Esteettömyysblogi
Jälleen sama vanha mäkätys
Kommentit poissa käytöstä
Päevää Puavot, en oo paksuna vaikka näytänkin siltä. Tämä tiedoksi lukijoilleni.
No joo, mennäämpä vähän asiaan. Kiinnitin eilen suurta huomiota Centrumin pyörämuuriin, joka leviää kesällä muuallekin. Eikö vihdoinkin kaupunki saisi aikaan eripuolille kaupunkia pyöräkatoksia, jossa pyörät olisivat tuulelta ja sateelta suojassa. Ja pyöräilijät olisivat tyytyväisiä samoin kuin jalankulkijatkin sekä vammaiset ja huonosti liikkuvat.
Se olisi varsin yksinkertainen ja edullinen ratkaisu tälle etten sanoisi kirotulle ongelmalle. Sinne voisi myös moottoripyöräilijät ajaa ajokkinsa, ettei peppu kastu. Varsinkin kun on niitä blondeja, jotka ajavat moottoripyörillä ja skoottereilla. Ja ovat kesäisin niin pahuksen hyvännäköisiä. Kai tiedätte mistä, ainakin pojat tietävät. Heh heh!
Tästä pitäisi päästä jonkun läpikin, kuinkahan se onnistuu muilta kun en itsekään pääse enkä viitsi kaataa pyöriä. Vaikka mieli kyllä tekisi.
Tämä kuva osoittaa, että kuinka kammottavia nämä pyörät voivat olla. Katselin hetken aikaa erään naisen ja miehen hyppyjä muurin yli kuin Berliinin muurilla aikanaan. Esitän jälleen kerran kaupungin aktiiveille, että ruvettaisiin toimimaan kaupungin viihtyvyyden lisäämiseksi. En tarkoita pyörien hajottamista, vaan sitä mitä edellä mainitsin, että pyörille olisi omia sijoituspaikkoja. Ja pyöräilijöille, että he myös käyttäisivät niitä. Tämä lisäisi huomattavasti viihtyvyyttä.
Kuvavisa ynnä muuta asiaa
1 kommentti
Tämä kyltti on jossain Joensuussa - missä? Etsikää ja vastatkaa kysymykseen.
Sitten vähän vakavampaakin asiaa. Kävin tänään kaupassa, en voi sanoa missä. Näin jälleen monta kertaa aiemminkin torilla, kävelykadulla ja eräissä liikkeissä näkemäni tilanteen jossa vanhemmat herrasmiehet – vai ovatko he herrasmiehiä? – makaavat enemmän tai vähemmän “sairaina”, elikkä juovuksissa, pitkin käytäviä. Tämä aiheuttaa sen, että nuoriso kun näkee tämän, he tavallaa saavat kuin luvan tehdä samoin. Vaikka en vielä ole nähnyt, enkä toivottavasti näekään nuoria samassa tilanteessa.
Miettikääpä ylläolevaa ensimmäistä kuvaa ja vastatkaa kyselyyn. Olisi kiva nähdä kuinka moni tuntee kaupunkia.
Tässä toinen kuva, joka kertoo kuinka autot voi hullusti pysäköidä ja välillä vieläpä ihan luvan kanssa. Se tekee kulkemisestani hankalaa varsinkin kun tietäkään ei ole aurattu kunnolla.
Kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa.
Sekä kaupungilla lojuvat “herrasmiehet”, että huonosti pysäköidyt autot ovat molemmat esteellisyysasiaa. Kai ymmärrätte miksi?
Ikuisuuskysymys. Lumi ja Aura.
Kommentit poissa käytöstä
Terve vaan lukijat ja lumista päivää. Tulin juuri kaupungilta, avustajan kanssa, sen rumemman kanssa. Avustaja kyllä väittää toisin päin. Mutta annetaan hänen väittää. Siitähän hänelle maksetaan. No se siitä. Ja sen kestävyydestä. Puhutaanko vähän asiaa.
Noilla meidän auraajilla tuntuu olevan hyvin lyhyt muisti. Tällä pienellä matkalla, vajaa 600 metriä, per suunta, ei persusta, olin vähintään kolme kertaa hangessa. Ja vielä selvinpäin. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että auraus oli suoritettu siten, että kadunreuna oli pehmeä. Onneksi se oli oikealla puolella. Muuten olisin ollut tiellä. Nimittäin maantiellä. Ilman avustajaani, olisi ollut mahdollista, että olisin ollut selälläni, tai kylelläni. Ketarat ojossa. Tämä koskee myös muita jalankulkijoita, joilla on rollaattori, ja äitejä joilla on vauvanvaunut. Kun keli on vielä suhteellisen liukas.
Eikä meidän kaupunkimme ja kiinteistöyhtiöiden kunnossapito, vieläkään tajua, että Joensuussa on noin neljännes asukkaista, enemmän tai vähemmän vammautuneita. Joko muuten tai ainakin ovat päästään vialla. Kaupungin herrat nimittäin. Eivät vieläkään tajua, että olisi paljon helpompaa kaikille, jos kadut olisivat kunnolla aurattuja. Esimerkiksi tässä yläsataman kadulla. On paikkoja jossa autot joutuvat pysäköimään lainvastaisesti, koska ei ole aurattuja paikkoja, jossa ne voisivat olla lainmukaisesti.
Yksi pahimpia paikkoja koulukadulla lumisateenjälkeen
Olisiko tämä kuva esimerkkinä sille pyynnölle, jonka olen jo viime syksynä esittänyt, että aurassa olisi kahden hengen miehitys. Toinen voisi siirtää kadunkäytävältä lumet johonkin toiseen paikkaan. Missä ne eivät olisi tiellä. Tämä antaisi työttömille työtä, enkä usko että kaupungin rahapussi siitä tyhjenisi, sillä mehän ne vuokrissa ja muissa maksuissa maksamme. Kiitos.
PS. Tämä olisi sitä esteettömyyttä jota Joensuu niin paljon mainostaa.
Vittumainen tilanne…
Kommentit poissa käytöstä
Terve vaan hyvät lukijat, onko kinkut tullu jo syötyä ja ähky päällä?
Entä onko sähköt säilyneet tapanin päivän jälkeen? Siitä minun pitääkin puhua vähä pitempään. Rupesin miettimään, kun meillä on kaikki sähköistettyä, kuinka käy jos talosta menee sähköt pois. Otampa esimerkin itsestäni. Koko talossa on tämä sama tilanne.
Kuvitelkaa että sähköt katkeavat esimerkiksi illalla. Kaikki apuvälineet ovat sähköllä toimivia ja jopa ovi joka on kaukosäätimellä aukeava tarvitsee sähköä. Istu siinä sitten keskellä lattiaa pimeässä. Kuten eräs avustaja nauroi. Onneksi tätä tilannetta ei vielä ole. En tiedä, onko täällä sitten joku varayhteys, joka kytkeytyy automaattisesti päälle. On myös muistettava että myös hissit ovat käyttökelvottomia. Joku vielä joutuu jäämään hissiin. Siinähän se on jo katastrofi valmiina. Kun vielä sisäpuhelimetkin toimivat sähköllä.
Miten luulette selviytyvänne tälläisessä sotkussa. Toivonkin ettei tämä koskaan tule meille. Enkä edes muille. On ikävä syödä sulanutta jäätelöä, juoda kylmää irish coffeeta ja katsella kun vettä tippuu jääkaapista. Tämä jatkuu useita tunteja. Kyllä siinä hermot palaa. Ainakin emännällä. Itestäni en niin tiedä. Lähinnä sen irish coffeen takia tai jonkun muun juoman.
Kaikesta huolimatta toivotan kaikille sähköisille tai sähköttömille lukijoille parempaa Uutta Vuotta kuin tämä!
Hieman kuvia lumesta ja sen haitoista
Kommentit poissa käytöstä
Liittyen edellisiin kirjoituksiin liukkaudesta ja lumesta, tässä todisteita Joensuun katukuvasta, joka ei ole nyt niin kaunis kuin edellisessä kollaasissa (kesällä).
Mitenkähän tuostakin pääsisi, kun vieressä on luiska, mutta aura-auto ei ole ilmeisesti huomannut sitä. Oikealla puolella taas on hirmuisen liukasta.
Tämä kuva on siitä kamalasta Yläsatamankadun ja Koulukadun risteyksestä. Kuvanottohetkellä ei ollut niin sanottua neljän ruuhkaa.
Tässä Koulukadun varren näkymiä. Seuraavat kuvat puhuu paljon enemmän.
Tässä kohdassa pitäisi aura-autolla olla kuormuri mukana, niin lumet voisi siirtää kokonaan muualle. Se ei kaupungin rahapussia tyhjentäsi.
Tämä kokkare on varmaan jäänyt epähuomiossa auran ulottumattomiin. Tai sitten joku pikkupoika on kiusallaan heittänyt sillä toista pikkupoikaa tai pikkulikkaa. Nyt se kuitenkin kökötti keskellä tietä menoani hidastamassa. Heh heh!
Ei ole esteellisyys paljon muuttunut
Kommentit poissa käytöstä
Heipä hei suuret ja pienet lukijani! En tarkoita kokoa, vaan vaikutusvaltaisuutta. Olen viimeisen vuoden aikana huomannut, että itse yhdistyksen ajama asia eli esteettömyys on jotenkin menettänyt siipiään ja ainakin siitä kuulee enää vain juhlapuheissa ja hallituksen ja YK:n ja EU:n tiedonannoissa. Itse tekoja ei vain näy, ellei itse mene sanomaan asiasta suoraan, kuten olen usein käynyt.
Äsken juuri katselin erään kahvilan niin sanottua terassijärjestelmää joka aiemmasta huomautuksesta hienosti siistiytyi ja muuttui vähemmän esteelliseksi. Nyt tänään paikka oli taas , melkein entisellä mallillaan. Tässä vain yksi esimerkki. Tämä paikka on juuri postin ja pankin välissä, eli siinä on ruuhka-aikaan varsin tiukkaa. Kaiken lisäksi siinä on vielä yhteen kodintavarataloon ja parkkihalliin vievien hissien käytävä- ja eteistila. En tiedä koska he huomaavat uudelleen, että millaisen sumpun terassinsa aiheuttaa.
Todetkaapa itse, millainen tämä on.
Ja ulkopuolella on sitten vielä niitä polkupyöriä – minun varsinaisia vihollisiani. Heh heh hee!
Kahvilan mainostaulu on vielä siinä tiällä, niin kuin täällä Pohjois-Karjalassa sanotaan. Monta kertaa teksii mieli töräyttää, että se on tosiaan siinä tiellä!
Onko tosiaan niin, että yhdistyksemmekään, jonka sentään pitäisi olla valtakunnallinen järjestö, ei pysty tekemään yhtään mitään? Olenkin ajatellut, anteeksi vain Mervi, että olisiko syytä vaihtaa yhdistyksen nimeä Esteettömyysliitoksi ja sen ympärille muodostaa yhdistyksiä. Tällä tavoin se saisi yhdistykseen enemmän jäseniä, enemmän kuntia ja kaupunkeja mukaan työhön esteettömyyden hyväksi. Ja kyllä olisi hyvä saada lisää koulutusta sillä nämä meidän tietomme alkavat olla jo vanhentuneita, niin kuin mekin – tai ainakin minä.
Joten mietitäämpä asiaa ja tuokaa se esityksen muodossa vuosikokouksessa hallitukselle esille.
Ikuisuusaihe lisättynä juoruilevilla naisihmisillä
Kommentit poissa käytöstä
Morjens vaan lukijani ja “älykkäästi” pyöriä asettelevat ja vielä oven pielessä juoruilevat rouvashenkilötkin!
Laitoimme juuri jouluvalot ja kävimme hakemassa vähän lisää johtoa, kun ne pahukset eivät ilman sähköä pala, kuten jokainen varmaan tietääkin – vai tietäänkö? Noh, Centrumista ulos tullessamme koin jälleen järkytyksen, jonka olen kokenut jo monta kertaa aiemmin. Nimittäin en tiedä ovatko ne pirun vai jonkun muun polkupyöriä jotka ovat aina tiellä. Ja sitten ne “ystäväni” mainokset.. Eikö liikkeenharjoittajat tai poliisi voi tälle katalalle ongelmalle mitään?
Kävelykadulla on tämän mainitun talon lisäksi satoja polkupyöriä ja voisi melkein sanoa, että kymmeniä mainoskylttejä ja vielä kaupungin luvalla. En tiedä valehtelevatko mainosten pienet kirjoitukset, että ne ovat siinä kaupungin luvalla. Riippuu varmaan tapauksesta.
Joka tapauksessa ne ovat lievästi sanottuna harmillisia, molemmat. Kun lähden liikkeelle esimerkiksi Centrumin ovelta joudun tekemään useamman pujotteluliikkeen ennen kuin pääsen edes kadun yli. Ja pujottelu jatkuu kävelykadullakin. Tämä alkaa ottaa niin sanotusti päähän ja olen kuullut muidenkin sille kiroilevan.
Tässä sitä tullaan IsoMyystä Centrumiin mainosten ja pyörien keskellä. Kuten huomaatte, niin ihmisiäkin tulee vastaan, yritä nyt siinä sitten väistellä..
Esitän edelleen sitä jo sitä aiemminkin esittämääni ratkaisua. Kun olen käynyt Centrumin ja Metropolin parkkitaloissa olen huomannut niiden ammottavan tyhjyyttään kymmenen kerroksen verran. Eikö yhtä nurkkaa tai kerrosta voisi omistaa polkupyörille? Silloin ne eivät enää olisi tiellä ja mainokset mahtuisivat olemaan liikkeiden ikkunoiden kohdalla. Pölkupyörät pysyisivät myös kuivana parkkihallissa, eikä persaus kastuisi. Sadekelillä Centrumin ovensuu on erityisen tukossa, kun kaikki haluavat sinne pyöränsä sateensuojaan. Ja ihmisillä olisi tilaa kävellä ja ajaa pyörätuolilla, tai kulkea rollaattorilla. Tai juoruta keskellä tietä, kuten eräät mummut hissin oven edessä tänään tekivät. Ja pitkään tekivätkin!
Kuulin juuri eräältä sokealta, jonka melkein jokainen tuntee, en kuitenkaan sano hänen nimeään tietosuojan takia, että hänkin on joutunut törmäämään koiran kanssa näihin polkupyöräolioihin.
Olen tässä vielä sen verran mainoksen takana, että en näe mitä kulman takaa on ehkä tulossa. Sen takia en pidä noista mainoksista sen enempää kuin polkupyöristäkään.
Tämä on melkein ainoa ratkaisu, ellei joku parempaa keksi. Ja sitäpaitsi kävelykadulla on lyhyt matka kaikkiin liikkeisiin, joihin tarvitaan pääsy.
Hyvää illanjatkoa!
Kaikenlaisia kokemuksia ja lipunmyyntiä
Kommentit poissa käytöstä
Terve vaan pitkästä aikaa kaverit ja lukijani!
Olenpa ollut hiljaa vähän aikaa. Nyt kun sää on tuollainen mikä se on, eli kamala. Ellette ole katsoneet ikkunasta tai laittaneet nenäänne ovesta ulos, niin ette taida aivan tietää kuinka kylmä siellä on. Edessäni oleva mittari näyttää +3,6 astetta, vaikka töllötin lupasi +9 astetta.
Tässä onkin aasinsilta todelliseen aiheeseen. Sääennuste lupasi kaunista ilmaa ja melko lämmintä, mutta tuolla ulkona ylhäällä onkin ukolla varmaan huono päivä. Samaa melkein voisi sanoa virkailijoista ja palvelualan työntekijöistä. Kävin nimittäin hiljattain postissa hakemassa pakettia avustajan kanssa, siitä epämiellyttävästä palvelukokemuksesta kerroinkin jo aikaisemmassa blogitekstissä.
Kun asuin Orimattilassa, niin kävin sosiaalitoimistossa ja tämä vammaispalvelulaki oli juuri astunut voimaan. Pyysin siellä erästä asiaa, en muista mitä, ja vetosin tähän VPL:n. Virkailijana oli sellainen hyvän näköinen mimmi, ihan oikea blondi ja sen kyllä huomasi. Hän sanoi suoralta kädeltä, ettei sellaista lakia ole olemassakaan (Ja tämä on totinen tosi!). Noh, hän meni hakemaan jotain paperia ja minulle jäi aikaa selata hänen kirjahyllyään. Huomasin siellä tutun kirjan, juuri tämän VPL:n opuksen. Minua rupesi naurattamaan ja kun hän tuli takaisin minä pääsin heti sanomaan, että viitsitkö lukea tuon sinisen kirjan, sieltä löytyy kyllä tietoa. Hän muuttui lievästi sanoen paloauton väriseksi ja sain asiani toimitettua. Hänellä oli niin sanottu puolihuonopäivä ja sen jälkeen meillä oli, ja on vieläkin hyvät suhteet.
Ja vielä yksi esimerkki.. En voi kuin ihmetellä, että vaikka junat on nopeita nykyään, ne ovat aina myöhässä. Melkein kuin lentokoneetkin, kummassakin on vähintään puolen tunnin varoitusaika. Lentokone vain lentää nopeammin ja saa aikaa paremmin kiinni. Junat joutuvat kulkemaan nopeusrajoitusten mukaan tai paremmikin ratojen kunnon mukaan, eikä se kunto ole Suomessa kovinkaan hyvä. Lentoliikenteen puolella asiakaspalveluhenkilökunta on myös huomattavasti ystävällisempää. Kun taas rautateillä virkailijat ovat jo niin leipääntyneitä, etteivät he viitsi paljon kuunnella asiakkaita ja tokaisevat mitä sattuu. Ja nyt tämä VR:n lipunmyyntiuudistus on räjäyttänyt tilanteen aivan kamalaksi. Ihmisiä heitelllään junasta pellolle koska heillä ei ole lippua, jota he eivät ole pystyneet lunastamaan VR:n omien myyntisysteemien jumiutumisten vuoksi.
Tässä vaiheessa ei ollut vielä lipunmyyntiskandaalia ja junathan itsessään ovat hyviä verrattuna 60-luvun konnarivaunukokemuksiin.
Kauppoja en viitsi aina moittia, mutta kyllä sieltäkin aina löytyy. Mutta nämä edellä olevat ovat niin kamalia esimerkkejä, että tekisi mieli lähettää liikenneministerille pieni muistutus, vaikka tuskin se mitään auttaa, porvari kun on (kyllä vasemmistoliittolaistakin voi nykyään sanoa porvariksi, niinkuin demareitakin). Ja ajelee hienolla autolla.
Eivätkö virkamiehet ja palveluhenkilökunta voisi jättää hatutuksen kotiin ja hattuilla äijälle tai muijalle. Se auttaisi kai jonkin verran, ehkä?
Uusi munkkipaikka avattu
Kommentit poissa käytöstä
Heippa vaan kaikki märän ystävät ja myös kuivan – en sano minkä kuivan. Siitä puheenollen tänne on taas ilmestynytuusi kahvila, huomasin kun kävin torstaina hakemassa Elisan viihdepaketin, sisältää muuten myös sitä aikuisversiota.
Kun menin sisään Centrumiin huomasin, että kahvio oli jo auki ja avajaiskahvit tarjolla. Samalla huomasin jotain kummallista siinä niin sanotulla terassilla, jotain johon kiinnitin heti silmäni.
Nimittäin niinkuin kuvista tulette huomaamaan, pöydät ja tuolit olivat hiukan kulkureitin tiellä. Satuimme kuitenkin avustajani kanssa näkemään kahvion ja konditorion omistajan, jolle sanoimme asiasta ystävällisesti. Tämä luopasi korjata asian seuraavana aamuna.
Tässä huomaatte mikä oli vikana. Ihmiset eivät päässeet kulkemaan kassien, eikä pyörien tai rattaiden kanssa. Kiinnitin tähän heti huomiota.
Kahvilan avajaiset vetivät tuvan täyteen väkeä.
Tässä eräs rollaattorin käyttäjä, joka tuli kahvilta.
Äsken kun kävin jälleen vakituista reittiäni kulkien Centrumissa, niin huomasin pöytien olevan loistavasti sijoitettuna. Tästä kiitän mainitun kahvion omistajaa. Piipahtakaapa kahvilla Heinosella!
Ps. Jouduimme avustajan (joka muuten sattui olemaan uusi) kanssa käymään kaksi kertaa postissa. Postin virkailijalla oli huono päivä ja avustajallani ei ollut henkkareita mukana, joten jouduimme käymään kämpillä hakemassa todistuksia, koska en pysty itse allekirjoittamaan papereita. Ihmettelen vaan, kun siellä oli sitten toinen virkailija, eikä hän edes kysynyt henkilöllisyystodistuksia ja jouduimme tekemään ihan turhaan toisen reissun. Postin virkailija saisi mennä itseensä ja kuvitella minun tilannettani. Ei millään pahalla, harmi vaan kun ei ollut silloin kameraa mukana. Tai oli mukana, mutta oli pussissa.
Tulen vielä kirjoittamaan toisenkin, ehkä pidemmän jutun Postin toiminnasta.
Näin me vammaisetkin palloilemme
Kommentit poissa käytöstä
Terve vaan kaikki kaverit ja muut lukijat!
Nyt kun on kaikenlaisten pallopelien – lentopallon, koripallon MM- ynnä muiden pelien – aikaa, näytän kuinka vammainenkin voi palloilla. Nimittäin keilapalloilla tasavertaisena niin sanottujen terveiden kanssa. Siihen vain tarvitaan pieniä järjestelyitä. Joensuun kaupunki on tällaisen mahdollisuuden järjestänyt, vaikka ensialkuun näytti, että keilahallille on mahdotonta päästä. Kuten kuvasta näkyy, niin kyllä sinne vaan kaikista esteistä huolimatta päästiin, loppujen lopuksi aika helpostikin. Välillä piti vain vähän golffata.
Tässä välissä piti vähän golffata, että pääsi perille keilaradalle. Otin homman ihan kuivaharjoitteluna, enkä edes tähtäillyt palloa reikään. Luiska on tässä niin pahassa kulmassa, että piti tosissaan keskittyä muuhunkin kuin suunsoittoon.
Toivoisin, että kaupungin liikuntatoimi ja tekninen virasto suunnittelisivat jonkin muun paikan käytävällä oleville tavaroille, jotta kaikki pääsisivät liikkumaan siitä normaalisti.
Ja toinen toive liittyy peliaikaan. Nythän peliaika on tunnin ja se hurahtaa tällä porukalla kyllä yhdessä tujauksessa. Puolikin tuntia lisää peliaikaa, niin saamme kaksi sarjaa pelattua. Meillä kun esimerkiksi pelipaikalle ja keilapallon äärelle siirtyminen sekä vuoron vaihdot kestää hiukan pidempään. Ja kuten tiedätte, kello on aina yhtä armoton.
Tältä näyttää keilarata pyörätuolista katsoen.
Tässä on keilahallin avustaja ja varsinainen työväline, eli keilaheitin, jos niin voi sanoa. Heittimellä säädetään kulkusuunta ja pallon nopeus.
Tässä vaiheessa täytyy kiittää keilahallin ystävällistä henkilökuntaa, joka auttaa meitä yhdessä avustajien kanssa.
Ei muuta kuin kaikki vaan keilaamaan!
