Esteettömyysblogi

Tälle jutulle saa vapaasti nauraa (jos ei halua saada turpaansa).

Olen taas vankina. Tällä kertaa en kuitenkaan vessanpöntöllä tai hississä, saati oikeassa putkassa. Ainoastaan omassa tuolissani.

Nimittäin kaunis, tuliterä, puolivuotias, kirottu tuolini on vaihteeksi telakalla. Tällä kertaa se rupesi matelemaan. Tuoli liikkui noin kolmannesnopeudella normaalista, eli koneesta olivat hävinneet tehot. Tunne on sama kuin ajaisi autolla kolmea kymppiä satasen alueella. Tai toisaalta pyöräilijät vilistäisivät auton ohi normaalissa liikenteessä.

Pistää ihmettelemään, miten valmistajat nykyään tekevät nämä tuolit, kun ne ovat aina rikki. Kuinka tällaisia kehtaa edes myydä ihmisille? Syitä lienee ainakin kaksi, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Ensinnäkin valmistajia on vain puoli kourallista, eli voidaan melkein puhua monopolista. Toiseksi kuntien on pakko ostaa näitä vehkeitä, mikä takaa kysynnän. Meininki on siis suunnilleen sama, jolla markkinoita pyöritettiin Neuvostoliitossa.

Täällä talolla nämä hajoamiset tapahtuvat juuri silloin, kun talonmies on poissa. Olemmekin ehdottaneet Matille lomakieltoa, jotta tuolit ja muut paikat pysyisivät paremmin kunnossa, eikä hänen pitäisi tehdä niin kovasti töitä. Eihän siihen olla suostuttu.

Eipä tällä kertaa kummempia. Mutta jos satut olemaan insinööri hyvän bisnesidean tarpeessa, suosittelen kestäviän pyörätuolien valmistamista. Vammaiset ja kuntatalous kiittävät.

Ps: Kirjoitus on tällä kertaa jälkijättöinen, sain tuolini korjattua heti tämän kirjoituksen jälkeen, mutta asiahan ei siitä muutu miksikään. Tulen taas pian blogiini, ehkä jo huomenna. Eis itten taas muuta ällä kertaa. Heippa, ja älkää kastuko!

Terve taas arvoisat ja vähemmän arvoisat lukijani! Olen melko suuri kasettien käyttäjä (vhs-dvd). Ensinnäkin vhs:sien suhteen minua on alkanut ärsyttää mm. se että niintä on kirjastossa aivan liian vähän, se on kyllä ymmärrettävää koska dvd levyt ovat valloittaneet markkinat. Mutta olisi kiva että edes kerran saisi käsiinsä sellaisen vhs:n joka olisi kelattu alkuun jo valmiiksi, ja joka ei olisi liian löysä, vaikka onkin yhteisö tavaraa. Näiden kasettien suhteen on olennaista se että kun ne liikaa löystyy niin ne alkavat hyppiä kuvaruudussa, kai ymmärrätte mitä ajan takaa.. Kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi = )

Myös dvd:t ovat kirjastossa aivan liian vähissä. Silloin kun tulin Joensuuhun, ihmettelin ja ihmettelen vieläkin, kirjastojen vhs:sien ja dvd:eitten vähyyttä.  Kodinpaikka kuntani kirjaston hoitaja on varsinainen Filmi hullu, joten olin jo melkein katsonut kaikki Filmit mitä täällä oli tarjolla. Itse asiaan, älkää hyvät ihmiset jättäkö levyjä pöydälle paljaana, ilman koteloita, juuri eilen huomasin minkalaisen katastroovin sellainen on saanut aikaan. Levy kyllä pyöri mutta siitä ei saanut mitään tolkkua. Olisi hyvä jos kirjastontäti katsoisi välillä, missä kunnossa erilaiset Filmit ovat, ja tekisivät minkä voisivat. Tämähän on aivan selvä ajankulun este.

Onko kirjaston talous niin kuralla, kuten kaupunginkin talous, ettei saa hankituksi uusia Filmejä? Se olisi meille kaikille iloksi! Ja yksi homma olisi se että kirjasto auto kävisi eri paikoissa vaihtamassa Filmejä keskenään,  jolloin vaihtuvuus tulisi helpommaksi. Ja kun pääsin alkuun, niin sanompahan vielä sen että, muutaisivat pikkuisen sitä varasporttia, että pyörätuolilla ja muilla kulkuvälineillä vaikeastikkin liikkuvat pääsisivät itse katsomaan, mitä siellä on. Tämä on kaikille meille suuri este! Musiikki kirjasto on kyllä AIVAN loistava, joten suuri kiitos siitä!!

Lopetampahan tämän jaarittelun tällä kertaa tähän, ja toivotan hyvää viikonloppua  ja nautinnollisia elokuva ja musiikki hetkiä!

Heippa taas viluiset Joensuulaiset ja muutkin lukijani!

30 vuoden ajan on Invaliidiliito järjestänyt asuinpalveluja vammaisille- ja vaikeasti vammaisille henkilöille. Nyt se  on vaihtanut nimekseen Validia palvelut, siinä ei kuitenkaan ole mitään uutta, vaan kaikki toimii niinkuin ennenkin. Se on kuitenkin uutta, että talon avustajilla on entistäkin kiireempi aikataulu. Mistä tämä johtuu?

Useammista tapauksista talojen asukkaat ovat menneet huono kuntoisemmiksi ja avustajat huonojen työ asentojen vuoksi, varsinkin vanhemmat. (Ei millään pahalla). On kasvanut uusi sukupolvi joka ei ole vielä oppinut että maailma muuttuu ja marisevat aina kaikesta, eivät ehkä kuitenkaan itse ole aktiivisia muuttumaan.

Kaikki on mennyt tähän mennessä huonompaan suuntaan koska työväkeä ei ole tarpeeksi, tämä on siis esteetön este. Ja pyytäisin että Validia palvelujen johto ja Invaliidiliitto toimisivat asioiden korjaamiseksi. Esimerkiksi lähihoitajia on lähtenyt pilvin pimein ulkomaille mm. Norjaan ja Sveitsiin, koska siellä on parempi palkka ja työolosuhteet. Koettakaa kestää marisijoita, koska emme kuitenkaan voi tehdä asialle mitään heti. Olosuhteet ovat kuitenkin suht hyvät odotusajoista ja muista sellaisesta huolimatta.

Katsokaapa vaikka Eurooppaa, siellä on asiat vielä huonommin. Ruotsi, Suomi, Norja ja Tanska ovat etunenässä näissä asioissa.

Ottakaa selvää näiden maiden sosiaalieduista, ja verratkaa vaikka Amerikkalaiseen sosiaaliturvaan, joka on vakuutus pohjalla.

Ja hei hei ensikertaan = )

Päivää taas rakkaat lukijani ja hyvää viikonlopun alkua, kellä alkaa ja kellä ei..

Usein on puhuttu liikkeiden asiakaspalvelusta, ja olenhan itsekkin siitä kirjoittanut niistä huonoista puolista. Voisimme katsoa asian myös toiselta puolelta,etenkin liikkeiden kanta-asiakkaista, palvelu on parempaa..Mutta onhan siinä monen vuoden tuttavuus ja asiakas kortit. kortit ei niinkään auta mutta tutut myyjät ja muut liikkeiden henkilökunnat auttavat tuttavuuden kautta.

On tietenkin niitäkin jotka esimerkiksi minun tilanteessa puhuvat avustajalleni eivätkä minulle joka olen heidän asiakkaansa, ja se harmittaa suunnattomasti! Nyt minulla on sellainen kaunokainen joka ei välttämättä puutu keskusteluun ennen kun se umpikuja tulee eteen. Tuttavuus auttaa myös alennuksissa. Menkää ihmeessä kauppoihin ja tutustukaa niin myyjiin kuin muihinkin henkilökuntaan kuuluviin henkilöihin. Se poistaa varmasti esteitä jonkun verran, mutta rahathan siinä menevät kun oikein innostuu ostamaan kaikenlaista kuten meikäläinen, enemmän ja vähemmän höhlyksissään! Hyviä kauppareissuja ja viikonloppuja!

Sateista päivää hyvät ja huonot lukijani, jos teitä vielä on = )

Viime aikoina on paljon ollut puhetta hinnoista, enimmäkseen ruoan ja viinan hinnoista. Niistä ainakin ruoan suhteen on syytäkin puhua. Olen vertaillut hintaprosentteja aikani kuluksi ja huomioinut valtionvarainministerin ja sosiaali- ja terveysministerin lausuntoja. Kyllä ainakin ruoan hinta on korkealla ja saisi pudota vieläkin huomattavasti.

Asioilla on toinenkin puoli. Huvittavaa onkin nyt se, että kun ruoan hinta laskee 7% , niin viinan hinta nousee muistaakseni 5%, niin mikä tässä on huvitavaa? No se on, valtionvarainministeri ja sosiaali- ja terveysministeri puhuvat että viinan juonti kallistuu ja näin vähenee, nutta vitutuksen takia viinan kulutus voikin näin ollen nousta!

Katsokaapa noita prosentteja, 2% jää viinan hinnan hyväksi. Kysymys onkin siitä, onko rakkailla virkamiehillä ollut laskutikku väärinpäin!?

Vitutus tulee halvemmaksi kun katselee näitä prosentteja ja vaikka viinan hinta nousisi 100%, niin keski-euroopan ja Viron matkat tulisivat kasvamaan, ja viina ralli alkaisi uudelleen!

Sinne vain litkuja ostamaan!

Päivää taas rakkaat lukijani!

Olen taas viime aikoina miettinyt, en tiedä vaan millä = ), että kun talouksisskakin väitetään olevan lamaa että onko se siirtynyt myös esteettömyyden puolelle?

Kun viime vuosikymmenellä puhuttiin ja tehtiin esteettömyydelle enemmän, viittaan Joensuun kaupunkiin joka on vieläkin suhteellisen esteetön. Niin nyt alkaa ilmaantua eilaisia esteitä ja niiden haitallisia merkkejä.

Pelkään esimerkiksi tulevaa talvea ja sen tuomia negatiivisia haittoja kun tänään taas ajelin yläsatamakatua kaupunkiin päin. Siellä on minulle kovin rakkaita (ei talvihoitoa) olevia liikennemerkkejä. Ajattelin että kuinkahan tästä pääsee ilman lumilinkoa kulkemaan.Sama ilmiö on muuallakin kaupungissamme.

Onko tämä nyt sitä taloudellista lamaa??

Hyvät kaupungin isät ja äidit, sedät ja tädit, ajatelkaapa uudestaan kokouksissanne vammaisia ja vanhuksia ja muita huonosti liikkuvia! Ei se nafta niin paljon maksa etteikö sillä voisi ajaa muutaman metrin lisää ja tehdä kaikki iloisiksi!

Se siitä täällä kertaa.

Päivää taas rakkaat (ja vähemmän rakkaat) lukijani! Olen tässä viime aikoina pohtinut euron vaikutusta hintoihin ja tänään sen koin varsin konkreettisesti, ja vieläpä valtion laitoksen taholta.

Menin itse avustajani kanssa viemään pakettia postiin lähteväksi, ja se maksoi 9,70 euroa. Ennen vanhaan, mummon ja vaarin markoissa tämä paketti olisi maksanut  noin 10mk. Saman homman voi havaita kauppojen tiskeiltä.  Jos vielä eläisimme markka-aikaa, niin kuka raaskisi lähettää tuon paketin (saati käydä kahvilla hienostokuppilassa)? En minä, eikä  avustajani ainakaan, mutta nyt oli pakko.

Miten hintojen korotus vaikuttaa vammaisten, vanhusten ja muiden vähävaraisten elämään? Moni asia ja matka jää tekemättä, moni konsertti käymättä ja elokuva katsomatt,  koska euroja ei ole! Ihmettelen niitä henkilöitä ja puolueita jotka kannattivat euroon siirtymistä. Hallitus, joka vielä valitettavasti oli vasemmistolainen suorastaan valehteli meille kansalaisille,HÄVETKÖÖN!!!! Sillä kaikki hinnat vain nousevat ja elämä senkun kallistuu kunhan ei vaan kaadu kumoon!

Tänään on matkapäicä.Olen piirtämässä Suomen kartalle kolmiota, jonka kärkinä toimivat Joensuu, Lahti ja Loviisa. Mukana on tietenkin läppäri, jotta voimme raportoida käänteistä.

Hyppäsimme taksiin (en viitsi mainostaa firmaa) aamulla kuuden aikaan ja aloitimme etenemisen kohti Lahtea. Matkan piti sujua unen merkeissä ja perillä oli tarkoitus olla puolen kymmenen maissa. Matkaan tuli kuitenkin mutkia, kun tielaitoksen ukot olivat keksineet laittaa viitostien uusiksi Mikkelin kohdalta alkaen. Siinäpä sitten matelimme ja olimme perillä kolme varttia myöhässä.

Mutta Lahteen minulla oli asiaakin, sillä vein jalkani sinne huollettavaksi. Nyt istunkin sitten vankina kelattavassa tuolissa ja toivon, että saan sähköpyörätuolini takaisin entistä ergonomisempana ja kestävämpänä takaisin.

Lahdesta matka jatkui vanhan kotipaikkani, Orimattilan, kautta Loviisaan. Välietappina oli sukulaisten tapaaminen haudoilla ja Loviisassa odotti elävämpi seura lohikeiton ja muiden herkkujen kera. Sivumennen sanottuna täytyy todeta, etten ole muutamaan vuoteen saanut yhtä hycää kalasoppaa.

Nytpä huristelen kohti kotia loppupäivän. Vaikka jalkojen menettäminen nyt harmittaakin, on mieli korkealla. On erinomaista, että vammaisillakin on mahdollisuus reissata silloin tällöin. Kiitokset kotikunnalle ja kuljetustukien laille. Tosin, matkoja saisi olla enemmänkin.

Nyt, kun kesälomat alkavat loppua, aloin pohtia, kuinkahan moni vammainen on ollut kesälomamatkalla maalla, merellä tai ilmassa. Sehän ei ole välttämättä kovinkaan helppoa, ei ainakaan ollut silloin, kun minä olin vähän nuorempi ja muutaman kilon hoikempi.

Siihen aikaan ei ollut inva-taksia, vaan ahtauduttiin kimpsuinemme ja kampsuinemme enemmän tai vähemmän pieneen taksiin ja koottavat pyörätuolit tungettiin takakonttiin. Junalla mentäessä vielä 70-luvulla vammaiset joutuivat konduktöörin vaunuun. Se ei kyllä ollut mukava paikka: kolinaa kuului ja kylmäkin oli, mutta hyvällä huumorilla konduktöörin kanssa siitäkin selvittiin.

Sitten tullaan vähän lähemmäksi nykyhetkeä eli inva-vaunuihin.  Niissä vain on se ikävä puoli, että niistä ei pääse liikkumaan muut kuin terveet.  Jollei mukana satu olemaan avustajaa, eikä omia eväitä (ja tällä en tarkoita suinkaan kirkkaita, vaan ihan tavallista kahvia ja voileipää), niin esitänkin kysymyksen: voiko ravintolavaunusta tilata edellämainittuja tarvikkeita siten, että joku junan henkilökunnasta toisi ne inva-vaunuun?

Merellä on sikäli helppoa, että laivoihin pääsee mutkattomasti sisään, mutta valitettavasti inva-hyttejä on varsin vähän. Tosin en tiedä, miten asia on uudemmissa tai loistolaivoissa. Laivassa pääsee helposti liikkumaan ravintoloihin, tax free- myymälöihin ja show-paikkoihin. Tätä matkustustapaa suosittelen lämpimästi.

Sitten on vuorossa ilmailu (muttei kuitenkaan ilmapallolla lentely), vaan lentokoneessa matkustaminen.  Lentokonehan on suhteessa kaikkiin näihin aiemmin mainittuihin tilastollisesti turvallisin tapa matkustaa (ellei ole terrorivaaraa). Silloin, kun olin nuori ja käytin ensimmäistä sähköpyörätuolia, ei edes Finnair ottanut minua koneeseen. Syynä oli akkujen räjähdysvaara. Palvelu lentokoneessa on kuitenkin ehdottomasti kaikkein paras ja  ystävällisin, myös ulkomaisissa koneissa.

Kuten huomaatte, kannattaa ottaa yhteyttä mieluummin suoraan asianomaisiin yhtiöihin, samoin kuin matkakohteeseen. Tämä on syytä tehdä hyvissä ajoin ennen matkaa. Ei muuta kuin tervemenoa ulkomaille ja eläkee ihmisiksi!

Olen taipaleeni aikana ollut mukana jopa nuorisotyössä. Tulen kyllä hyvin toimeen kaikkien vastaan tulevien tyyppien kanssa. Täytyy vain puhua heidän kieltään, jossa toinen sana alkaa veellä. Joka tapauksessa olen pannut merkille, että vammaisiin suhtaudutaan kolmella eri tavalla, jotka korostuvat lapsilla ja nuorilla. Lapset ja nuorethan yleensäkin voimistavat kaiken sen, minkä vanhemmat peittelevät – kuin kaiku.

Ensimmäisenä on “normaali tapa”. Lapset ja nuoret tulevat puhumaan kuin vertaiselleen. Se tekee iloiseksi.

Toinen on vastakohta edelliselle, mikä tarkoittaa etteivät he kiinnitä mitään huomiota. Erilaisuuteni tiedostavana tämä vähän sattuu.

Kolmas on sitten vittuilumuoto, eli erilaisuuden korostaminen. Jos ei tässä kohdassa ei sano takaisin, jää varmasti häviölle. Se jatkuu ja jatkuu.

Esimerkiksi mennessäni kaupungille kohtaan yleensä kaikkia yllä kuvattuja suhtautumistapoja. Viimeinen on äänekkäin vähemmistö ja se on helppo hiljentää. Muiden kanssa tulee kyllä toimeen. Useimmiten kakkosryhmä vain hymyilee ja ykkösten kanssa juttu lentää kuin spitaalisella huulet.

Sama koskee tietenkin myös aikuisia, mutta heissä se ei näy yhtä voimakkaasti. He osaavat peittää asenteensa.