lukeneet. Eilen risteilyllä oli talomme väkeä. Laivaan mahduttautui lounaalle 11 pyörätuolin käyttäjää ja lisäksi muutamia avustajia. Ja palvelu oli kuulemani mukaan erinomaista. Itsehän en tällä risteilyllä ollut.

Laivan kantta oli muokattu uuteen uskoon ja henkilökunta oli avuliasta, kuten edelliselläkin käynnillä. Juttelin Vinkerin päällikön kanssa jälkeen päin ja sain tietää, että hän itsekin on alkanut nähdä asioita esteettömyyden kannalta. Palautekin on ollut mainiota mm. lapsiperheiltä ja vanhuksilta.

Lisää tällaista!

Vinkeri tulossa satamaan

Tämä ei ole maksettu mainos, mutta korruptiosyytökset otan hymyillen vastaan. Olen nimittäin tuntenut kesäkuun kunniamaininnan saajan jo ainakin 40 vuoden ajan. Nimittäin, kunniamaininnan saa tällä hetkellä Joensuussa seisova…

Sirkus Finlandia.

Miksi? Ensinnäkin, ainakin minua kohdellaan kuin ihmistä, eikä esimerkiksi kuin apinaa tai vammaista, joita molempia ryhmiä toki edustan. Toiseksi, sirkuksen esteettömyyteen panostetaan vuodesta toiseen. Ja viimeiseksi, koska vammainen avustajineen pääsee paikan päälle maksutta.

Tämän vuotsen juontajan ja hänen siskonsa olen tuntenut jo pikkupojasta asti ja voin vakuuttaa, että pokka pitää asiassa kuin asiassa. Lisää tarinoita voi lukea kirjoituksestani viime kesältä ja sirkuskaravaanin kiertueeseen voi tutustua virallilla kotisivuilla.

Esteetön asenne sirkuksessa (8.7.2008)

Sirkus Finlandian viralliset kotisivut

Kuvassa oleva apina sijaitsee kameran toisella puolen, joten sitä ei huomaan ensi silmäyksellä.

Haluan henkilökohtaisesti (ainakin näin blogitse) kiittää Marjut Korjolaa tämän vuoden pyörätuoliteosta. Hänen matkansa Pihtiputaalta Helsinkiin tuli päätökseen viime torstaina ja samalla uuden avustajalain puutteet saivat roimasti näkyvyyttä.

Marjutin blogi on mainiota luettavaa. Mielestäni sillä on paikka Suomen pyörätuolihistoriikissa, kun sellainen joskus kirjoitetaan. En tiedä kuinka jaksoit ajaa kymmeniä kilometrejä päivässä ja harmittaa, kun et tullut tänne Joensuuhun. No, ministeriöt taitavat sijaita vielä Helsingissä, joten kai se on perusteltu päämäärä.

Kannattaa käydä tutustumassa myös tien päällä kuvattuihin videoihin. Niistä saa kuvaa matkatunnelmista ja siitä, miten rankka reissu on ollut. No, olen kyllä itsekin kokeillut ajaa moottoritietä väärään suuntaan, kun eksyin sellaiselle. Mutta se on toinen tarina.

Onnittelut Marjut!

Huh. Onpahan lämmintä ja syystä. Kevät on ohi ja on tämän kuun kunniamaininnan aika. Näin koulujen lopun hetkellä sen saavat…

kevään valmistuneet.

Valinta kaipaa ehkä pienen selityksen, sillä harvat heistä ovat saaneet mitään aikaiseksi esteettömyyden eteen. Vielä. Monet ovat kuitenkin lukeneet vuosia ja pääsevät nyt ehkä tuomaan taitojaan käytäntöön. Uskon, että heitä eivät kahlehdi vanhat tottumukset, joiden mukaan tämä maailma tehdään kahdella jalalla tai neljällä pyörällä liikkuvia heteroseksuaalisia uroksia varten. He ehkä näkevät, että täällä on muitakin. Toivottavasti lama on mahdollisuus, eikä uhka tässä hankkeessa.

Onnea yritykselle!

Lakki päähän ja elämään

Kevättä pukkaa. Tai kun ikkunasta katsoo, niin tänään näyttää pikemminkin syksyltä. Vähän vihreyttä, kiitos! Kaikesta huolimatta allakka näyttää, että on huhtikuun kunniamaininnan aika. Sen saa vaihteeksi Joensuun ulkopuolinen taho, nimittäin…

Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskus.

Kuten tarkkaavaiset lukijani tiedätte, kävin katsastamassa paikat viime kuussa. Siellä minua palveltiin kuin kuningasta, vaikka sukupuuni ei kovin majesteettinen olekaan. Itseluottamuksen valaminen on tärkeä osa kuntoutuksen henkistä puolta. Ja uudet tuttavuudet ovat keskeisiä sosiaaliselta puolelta – niitähän löytyi.

Pääpaino on kuitenkin fyysisessä kuntoutumisessa. Sillä saralla kuntopyörän (Motomedian) polkeminen ja allasjumpat olivat tärkeimpiä minulle. Kuntopyöräilystä taisin jopa innostua, sillä kilometrejä kertyi yli 60. Harmi, ettei täällä talolla ole polkumahdollisuutta.

Sosiaalisia aktivititeettejä olivat muun muassa ryhmäkeskustelut ja puhallustikka – virallisimmasta epävirallisimpaan. Pienenä ongelmana täytyy mainita, ettei huoneessa voinut lähettää kutsua muualta kuin vessasta.

Muilta osin palvelukeskus onkin esimerkillisen esteetön.

Hyvät lukijat ja myös pahat. Loskakuu on pahasti kesken, mutta siitähän ei kunniamainintoja jaeta. Sen sijaan maaliskuun kunniamaininnan saa…

Talonmies Matti.

Tunnetaan myös nimellä talonsetä invalidiliiton palvelutaloilla ympäri Suomen.

Matti on Joensuun talomme monitoimimies. Hän hoitaa talonmiehen perustehtävät katujen lakaisuneineen ja pikkuremonteineen, mutta tarvittaessa hän vaikka vääntää rautalangasta pyörätuolin akun. Tai ainakin melkein. Nimittäin aikamoinen ihmemies on kyseessä. Asukkaat turvautuvat hänen apuunsa kaikissa huoneiden ja pyörätuolien tekniikkaan liittyvissä ongelmissa. Ensin hän katselee pieni virne suunpielessä ja sanoo “eihän tästä saa enää mitään aikaiseksi.” Kuitenkin puolen tunnin päästä hänellä on ratkaisu valmiina ja kiinnitettynä paikalleen.

Ja samanlaisia talonsetiä löytyy palvelutaloista ympäri Suomen. Se on ehdottaman tärkeää invalideille, sillä erilaisia apuvälineitä meillä on joka lähtöön. Aina on jokin paikka vähän rempallaan – etenkin sedän ollessa lomalla tai viikonlopun vietossa.

Toivoisinpa, että talonmiehiä olisi enemmän muuallakin – kuten ennen aikaan. Kiinteistönhuoltofirmoilta en usko saavan samanlaisia palveluita. Muutenkin vanha kunnon sekatyömieshenki on liian vähäistä nykyaikana.

Kiitos Matti!

Katsoin taas kalenteriini ja huomasin kuukauden kadonneen. Aika myöntää kunniamaininta ja se mennee…

Yliopiston apteekille.

YA on Joensuun isoin ja palveluntasoltaan kattavin apteekki. Sinne pääsee sisälle kaikilla kulkuvälineillä (autoa, moottoripyörää, traktoria jne. lukuunottamatta) sekä Koskikadun että Kaupakadun puolelta. Henkilökunta on avuttavaista ja neuvot tulevat kuin apteekin hyllyltä. Apteekki se taitaakin olla.

Tämä ei kuitenkaan ole maksettu mainos. Siksi joudun toteamaan, ettei kyse ole täydellisestä apteekista. Pahin ongelma korit, lisähyllyt ynnä muut, joilla
tukitaan käytäviä. Toisaalta Koskikadun puoleinen sisääntulo on sekava ja vammaiselle liian kapea. Kolmas ongelma on ahdas kohta keskellä liikettä. Se on kuitenkin ymmärrettävää, sillä ympärillä olevat liikkeet rajoittavat tilaa.

Kaikesta huolimatta, kyseessä on Joensuun paras apteekki.